Pääjohtaja Olli Rehn
Euro ja talous -tiedotustilaisuus, Suomen Pankki, 1.10.2024
Inflaatiotavoitteen saavuttamisessa on edistytty hyvin – euroalueen tuottavuuskasvua pystyttävä vauhdittamaan
Arvoisat median edustajat, hyvät kollegat ja muut kuulijat,
Tervetuloa minunkin puolestani tähän tiedotustilaisuuteen, jossa keskitytään euroalueen talouden näkymiin ja rahapolitiikkaan.
Euroalueen talouden kokonaiskuva on tätä nykyä kovin kaksijakoinen. Plussapuolelle menee se, että inflaation vakauttamisessa on onnistuttu hyvin, reaalinen ostovoima vahvistuu ja työllisyys on poikkeuksellisen vahvaa. Miinuspuolelle menee taas se, että kasvunäkymä on heikentynyt ja hidas tuottavuuskasvu on pitkän sihdin murheenkryyni.
Aloitan inflaationäkymästä.
Kalvo 2. Euroalueen inflaatio hidastumassa 2 % tavoitteeseen
Inflaatio on edelleen hidastunut euroalueella. Se on laskenut 10,6 prosentin huipustaan vuoden 2022 lokakuussa 2,2 prosenttiin elokuussa tänä vuonna. Tuoreimmat tiedot viittaavat siihen, että inflaatio hidastuu odotetusti, tai jopa vähän nopeammin.
Inflaatio on siis vakautumassa EKP:n 2 prosentin keskipitkän aikavälin tavoitteeseen, mutta vielä emme ole aivan kuivilla. Palkka- ja palveluinflaatio on euroalueella hieman tasaantunut, mutta edelleen nopeaa. Inflaation ennustetaan kuitenkin ensi vuoden kuluessa vakautuvan kestävämmin tavoitteeseen.
EKP:n 12.9. julkaiseman suhdanne-ennusteen mukaan euroalueen inflaatio on tänä vuonna keskimäärin 2,5 prosenttia, ensi vuonna 2,3 prosenttia ja vuonna 2026 tasan 2 prosenttia.
Kalvo 3. Euroalueen talouskasvu virkoaa vähitellen
Talouskasvu on ollut hidasta euroalueella jo pitkään Venäjän hyökkäyssodan ja siitä seuranneen epävarmuuden ja energiakriisin takia. Niistä seuranneen poikkeuksellisen nopean inflaation hillitsemiseksi toteutetut koronnostot ovat osaltaan vaimentaneet kokonaiskysynnän kasvua.
Euroalueen talous on viime vuosien voimakkaista vastatuulista huolimatta välttänyt taantuman. EKP:n syyskuun ennusteen mukaan talouskasvu pikkuhiljaa piristyy, kun palkkojen nousu ja inflaation tasaantuminen vahvistavat vähitellen kotitalouksien ostovoimaa. Kasvua vahvistavat myös korkojen lasku sekä vientikysyntä, jonka arvioidaan voimistuvan kansainvälisen talouden kasvun hieman kiihtyessä. Kasvu on ennusteen mukaan ensi vuonna 1,3 prosenttia ja seuraavana 1,5 prosenttia. Taloudellisen aktiviteetin vilkastumisesta huolimatta kovin nopeaa kasvua ei siis lähivuosina ole luvassa.
Tähän kehitykseen liittyy kuitenkin alasuuntaisia riskejä – eli kasvu voi olla ennustettuakin vaimeampaa. Viimeaikaiset tiedot viittaavat kasvunäkymän jonkinasteiseen heikentymiseen. Erityisesti euroalueen teollisuuden tilanne on edelleen heikko.
