Euroopan ja Suomen talouden näkymät monien kriisien maailmassa

Oulu, 22.1.2025

Esitys (pdf)

Euroopan ja Suomen talouden näkymät monien kriisien maailmassa

Arvoisat kuulijat, hyvä yleisö,

Kiitos kutsusta tulla alustamaan ja keskustelemaan tänne Martti Ahtisaari Instituutin Talousfoorumiin Euroopan ja Suomen talousnäkymistä kriisien maailmassa.

Kuten tiedätte, kriisejä tämän hetken maailmassa toden totta riittää – valitettavasti. Instituutille nimensä antanut Martti Ahtisaari tunnettiin siitä, että hän pystyi löytämään ratkaisuja, vaikka pöydän ääressä oli vastakkaisia näkemyksiä. Ahtisaaren taidoille olisi tälläkin hetkellä poikkeuksellisen paljon käyttöä.

Monet kriisit ovat kuitenkin nyt akuutteja ja vaikuttavat suuresti myös talousnäkymiin meillä ja muualla – päällimmäisinä Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan, Lähi-idän konfliktit sekä suurvaltojen välinen sapeleiden kalistelu geopolitiikassa ja kauppapolitiikassa. Vaikka Donald Trump ei heti määrännyt tullimaksuja koko maailmalle, vaikuttaa selvältä, että maailmankaupan esteet ovat kasvamassa ja yhteistyö laajemminkin vaikeutumassa. EU:n ja Suomen tuleekin varautua tilanteeseen, jossa suhteet Yhdysvaltoihin jos eivät viilene, niin vähintäänkin mutkistuvat.

Keskityn puheenvuorossani ensin Euroopan talouden näkymään tässä vaikeassa ympäristössä ja kerron myös EKP:n neuvoston rahapoliittisista päätöksistä, joita olemme euroalueen taloustilanteen pohjalta tehneet. Sen jälkeen siirryn Suomen talouden näkymiin – ja kun Oulussa ollaan, ehkäpä sananen myös Pohjois-Suomen tilanteesta. Olkoonkin, että jälkeeni professorit Juha-Pekka Junttila ja Elias Oikarinen sukeltavat tämän alueen tilanteeseen syvemmin. Odotankin suurella mielenkiinnolla esityksiä ja keskusteluja Pohjois-Suomen tilanteesta ja näkymistä.

Mutta aloitetaan euroalueen talousnäkymistä.

Sodat ja kauppapolitiikka aiheuttavat talouteen tällä hetkellä suurta epävarmuutta. Maailmantalouden kasvu kuitenkin vahvistui hiljalleen vuoden 2024 aikana ja maltillisen kasvun arvioidaan jatkuvan myös vuonna 2025. Euroalueen talouden näkymät ovat yhä vaimeat, vaikkakin piristymään päin.

Euroalueen talouskasvun ennustetaan kiihtyvän tänä vuonna reiluun prosenttiin ja siitä vielä hieman tulevina vuosina. Ennustetun piristymisen taustalla ovat etenkin kotitalouksien reaalitulojen ja kulutuksen kasvu. Lisäksi koronlaskut tukevat kulutusta ja investointeja. 

Euroalueen ulkoista kysyntää tukee maailmantalouden kasvu. Viennistä ei kuitenkaan ole tulossa merkittävää vetoapua euroalueen talouskasvulle, sillä euroalueen kilpailukyvyssä on myös rakenteellisia ongelmia. Saksan teollisuustuotannon tilanne on edelleen synkkä, ja Eurooppa painii muutenkin aika isojen kilpailukykyongelmien kanssa. 

EKP:n neuvostossa pyrimme rahapolitiikallamme turvaamaan hintavakauden eli pitämään inflaation kahdessa prosentissa keskipitkällä aikavälillä. Nyt näyttää entistä selvemmin siltä, että inflaatio on vakautumassa tavoitteeseemme.

