Pääjohtaja Olli Rehn: Digitalisaatio talouden veturina – vieläkö olemme edelläkävijä?

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Digihumaus 2023
Helsinki, 28.3.2023

Digitalisaatio talouden veturina – vieläkö olemme edelläkävijä?

Arvoisat kuulijat, hyvät ystävät,

Kiitos kutsusta tämän vuoden Digihumaukseen. Mikkelin yhteiskoulun ATK-kerhon entisenä jäsenenä on hienoa päästä mukaan tähän alan vuosittaiseen päätapahtumaan. Muistan hyvin, miten me harjoittelimme koulupäivän päätteeksi, siis vain joitakin vuosia sitten, kovalla innolla BASIC- ja FORTRAN -koodauskieliä – mutta vain kuivaharjoitteluna paperilla, koska koululla ei ollut tuolloin vielä tietokoneita. Yllättäen Mikkelin Palloilijain D-juniorien harjoitukset alkoivat vetää enemmän puoleensa – ja niin jäi maailma yhtä koodaria köyhemmäksi! Vaan siihen en ota kantaa, jäikö rahapolitiikka voittajan vai häviäjän puolelle.

Vielä vakavammin, on suuri ilo ja kunnia osallistua tähän tilaisuuteen, ei vähiten siksi, että digitalisaatio on edelleen keskeinen taloutta ja koko yhteiskuntaamme muuttava voima. Viime aikoina uudet teknologiset ratkaisut varsinkin nopeasti kehittyvän tekoälyn vetäminä ovat herättäneet paljon keskustelua talouden tuottavuudesta ja työn tulevaisuudesta.

Digitalisaatiolla on kuitenkin suomalaisen yhteiskunnan kannalta kaksi puolta, ja niiden varaan rakennan puheenvuoroni: yhtäältä se avaa suuria mahdollisuuksia, toisaalta se tuo merkittäviä haavoittuvuuksia. Mahdollisuuksilla viittaan etenkin työn tuottavuuden kasvupotentiaaliin. Haavoittuvuuksilla puolestaan tarpeeseen vahvistaa kriisinkestävyyttä.

Aloitan Euroopan digitalisaation lähihistorialla ja nykytilalla, sitten arvioin tuottavuuden ja kriisinkestävyyden vahvistamista Suomen kannalta.

KALVO 2 Euroopan digitalisaation historiaa ja nykyisyyttä

Digitalisaatio ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö, vaan sen mahdollisuuksista on puhuttu jo vuosikymmeniä. Seurasin aihetta erityisen läheisesti vuosituhannen vaihteessa, jolloin työskentelin tietoyhteiskuntakomissaari Erkki Liikasen kabinettipäällikkönä Euroopan komissiossa.

Lanseerasimme v. 1999 kaksivuotisen toimintaohjelman kaikille avoimesta tietoyhteiskunnasta, jonka nimeksi tuli e-Eurooppa. Toimintaohjelman päätavoitteet ovat nykypäivänäkin perin tuttuja: tuottavuuden parantaminen, kilpailukyvyn ylläpitäminen, julkisten palvelujen laadun ja tehokkuuden parantaminen. Internetin läpimurron vauhdittaminen Euroopassa oli ohjelman kantava ajatus.

Jälkikäteen voi sanoa, että monissa asioissa menimme oikeaan suuntaan. Internetin nähtiin olevan menossa kohti rikkaampia ja runsaampia sisältöjä sekä interaktiivisia palveluja. Verkkoturvallisuus oli niin ikään jo tuolloin yksi avainkysymyksistä. Tuimme sähköisen liiketoiminnan eli verkkokaupan, verkko-opiskelun, sähköisten viranomaispalvelujen ja sähköisten terveyspalveluiden kehitystä. Monet näistä ovat nyt arkipäivää.

Maakohtaiset erot ovat silti suuria. Komission digitalouden ja
-yhteiskunnan DESI-mittarilla mitattuna Suomi jatkaa EU:n ykköspaikalla.