Kalvo 4. Euroalueen työllisyysaste noussut viime vuosina
Vaikka talouden kasvu on euroalueella ollut varsin hidasta, työllisyyskehitys on ollut ilahduttavan vahvaa. Euroalueella on nyt noin 7 miljoonaa työllistä enemmän kuin vuoden 2019 lopussa ennen koronakriisiä, sotaa ja nopean inflaation jaksoa. Tämä on ollut mahdollista, koska työvoiman tarve on ollut suuri palvelualojen vahvan kasvun ansiosta. Samalla väestönkasvu ja työikäisten aiempaa aktiivisempi osallistuminen työmarkkinoille on lisännyt työn tarjontaa.
Työmarkkinoille osallistuminen on parantunut trendinomaisesti erityisesti ikääntyvien työntekijöiden parissa. Työikäisen väestön kasvua on puolestaan tukenut varsinkin viime vuosina lisääntynyt maahanmuutto. Työllisiä on siis tullut euroalueen työmarkkinoille lisää, mutta työllisyyden kasvua on tukenut myös työttömyysasteen lasku.
Yksi euroalueen – ja muidenkin kehittyneiden talouksien – työmarkkinoiden kehitystä viime vuosina leimannut piirre on ollut keskimääräisen työajan lyhentyminen. Koronakriisi aiheutti hyvin äkillisen ja poikkeuksellisen romahduksen keskimääräisessä työajassa. Syitä oli monia, kuten erilaiset työaikajärjestelyt ja lomautukset sekä etätyön mukanaan tuomat tavat yhdistää työtä ja vapaa-aikaa.
Tämän poikkeuksellisen kehityksen huomioiminen on olennaista, kun analysoidaan viime vuosien työmarkkinakehitystä. Keskimääräisten tuntien väheneminen selittää nimittäin osaltaan sitä, miksi euroalueen työmarkkinat ovat olleet poikkeuksellisen kireät.
Koronakriisin jälkeen keskimääräinen työaika kehittyneissä talouksissa on uudestaan pidentynyt, mutta se ei ole kuitenkaan palannut koronaa edeltävälle tasolleen, vaan asettunut aiemmalle pitkän aikavälin laskevalle trendilleen. Jo vuosikymmeniä jatkunut keskimääräisen työajan laskeva trendi heijastaa elintason nousua ja vapaa-ajan arvostusta – ja jatkuu todennäköisesti tulevaisuudessakin.
Työajan lyhenemisen seurauksena tehdyt työtunnit, eli koko talouden työpanos, ovat kasvaneet selvästi vähemmän kuin työllisten määrä. Tämä jarruttaa työpanoksen kasvua myös jatkossa.
Kalvo 5. Työmarkkinoiden kireys hellittää ja palkkojen nousuvauhti hidastuu vähitellen
Yhtä kaikki euroalueen työmarkkinoiden poikkeuksellinen kireys on alkanut vähitellen helpottaa. Kun avoimia työpaikkoja on paljon suhteessa työhakijoihin, yritysten on vaikeaa löytää työntekijöitä ja työttömien työnhakijoiden todennäköisyys löytää työpaikka puolestaan kasvaa. Euroalueen työmarkkinoiden kireys oli suurimmillaan alkuvuonna 2022 ja on sen jälkeen hiljalleen vähentynyt.
Palkkojen nousuvauhti euroalueella on edelleen nopeaa, noin neljän prosentin luokkaa alkuvuonna 2024. EKP:n neuvostossa seuraamme palkkakehitystä tarkasti, koska se määrittää pitkälti kotimaisia hintapaineita ja vaikuttaa siten pohjainflaation dynamiikkaan ja inflaatiotavoitteen saavuttamiseen.
Työmarkkinoiden kireyden vähittäinen hellittäminen tukee käsitystä, että palkkojen nousu on hidastumassa. EKP:n syyskuun ennusteen mukaan palkkojen nousuvauhti pysyy tänä vuonna nopeana, koska siihen vaikuttavat vielä alkuvuonna joissain maissa sovitut suuret sopimuskorotukset, mutta sen odotetaan hidastuvan ensi vuonna ja varsinkin seuraavana. Tähän vaikuttaa osaltaan yritysten kannattavuuden – eli palkanmaksuvaran – pieneneminen.