Mikä myönteistä, samalla talouden taantuma on vältetty ja euroalueen työllisyys on jatkanut kasvuaan aiemmista koronnostoista huolimatta. Rahapolitiikka on näin ollen onnistunut verrattain hyvin inflaation taltuttamisessa, ilman rujoja yhteiskunnallisia kustannuksia.

Palkkainflaation hidastumisesta euroalueella on lisää viitteitä. Uudet sopimuskorotukset ovat aiempia maltillisempia ja eteenpäin katsovat palkkaindikaattorit osoittavat selvästi hidastuvaa palkkojen nousua. Tämä lupaa hyvää hintapaineiden hellittämisen kannalta.

Seuraamme silti inflaatiokehitystä valppaana. Geopoliittisen tilanteen eskaloituminen entisestään voi aiheuttaa yläsuuntaisia hintapaineita esimerkiksi energiahintojen ja kuljetuskustannusten nousun kautta. Myös kauppasodan uhka ja sen myötä kansainvälisen kaupan häiriintyminen aiheuttavat riskin hintojen noususta. Toisaalta inflaatio voi yllättää alaspäinkin, mikäli euroalueen talouskasvu ei käynnistykään odotetusti.

Päätimme EKP:n neuvostossa joulukuussa jatkaa koronlaskuja.  EKP:n ohjauskorkoa on kesäkuusta lähtien laskettu yhteensä kokonaisella prosenttiyksiköllä, neljästä kolmeen prosenttiin. Se näkyy euriboreissa.

Olemme nyt luottavaisia siihen, että inflaatio vakautuu tavoitteeseensa ennustetusti ja rahapolitiikka lakkaa lähiaikoina – arvioisin kevättalven mittaan – olemasta rajoittavaa. Myös rahoitusmarkkinoilla arvioidaan koronlaskujen jatkuvan ja EKP:n talletuskoron olevan parin prosentin tuntumassa vuoden loppupuolella.

Rahapolitiikan suunta on siis selvä. Koronlaskujen tahti ja mittaluokka päätetään jokaisessa kokouksessa erikseen tuoreimpien tietojen ja kokonaisarviomme perusteella, tarkastellen etenkin kolmea tekijää: inflaatiokehitystä, pohjainflaation dynamiikkaa ja rahapolitiikan välittymisen voimakkuutta. Rahapoliittisessa päätöksenteossa on tärkeää säilyttää toimintavapaus. Tulevissa kokouksissa – seuraavan kerran jo ensi viikolla – meillä pitäisi olla lisää tietoa esimerkiksi Yhdysvaltain kauppapoliittisista ja muista talouteen vaikuttavista päätöksistä, ja voimme silloin arvioida uudelleen rahapolitiikkamme linjaa. 

Kuten totesin aiemmin, korkojen lasku tukee osaltaan talouden kasvua tästä eteenpäin.

Rahoitusmarkkinoiden koronlaskuodotusten seurauksena kotitalouksien ja yritysten pidemmät lainakorot ovat laskeneet jo enemmän kuin EKP:n ohjauskorko. Esimerkiksi 12 kuukauden Euribor-korko on nyt 2,5 %:n tuntumassa ja on laskenut jo 1,7 prosenttiyksikköä syksyn 2023 korkeimmalta tasoltaan [12 kk Euribor oli 4,22 % syyskuun 2023 lopussa].

Tämä helpottaa jo nyt kotitalouksien ja yritysten taloudellista tilannetta myös Suomessa – ja ehkä erityisesti täällä Pohjantähden alla, sillä meillä euriboriin sidotut vaihtuvakorkoiset lainat ovat yleisempiä kuin monissa muissa euroalueen maissa.

Siirrynkin seuraavaksi kotimaan talouden näkymiin.

Suomen talouden taantuma on jäämässä taakse. Talouden toipuminen käynnistyy kuitenkin hitaasti, ja sitä varjostaa epävarmuus maailmantalouden näkymistä.