Parantamisen varaa kuitenkin on niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. 2010-luvulta eteenpäin digipalveluja ovat hallinneet globaalit teknologiajätit, jotka ovat keskittyneet Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Nyt kovaa kilpailua käydään tekoälyn herruudesta, jossa uhkaa käydä samoin.

Näissä asioissa Euroopan on oltava vahvempi, vaikka yhtä helppoa lääkettä ongelmaan ei olekaan. Se edellyttää ainakin digitaalisten sisämarkkinoiden viimeistelyä, voimien kokoamista teollisuus- ja teknologiapolitiikassa paitsi jäsenvaltioiden myös yritysten ja yliopistojen kesken, voimavarojen turvaamista tutkimus- ja innovaatioinvestointeihin EU:n budjettia ja elpymisrahastoa järkevästi suuntaamalla.

KALVO 3 Maksamisen murros Suomessa

Digitaalisten palvelujen nousu on johtanut myös maksamisen murrokseen. Kuluttajat elävät tänä päivänä 24/7-maailmassa, jossa kaikki palvelut ovat jatkuvasti saatavilla. Meillä Suomessakin voi maksaa jo reaaliaikaisesti, ja sama kehitys on meneillään Euroopan tasolla.

Toinen merkittävä muutos on ollut maksamisen sulautuminen osaksi ostotapahtumaa ja häipyminen ikään kuin taustalle, jolloin kuluttaja ei välttämättä edes huomaa tai tiedosta maksavansa.

Tällainen piilossa tai taustalla tapahtuva maksaminen asettaa uusia haasteita yksityisen kansalaisen taloudenhallinnalle.

Tämä on yksi konkreettinen esimerkki tilanteesta, jossa uudenlaisen talouslukutaidon merkitys korostuu. Oma budjettirajoite on pystyttävä tiedostamaan, vaikka se ei olisikaan enää niin näkyvä.

Riskinä on ”liian helposti tapahtuva” (yli)velkaantuminen. Suomessa ylivelkaantumista pyritään hillitsemään positiivisen luottorekisterin avulla, joka otetaan käyttöön ensi vuoden keväänä.

Myös Suomen Pankki haluaa lisätä suomalaisten mahdollisuuksia hallita omaa talouttaan paremmin, ja viime vuoden alusta Suomen Pankin rahamuseossa onkin toiminut kansalaisten taloustaitoja vahvistava Talousosaamiskeskus.

Tulevaisuuden digitaaliseen maailmaan varaudutaan myös Euroopan keskuspankin ja kansallisten keskuspankkien muodostamassa eurojärjestelmässä. EKP:n neuvosto päätti viime vuonna aloittaa selvityksen digitaalisesta eurosta.

Digitaalisen keskuspankkirahan on tarkoitus toimia ikään kuin digitaalisena käteisrahana. Se ei korvaisi seteleitä ja kolikoita, vaan toimisi niitä täydentäen. Kansalaisten näkökulmasta digitaalinen euro ei juuri eroaisi nykyisistä maksamisen tavoista. Selvitystä digitaalisesta eurosta jatketaan tämän vuoden mittaan, ja päätös digitaalisen euron mahdollisesta toteuttamisesta tehdään näillä näkymin syksyn mittaan.

KALVO 4 Elintason kasvussa on työn tuottavuuden kasvua

Olennaisin kysymys Suomen kannalta on se, kuinka digitalisaatio saadaan valjastettua työn tuottavuuden kasvun vahvistamiseen. Elintason nousussa on viime kädessä kyse työn tuottavuuden kasvusta.

Yrityksissä tuottavuuserot heijastuvat kannattavuuteen. Tutkimusten mukaan kannattavat yritykset työllistävät – ja korkea tuottavuus heijastuu palkkoihin ja kulkee myös yhdessä vientimenestyksen kanssa.

Viime vuosituhannen lopulla Suomen tuottavuuskasvu alkoi perustua muiden soveltamisen sijaan yhä enemmän omaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tuottavuuspyrähdyksemme kuitenkin päättyi finanssikriisin jälkeiseen taantumaan ja kännykkätuotannon kärjistyneisiin vaikeuksiin. 2010-luvulta lähtien Suomen tuottavuuskasvu on jäänyt kilpailijamaita, kuten Ruotsia ja Saksaa, hitaammaksi.

