Markus K. Brunnermeier, Harold James and Jean-Pierre Landau: The Euro and the Battle of Ideas, Princeton University Press, 2016

Euroopan talous- ja rahaliitosta on tehty kirjoja, jotka pursuavat mielipiteitä, mutta joissa historian ja tutkimuksen osuus jää vähäiseksi. Joukosta poikkeaa edukseen juuri ilmestynyt kirja The Euro and the Battle of Ideas (Euro, taistelu ideoista; Princeton University Press 2016). Takana on kolmen erilaisen kirjoittajan ryhmä: nuoremman polven kärkeen kuuluva saksalaissyntyinen taloustieteilijä Markus Brunnermeier, arvostettu taloushistorian tutkija Harold James, joka on syntynyt Englannissa sekä mm. Ranskan keskuspankin varapääjohtajana toiminut Jean-Pierre Landau.

Kirja kuvaa Saksan ja Ranskan ajattelutavan eroja perusteellisesti, jollekin lukijalle ehkä liikaakin. On hyvä kuitenkin muistaa suomalaisten hyvin tunteman, Saksan ulkoministeriön entisen valtiosihteerin, Hans von Ploetzin luonnehdinta: Saksan ja Ranskan näkökannat ovat usein niin kaukana toisistaan, että kun niitä sovitellaan, prosessissa monien muidenkin näkökohdat tulevat otetuksi huomioon. Kirjan mukaan ”suomalaiset, itävaltalaiset ja joskus slovakit ja puolalaiset käyttäytyvät kuin olisivat enemmän saksalaisia kuin saksalaiset ja Ranska nähdään Välimeren maiden puolustajana”.

Nicolas Sarkozyn ja Angela Merkelin merenrantakävely Deauvillessa, Ranskassa lokakuussa 2010 on näkyvästi esillä kirjassa. He tekevät kävelyllä kompromissin valtioiden velkajärjestelyjen osalta: Saksa joustaisi säännöistä, jos Ranska hyväksyisi yksityisten velkojien osallistumisen kustannuksiin. Taustalla oli toukokuussa kärjistynyt Kreikan valtionvelkakriisi ja pyrkimyksenä oli katkaista vuoden 2008 Lehman Brothers -kriisistä jatkunut valtioiden vastuu kriisin kustannuksista.

USA:n valtiovarainministeri Tim Geithner kertoo muistelmissaan olleensa valtioiden velkajärjestelyjä vastaan, koska siitä olisi seurannut valtava tartunta-aalto muihin maihin. EKP:n pääjohtaja Jean-Claude Trichet pelkäsi samaa. Markkinat reagoivatkin jyrkästi. Periferiamaiden korot nousivat rajusti. Kriisi kärjistyi uudelleen ja levisi myös Espanjaan ja Italiaan.

EU-kritiikkiä hallitsevat usein väitteet Brysselin ylivallasta ja ”liittovaltiokehityksestä”. Brunnermeierin ym. kirja pyrkii monin tavoin osoittamaan, että finanssikriisin aikana valta päinvastoin siirtyi Brysselistä pääkaupunkeihin. Se arvostelee komission entistä puheenjohtajaa José Manuel Barrosoa siitä, ettei hän pitänyt yhtään suurta puhetta asiasta ja vain pelkäsi komission menettävän maineensa, jos menisi poliittisesti liian pitkälle. Toinen selitys voi kuitenkin olla, että kun tarvitaan veronmaksajien varoja, Euroopan komissiolle ei hevin anneta mahdollisuuksia EU-budjetin ulkopuolella. IMF myös haluttiin mukaan. Olli Rehn oli talouskomissaarina vuoden 2010. Varmasti kuulemme vielä  hänen arvionsa.

Velkajärjestelyyn palattiin markkinoiden rauhoituttua kesällä 2011 ja Kreikan velkoja yksityisille sijoittajille leikattiin seuraavana vuonna.

Kesä 2012 oli kriisin uusi käännekohta. Ensin kesäkuun huippukokouksessa Brysselissä hallitusten päämiehet päättivät pankkiunionin luomisesta. Se oli suuri askel eteenpäin. Pankkiunionin rakentaminen ja sen kolme pilaria, yhteinen valvonta, sijoittajavastuun sisältävä kriisien ratkaisujärjestelmä ja yhteinen talletussuoja kuvataan kirjassa huolellisesti.

Sen jälkeen EKP:n pääjohtaja vuoden 2012 heinäkuussa Mario Draghi tiivisti Lontoossa: ”Mandaattinsa puitteissa EKP tekee mitä tahansa tarve vaatii euron turvaamiseksi. Ja luottakaa minuun, se riittää”. EKP:n neuvosto päätti elo- ja syyskuussa tarvittavista toimenpiteistä.  Kirjan mukaan Merkelin ja valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen hiljainen tuki oli yksi syy, miksi puhe muutti niin paljon.

The Euro and the Battle of Ideas on hyvin vaikuttava teos. Se on talous- ja rahaliiton sekä finanssikriisin ja sen poliittisten taustojen laaja analyysi, joka on kriittinen, mutta tasapainoinen.  Hatunnoston ansaitsee , että arvostetut taloustieteilijät ja -historioitsijat ovat tehneet näin suuren ponnistuksen. Lukijaa myös armahtaa, että faktat ja mielipiteet erotetaan.  Olin yhtenä päättäjistä  eräissä tapahtumissa. Jotain muistan toki toisin. Kirja on silti hyvin antoisaa luettavaa, ja se syvensi ja laajensi kokonaiskuvaa.

Markus Brunnermeier vierailee Helsingissä tiistaina 11.10. ja osallistuu silloin Suomen Pankin Rahamuseossa klo 17.00 järjestettävään julkiseen keskusteluun. Vesa Vihriälä ja Tuomas Välimäki kommentoivat.