Vaikka kotimaisessa kysynnässä tai viennissä ei nähdä voimakasta käännettä, piristymistä odotetaan silti etenkin vuosiksi 2026–2027. Yksityisen kulutuksen kasvu alkaa vahvistua ja investoinnit saavat lisää vauhtia, kun asuinrakentaminen nostaa päätään ja tuotannollisten investointien kasvukin voimistuu.

Talouden riskit painottuvat ennustettua hitaamman kasvun suuntaan. Esimerkiksi maailmankaupan toimintaympäristö on muuttumassa Suomen viennin kannalta epäsuotuisasti.  Myös geopoliittiset jännitteet Ukrainassa ja Lähi-idässä lisäävät sekä maailman että Suomen talouden epävakautta. Lisäksi Suomen rakennusalan toipuminen on hataralla pohjalla, julkisen talouden sopeutustoimet voivat painaa kotimaista kysyntää lyhyellä aikavälillä, ja neuvottelutilanne työmarkkinaosapuolten välillä on kiristynyt.

Riskeistä huolimatta haluan nostaa esiin, että Suomen taloudessa on lähivuosina mahdollisuuksia myös ennustettua nopeampaan kasvuun. Varsinkin investoinnit voivat vielä yllättää myönteisesti, esimerkiksi puhtaan energian tuotannossa, jossa Pohjois-Pohjanmaa on jo nyt Suomen kärkeä. Täällähän tuotettiin peräti 40 % Suomen tuulivoimasta vuonna 2023. Puhtaan energian parempi saatavuus puolestaan houkuttelee energiaintensiivistä tuotantoa, josta useammatkin vetyjalostamohankkeet tässäkin maakunnassa ovat esimerkkinä.

Suomen pitkään jatkunut heikko suhdannetilanne painaa myös työmarkkinoita. Työttömyysasteemme nousikin marraskuussa jo 9 %:iin.

Vaikka talous onkin kääntynyt kasvuun, työllisyys seuraa usein hieman viiveellä. Suomen Pankin ennusteessa työllisyystilanne paranee ja työttömien määrä kääntyy kunnolla laskuun vasta vuosina 2026–2027.

Heikon suhdanteen ohella työmarkkinat ovat murroksessa. Uuden teknologian kehittäminen ja käyttöönotto, kuten talouden kasvu ylipäänsä, edellyttää inhimillistä pääomaa, siis osaavaa työvoimaa.

Osaamista vahvistetaan laadukkaan koulutuksella, mutta työvoimaa tarvitaan myös ulkomailta. Vaikka työttömyys on nyt lisääntynyt, TEM:n mukaan myös täällä Pohjois-Pohjanmaalla rekrytointihaasteet ovat olleet huomattavia: jopa puolet alueen yrityksistä kertoo rekrytointivaikeuksista, ja joka viides yritys ei löydä lainkaan työntekijää tarpeisiinsa.

Uskon kuitenkin, että Suomella, ja etenkin elinvoimaisilla yliopistokaupungeilla kuten Oululla, on kuitenkin kaikki mahdollisuudet selättää nämä ongelmat.

Seuraavaksi vielä tarkemmin siitä, miten geopoliittisten jännitteiden nousu heijastuu Suomeen.

Noin kaksi kolmasosaa [viime vuonna 66 %] Suomen viennistä suuntautuu Eurooppaan [Eurooppa tarkoittaa tässä maaryhmää, johon kuuluvat EU:n lisäksi Iso-Britannia, Norja, Turkki ja Sveitsi.]. Kokonaisuutena Suomen vienti on palveluvaltaistunut osana globaalia kehitystä. Viime vuonna 30 % viennistä koostui palveluista [vuonna 2013 palveluiden osuus oli 25 %].

Euroopan ulkopuolisista maista selvästi tärkein vientimarkkina on Yhdysvallat. Sinne suuntautuu 13 % kaikesta viennistä. Viemme Yhdysvaltoihin enemmän tavaroita ja palveluita kuin tuomme sieltä. 