Kalvo 6. Työttömyysasteen lasku euroalueella pitkälti pysyvää rakenteellisen työttömyyden mittarien mukaan
Euroalueen työmarkkinoista on syytä nostaa esiin vielä työttömyyden jopa poikkeuksellisen matala taso, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävää. Työttömyysaste on pienentynyt ennätyksellisen alhaiselle 6,5 % tasolle ja pysynyt siinä jo lähes puolitoista vuotta.
Työttömyyden pysymistä matalalla tasolla suhdanteen heikkenemisestä huolimatta voi selittää se, että työttömyyden aleneminen on ollut merkittäviltä osin rakenteellista. EKP ennustaa työttömyyden pysyvän alhaisena jatkossakin, sillä talouskasvun odotetaan vähitellen vahvistuvan.
Euroalueen työmarkkinoiden kehitystä ja näkymiä käydään tarkemmin läpi tämänpäiväisen analyysipaketin osana julkaistussa Jaakko Nelimarkan ja Lauri Vilmin artikkelissa.
Kalvo 7. Rahapolitiikka on onnistunut verrattain hyvin inflaation taltuttamisessa
Yksi johtopäätös euroalueen talouskasvun, työllisyyden ja inflaation näkymästä on, että rahapolitiikka on onnistunut verrattain hyvin inflaation taltuttamisessa.
Inflaation hidastumiseen on tietenkin vaikuttanut olennaisesti sen aiheuttaneiden tarjontashokkien kuten energiakriisin hellittäminen. Mutta oma osuutensa on ollut sillä, että korkojen nopealla nostolla vaimennettiin kokonaiskysyntää ja saatiin inflaatio-odotukset pysymään ankkuroituneina kahden prosentin tavoitetasolle.
Kuten tiedämme, EKP aloitti koronlaskut viime kesäkuussa ja jatkoi niitä syyskuussa. Talletuskorko, jolla ohjaamme rahapolitiikan mitoitusta, on tällä hetkellä 3,5 prosenttia.
EKP:n neuvostossa olemme päättäneet varmistaa sen, että inflaatio palautuu 2 prosentin keskipitkän aikavälin tavoitteeseen ajallaan, ja säädämme rahapolitiikan mitoituksen sen mukaisesti. Emme ole etukäteen sitoutuneet mihinkään tiettyyn korkouraan. Säilytämme siis täyden toimintavapauden ja joustavuuden korkopäätösten tekemisessä kaikissa tulevissa kokouksissa. Seuraavat sääntömääräiset rahapolitiikkakokoukset pidetään loka- ja joulukuussa.
EKP:n neuvosto perustaa rahapoliittiset päätöksensä arvioon inflaationäkymistä, energian ja ruoan hinnasta puhdistetun pohjainflaation dynamiikasta sekä rahapolitiikan välittymisen voimakkuudesta.
Kun rahapolitiikalla hidastetaan inflaatiota, sillä on yleensä hintansa: normaalisti talouskasvu hidastuu ja työllisyys heikkenee. Tällä kertaa nämä kustannukset ovat kuitenkin – ainakin toistaiseksi – jääneet aiempia koronnostosyklejä pienemmiksi. Talouden taantuma on vältetty ja työllisyys on vahvaa koronnostoista huolimatta. Hyvä niin.
Mainitsemani talouskasvun vallitsevat vastatuulet eivät minusta silti vielä oikeuta julistamaan, että ns. pehmeä laskeutuminen olisi varmistettu.[1] Tämä on syytä ottaa huomioon rahapolitiikan tulevassa päätöksenteossa, hintavakautta vaarantamatta. Rahapolitiikan suunta onkin selvä eli koronlaskut jatkuvat, niiden tahti ja mittaluokka riippuvat joka kokouksessa EKP:n neuvoston tekemästä kokonaisarviosta, tuoreimman datan ja talouden trendiä koskevan analyysin pohjalta.
