Suomen Pankin pääjohtaja, EU:n pankkisektorin rakenteiden uudistamista pohtineen korkean tason työryhmän puheenjohtaja Erkki Liikanen

Lausunto Euroopan komission 29.1.2014 ehdotuksesta asetukseksi tiettyjen kaupankäyntitoimintojen pitämisestä erillään luottolaitostoiminnasta

Euroopan komissio on tänään antanut sääntelyehdotuksen, joka perustuu EU:n pankkisektorin rakenteiden uudistamista pohtineen korkean tason työryhmän raporttiin.

Työryhmä ehdotti lokakuussa 2012, että pankkien kaupankäynti omaan lukuun ja tietynlainen suuririskinen kaupankäynti, mukaan lukien markkinatakaus samoin kuin varjopankkiyhteisöihin, kuten riskirahastoihin, liittyvät vastuut, tulee pitää erillään talletus- ja lainanantotoiminnasta.
Komission esityksellä on samat tavoitteet kuin työryhmän loppuraportin suosituksilla. Toiminnot, joihin ehdotus vaikuttaisi, ovat myös samantyyppisiä.

Asetusehdotus poikkeaa kuitenkin joissakin kohdin työryhmän suosituksista. Komission ehdotukseen sisältyy järjestäytyneen omaan lukuun hoidettavan kaupankäynnin selvä kielto sen sijaan, että vaadittaisiin tällaisen kaupankäynnin siirtoa erilliseen ja erikseen pääomitettuun oikeudelliseen yksikköön. Komission esitys muistuttaa tässä suhteessa Yhdysvalloissa toteutettua rakenteellista uudistusta. Tämä mahdollistaisi sääntelyn yhdenmukaistamisen kansainvälisesti.

Markkinatakauksessa, suuririskisessä arvopaperistamisessa ja monimutkaisissa johdannaisissa esitys valtuuttaa toimivaltaisen viranomaisen vaatimaan toimintojen erilläänpitoa, kun tietyt ehdot täyttyvät. Esityksen mukaan toimivaltainen viranomainen voi vaatia myös muun kaupankäynnin pitämistä erillään.

Korkean tason työryhmä pyysi komissiota määrittelemään kynnysarvot uusien sääntöjen soveltamiseksi. Komissio esittääkin kynnysarvot ehdotuksessaan. Asetus koskisi suurimpia ja kaupankäynniltään aktiivisimpia pankkeja Euroopassa.

Pyrkiessään samoihin tavoitteisiin kuin korkean tason työryhmä komission esitys antaa merkittävän roolin toimivaltaisten viranomaisten, Euroopan pankkiviranomaisen ja komission itsensä tulevalle harkinnalle.

Komissio voisi asetuksen toimeenpanossa myöntää yksittäisille pankeille poikkeuksia asetuksen soveltamisesta, jos niiden kotivaltioiden primaarilainsäädäntö on jo hyväksytty ja katsotaan ainakin yhtä tiukaksi kuin itse asetus.

Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset tai jäsenvaltiot voivat päättää määrätä samanlaisia toimia myös joillekin pienemmille pankeille tai vapauttaa joitakin kriteerit täyttäviä pankkeja vaatimuksesta eriyttää suuririskisiä toimintoja, jos nämä pystyvät osoittamaan, ettei niiden toiminta ole ristiriidassa asetuksen tavoitteiden kanssa tai uhkaa rahoitusvakautta.

Nämä harkintamahdollisuudet antavat toimivaltaisille viranomaisille, Euroopan pankkiviranomaiselle ja komissiolle merkittävän vastuun sen varmistamisesta, että asetuksen tavoitteet saavutetaan tasavertaisia pankkitoiminnan edellytyksiä ja sisämarkkinoiden eheyttä vaarantamatta. Asetuksen yhtenäinen toimeenpano EU:ssa on tärkeää.

Pidän komission ehdotusta tervetulleena. Asetus voi valvojien toimista riippuen saada aikaan tarvittavia rakenteellisia muutoksia suurimmissa ja systeemiriskin kannalta merkittävimmissä eurooppalaisissa pankeissa, kuten korkean tason työryhmässä kaavailtiin.

Ehdotettu asetus antaa viranomaisille valtuudet toteuttaa sellaisia rakenteellisia uudistuksia, jotka estäisivät talletussuojaa kannustamasta pankkeja liialliseen riskinottoon. Yhdessä tulevan pankkien elvytystä ja kriisinratkaisua koskevan EU-lainsäädännön kanssa ehdotettu asetus voisi myös vähentää Euroopassa esiintyviä ongelmia, jotka liittyvät siihen, että pankkeja pidetään liian suurina tai monimutkaisina voidakseen kaatua.

Asetus voisi toteutuessaan niin ikään vähentää rahoitusjärjestelmän sisäisiä kytköksiä ja siten pienentää riskien tartunnan mahdollisuutta. Jos asetusta sovelletaan johdonmukaisesti, se voi parantaa markkinakuria ja ohjata Euroopan pankkisektoria tukemaan osaltaan entistä paremmin reaalitaloutta ja kestävää kasvua.