Suomen palveluvienti on vielä sekä maantieteellisesti että toimialoittain varsin keskittynyttä. Palveluviennistä noin 40 % suuntautuu Yhdysvaltoihin, Ruotsiin ja Saksaan.

Erityisesti korkeaa osaamista vaativien palveluiden vienti Yhdysvaltoihin on kasvanut nopeasti. Jopa kolmannes kaikesta Suomen tietotekniikkapalveluiden viennistä suuntautuu Yhdysvaltoihin.

Palveluviennin merkitys on vieläpä kokoaan suurempi, sillä kotimaisen jalostusarvon osuus on yleensä suurempi kuin tavaraviennissä. Suomen palveluviennissä etenkin ICT-palveluilla on suuri merkitys, ja tässä myös Oulun vahvalla ICT-klusterilla on merkittävä rooli – ja mahdollisuus.

Kuten aluksi totesin, vaikka viestit tulevasta Yhdysvaltain kauppapolitiikasta vaihtelevat, meidän on valmistauduttava tilanteeseen, jossa EU:ta uhkaavat korkeammat tullit ja muut kauppatoimenpiteet Yhdysvalloista.

Globaali geopoliittinen tilanne on jo muutenkin haastava, joten viimeinen asia, jota nyt tarvitaan, on kauppakonflikti kumppanimaiden kesken. Neuvottelutie on parempi, ja EU:n neuvotteluasemaa voidaan vahvistaa osoittamalla ennalta valmius vastatoimiin.

Vaikka mahdolliset tullit purevat heikommin kasvaneeseen palveluvientiin, ne väistämättä heikentävät talouskasvua. Suomen Pankin asiantuntijoiden mukaan Yhdysvaltojen tullit tavarantuonnille ja niiden kerrannaisvaikutukset heikentäisivät Suomen talouskasvua 0,5 prosenttiyksikköä vuonna 2025. Sen jälkeen vaikutukset lievenevät.

Tullien kokonaisvaikutukset riippuvat niiden suoran vaikutuksen lisäksi Yhdysvaltojen kauppakumppaneiden mahdollisista vastatulleista ja muusta kauppapoliittisen epävarmuuden lisääntymisestä.

Kansainvälisen talouden epävarmuuden lisääntyminen saa herkästi yritykset lykkäämään investointejaan. Epävarmuuden aiheuttama globaali investointien väheneminen heijastuu suoraan Suomen vientikysyntään, koska vienti on keskittynyt investointitavaroihin ja välituotteisiin.

Tullien vaikutuksia arvioiviin laskelmiin liittyy tietysti huomattavaa epävarmuutta. Numeroarvioiden lisäksi tällaisen analyysin vähintään yhtä tärkeä anti onkin eri vaikutuskanavien erittely ja ymmärtäminen.

Kauppapolitiikan ohella haluan vielä nostaa esiin muut mahdolliset muutokset Yhdysvaltain politiikassa. Esimerkiksi Trumpin kiinnostus Grönlantia kohtaan on osoitus arktisen alueen merkityksen huomaamisesta laajemminkin. Oulun seudun (kaupungin ja yliopiston) jo pitkään jatkunut arktinen yhteistyö voi osaltaan tukea arktisen alueen kehitystä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään suuntaan.

Suomen talouden tilanne on siis haastava ja maailmanpoliittinen tilanne tuo näkymiimme poikkeuksellista epävarmuutta. Haasteisiin vastaaminen edellyttää talouspolitiikassa kahden kärjen taktiikkaa: kestävän kasvun eväiden vahvistamista ja julkisen taloutemme tasapainottamista.

Suomen julkinen talous on nimittäin edelleen kaukana tasapainosta.  Julkinen velkasuhde on kasvanut ennätyslukemiin, ja kasvaa edelleen lähivuosina. Jos hallitusohjelman ja kevään kehysriihen toimet toteutuvat täysimääräisesti, julkinen velkasuhde vakautuu hallituskauden lopulla. 