Olemme saaneet viimeaikaisista tilastotiedoista lisää vahvistusta sille, että inflaatio on hidastumassa. Tämä merkitsee ainakin minun silmissäni sitä, että koronlaskulle on tullut lisää perusteita lokakuun kokouksessamme. Samaan suuntaan vaakaa kallistaa euroalueen kasvunäkymien viimeaikainen heikentyminen. Mutta seurataan dataa tiiviisti ja tehdään kokonaisvaltainen analyysi, ennen kuin päätöksiä tehdään, kuten aina.
EKP:n rahapolitiikan kannalta olennainen kysymys on myös, onko euroalueen talouskasvun nyt havaittu hitaus suhdanneluonteista, esimerkiksi aiemmin kiristetyn rahapolitiikan välittymistä, vai rakenteellista.
Kalvo 8. Energiakustannukset rasittavat edelleen euroalueen teollisuutta ja heikentävät sen kilpailukykyä
Yksi kasvun hitauteen vaikuttava tekijä tällä hetkellä on euroalueen teollisuuden heikkous, jonka voi arvioida olevan, ainakin osittain, pitkäaikaista ellei pysyvää, jos siihen ei löydetä lääkkeitä. Erityisen heikolta näyttää valitettavasti Saksan talouden ja teollisuuden tilanne, joka painaa koko euroaluetta ja heijastuu Suomenkin talouteen.
Euroalueen teollisuustuotannon heikkoon kehitykseen on keskeisesti vaikuttanut energiakustannusten kasvu, joka on ollut selvästi muita päätalousalueita voimakkaampaa. Vaikka yritysten energiakustannukset ovat nyt alentuneet, ne ovat euroalueella edelleen noin 60 prosenttia suuremmat kuin vuoden 2021 alussa. Yhdysvalloissa ne ovat enää noin 30 prosenttia suuremmat. Euroopan energiakustannuskilpailukyky on siis heikentynyt.
Taustalla ovat viime vuosien muutokset geopolitiikassa. Toimistopäällikkö Markku Lehmus kertoo kohta lisää uudesta pankissa tehdystä geopolitiikan talousvaikutuksia kuvaavasta analyysista.
Kalvo 9. Euroalueen työn tuottavuuskasvu on jo pitkään jäänyt jälkeen Yhdysvalloista – viime vuosina ero kasvanut entisestään
Euroalueen teollisuuden kilpailukyky on muutenkin koetuksella maailmassa, jossa käydään teknologia- ja kauppasodan lisäksi myös raakaa todellista sotaa Euroopan maaperällä. Taloudelliset huolet ovat sodan todellisuuden rinnalla vähäpätöisiä, mutta niitä aiheuttaa se, että euroalueen työn tuottavuuskasvu on jo pitkään jäänyt jälkeen Yhdysvalloista. Viime vuosina ero on vain kasvanut entisestään, kun energiashokki on hidastanut euroalueen tuottavuuden kasvua.
Yksi – vaikkakaan ei ainoa – Euroopan hitaan tuottavuuskasvun syistä on investointien heikko kehitys viime vuosina. Taustalla on yhä sodan ja energiakriisin ruokkima suuri epävarmuus, mutta mahdollisesti myös kireät rahoitusolot.
En kuulu niihin, jotka tekevät kristallinkirkkaan eron rakenteellisten ja suhdanneluontoisten tekijöiden välille. Pikemminkin ero on kuin veteen piirretty viiva. Sen kuvaamiseksi tekee mieli soveltaa John Maynard Keynesiä: ”Pitkällä tähtäyksellä olemme kaikki eläkkeellä, mutta sitä odotellessa tarvitsemme lisää tuotannollisia investointeja.”