Tavoitteena tulisi kuitenkin olla velkasuhteen kääntäminen kestävästi laskevalle uralle. Tämä edellyttää määrätietoisuutta ja kykyä toteuttaa pitkäjänteisiä, kestäviä sopeutustoimia.

Tavoitteen tueksi tarvittaisiin vaalikaudet ylittävä, yhteinen tasapainotavoite ja laaja parlamentaarinen sitoutuminen sen tueksi. Ruotsissa tässä on onnistuttu, ja julkinen velka on alle puolet meikäläisestä – miksi se ei voisi onnistua meillä Suomessa?

Samalla on selvää, että vahvempi, kestävä talouskasvu on edellytys nykyisenkaltaisen palvelurakenteen ylläpitämiseksi. Siksi kasvua on syytä vahvistaa myös julkisen sektorin toimin.

Julkinen sektori ei voi suoraan vaikuttaa talouskasvun kannalta keskeiseen tuottavuuskehitykseen. Sen täytyy kuitenkin pyrkiä luomaan yrityksille ja innovaatioille suotuisat olosuhteet ja ennakoitava toimintaympäristö. Lisäksi sen kannattaa tukea innovaatioiden syntymistä ja niiden tehokasta leviämistä panostamalla inhimilliseen pääomaan.

Vaikka yritysten rahoituksen saatavuudessa ja kohdistumisessa ei ole Suomessa ylitsekäymättömiä ongelmia, kotimaisen pääomamarkkinan pieni koko voi haitata yritysten kasvua skaalaus- ja kansainvälistymisvaiheessa. Suomalaista pääomamarkkinaa kannattaa kehittää osana pohjoismaista markkinaa, jossa riskirahoituksen saatavuus on korkeaa luokkaa ja josta meillä on varaa ottaa oppia.

Tähän haasteeseen etsitään parhaillaan ratkaisuja hallituksen Kasvuriihi-hankkeessa ja oululaistenkin hyvin tunteman tohtori Risto Murron vetämässä työryhmässä. Suomen Pankki tukee tätä tärkeää työtä. 

Hyvät ystävät,

Vedän lopuksi yhteen pääviestini seuraavasti.

Inflaation tasaantuminen ja kasvunäkymien heikkeneminen ovat puoltaneet viime kesästä lähtien rahapolitiikan keventämistä. EKP:n rahapolitiikka on onnistunut inflaation taltuttamisessa verrattain hyvin, ja inflaatio on nyt vakautumassa 2 prosentin tavoitteeseen.

Toisaalta meillä ei ole syytä isompaan tyytyväisyyteen. Talouden kasvu on vaimeaa ja tuottavuuden kasvu on ollut hidasta. Tämä koskee sekä euroaluetta että Suomea. Epävarmuutta näkymiin tuo etenkin maailmanpoliittinen tilanne.

Eurooppa on Suomen tärkein kauppakumppani, mutta Yhdysvaltojen merkitys vientimarkkinana on kasvanut viime vuosina. Yhdysvaltojen tullinkorotukset tavarantuonnille vaikeuttaisivat Suomen tavaravientiä ja hidastaisivat talouskasvua.

Julkisen talouden suhteen Suomen haasteet ovat jo tunnetut. Velkasuhteen taittaminen edellyttää määrätietoisia ja kestävästi julkista taloutta tasapainottavia toimia.

Samalla tulee panostaa tuottavuuskasvua tukeviin ja kestävään talouskasvuun tähtääviin politiikkatoimiin. Paljon on kiinni omista kansallisista ratkaisuistamme. Mutta samalla tarvitsemme mittavia yhteisiä eurooppalaisia panostuksia, erityisesti yhteisen turvallisuuden ja puolustusteollisuuden yhteistyön vahvistamiseen.

Kiitoksia mielenkiinnostanne! Vastaan seuraavaksi mielelläni kysymyksiinne.