Toisin sanoen: vaikka euroalueen pidemmän aikavälin kasvu- ja kilpailukykyhaasteita ei voida ratkaista rahapolitiikalla, korkojen lasku tuo tervetullutta helpotusta kotitalouksille ja yrityksille. Koronlaskut toimivat osaltaan lyhyellä aikavälillä kannustimena investoinneille, joita tuottavuuden parantaminen edellyttää. Toki pitkällä aikavälillä investointien kehityksen määrittävät niiden odotetut reaaliset tuotot.
Kalvo 10. Euroopan on päästävä paremman tuottavuuden tielle
Euroopan on päästävä voimakkaampaan tuottavuuden kasvuun monestakin syystä: väestö ikääntyy, vihreät investoinnit vaativat valtavasti rahoitusta, julkiset velat ovat suuria ja puolustusmenoja on lisättävä. Tämä edellyttää vahvaa ja yhtenäistä vastausta EU:lta.
Se on pääviesti myös EKP:n edellisen pääjohtajan Mario Draghin tuoreessa EU:n kilpailukykyä koskevassa raportissa. Raportti on tarpeellinen herätys kaikille eurooppalaisille. Se tarjoaa selvänäköisen ja jopa brutaalin rehellisen diagnoosin Euroopan heikon kasvun ja heikon kilpailukyvyn syistä.
Julkinen keskustelu on kuitenkin toistaiseksi keskittynyt noin 800 miljardin vuosittaiseen investointitarpeeseen puolustukseen, vihreään siirtymiseen ja digitalisaatioon. On totta, että tarvitsemme paljon yksityisiä ja julkisia investointeja näillä kriittisillä aloilla, jotta kasvu- ja innovaatiokuilut saadaan umpeutumaan.
Mutta ei kannata mennä latvasta tyveen. Draghin raportti nimittäin sisältää punnittua analyysia ja tärkeitä ehdotuksia etenkin yrityksiin kohdistuvan liian raskaan sääntelyn keventämiseksi sekä talouden rakenteellisiksi uudistuksiksi niin kansallisella kuin EU-tasollakin.
Raportissa nostetaan esiin kolme keskeistä tavoitetta.
Ensinnäkin innovaatiokuilua Yhdysvaltoihin on kurottava umpeen uudistamalla innovaatioiden syntyprosessia ja rahoitusta koko elinkaaren osalta ja parantamalla koulutustasoa Euroopassa.
Toiseksi Euroopan kunnianhimoiset ilmastotavoitteet on yhdistettävä teollisuuden kilpailukyvyn vahvistamiseen laatimalla johdonmukainen suunnitelma ja lisäämällä yhteistyötä.
Kolmanneksi Euroopan turvallisuutta on vahvistettava ja kriittisiä riippuvuuksia vähennettävä tekemällä aitoa EU:n talousulkopolitiikkaa ja rakentamalla puolustusteollisuuden kapasiteettia.
Draghin raportin linjaama vakaa ja kilpailukykyinen Eurooppa on Suomen kaltaisen pienen valtion näkökulmasta tavoiteltava päämäärä. Epäilemättä sen saavuttaminen vaatii pitkää sihtiä, pitkää peliä ja pitkää pinnaa – mutta mikä on vaihtoehto, kuihtua ja nostaa kädet pystyyn? Ei kai sentään. Pystymme parempaan.
Rahapolitiikka voi puolestaan parhaiten tukea kestävää kasvua ja tuottavuuden noston vaatimia investointeja turvaamalla hintavakauden.
Kiitos!
[1] Ks. myös Christine Lagarden puhe 1.7.2024: Monetary policy in an unusual cycle: the risks, the path and the costs (europa.eu) ja EKP:n blogi Ivanova, McGregor, Nardelli, Ristiniemi: Delivering a soft landing: a historical perspective of monetary policy cycles (europa.eu)
Esityskalvot (PDF)