Tätä selittää osin tuotannollisten investointien vähäisyys ja tehoton kohdentuminen. Suomessa on viime vuosina investoitu dataan, ohjelmistoihin ja muuhun aineettomaan omaisuuteen selvästi verrokkimaita vähemmän. Suomessa investoinnit tieto- ja viestintäteknologiaan käsittivät OECD:n tuoreen tilaston mukaan vuonna 2021 vain noin 7 prosenttia kaikista investoinneista, kun vastaava luku Ruotsissa oli samaan aikaan lähes 20 prosenttia.

Tilastot paljastavat erot myös yritysten välillä. Osassa yrityksiä tuottavuuden kasvu on jatkunut vahvana koko 2000-luvun ajan. Se, että osalla yrityksistä menee hyvin, ei tietenkään ole ongelma. Ongelma on se, jos muut eivät pysy perässä.

Eturintaman erkaantuminen muista yrityksistä voi viitata siihen, että uusimman teknologian hidas käyttöönotto on suurempi ongelma kuin innovaatioiden puute. Tätä tuottavuuserojen kasvua on selitetty varsinkin eroilla yritysten osaavan, ammattitaitoisen työvoiman määrässä[1]. Uusia teknologioita ei kun pystytä ottamaan tehokkaasti käyttöön ilman osaavan työvoiman jatkuvasti päivittyviä tietoja ja taitoja.

Inhimillisen pääoman merkitys talouskasvulle näkyy myös makrotasolla. Suomen Pankin pitkän aikavälin kasvuennusteen mukaan inhimillisen pääoman määrä Suomessa alkaa vähentyä jo 2040-luvulla, jos nykyiset kehityskulut väestönkasvussa ja varsinkin koulutuksessa jatkuvat.

Pitkään uudet sukupolvet ovat Suomessa olleet aina edeltäjiään paremmin koulutettuja.  Korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuus ikäluokasta kääntyi kuitenkin vuosituhannen vaihteen jälkeen laskuun.

Inhimillistä pääomaa voidaan kasvattaa panostamalla koulutukseen ja parantamalla kannustimia kouluttautumiseen, työntekoon ja syntyvyyden kasvuun.  Lisäksi siihen tarvitaan koulutus- ja työperäistä maahanmuuttoa, mikä auttaa lisäämään inhimillistä pääomaa nopeammin kuin vain kotoperäiset toimet.

KALVO 5 Kriisinkestävyys korostuu päätöksenteossa

Digitalisaation haasteisiin – ei vähiten nykyisessä geopolitiikan määrittämässä maailmassa – kuuluu kyky selviytyä kriiseistä ja muista häiriöistä. Kriisinkestävyys siis korostuu, sekä Suomen että koko Euroopan näkökulmasta. Se sisältää monta ulottuvuutta aina ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kauppa- ja teknologiapolitiikkaan. Nostan tästä pari esimerkkiä pankkisektorilta ja julkisesta taloudesta.

KALVO 6 Kansallista varautumista Suomessa on vahvistettu

Venäjän sotapolitiikka on jouduttanut Suomen kansallista varautumista kyber- ja hybridihyökkäysten uhkiin. Rahoitusalalla kyberuhka voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pankki- tai maksujärjestelmien käyttö estetään tiedot pyyhkivällä haittaohjelmalla. Hybridiuhka puolestaan esimerkiksi tietoliikenneyhteyksien tuhoamista tai häirintää.

Muuttuneen uhkatilanteen seurauksena viranomaiset valmistelivat VM:n ja SP:n johdolla viime vuoden kevään ja kesän aikana varajärjestelmät, joilla pyritään turvaamaan päivittäismaksaminen kaikissa olosuhteissa. Varajärjestelmiä voidaan käyttää esimerkiksi vakavien kyberhyökkäysten tai pitkäkestoisen tietoliikenneongelmien sattuessa.

Näiden Varajärjestelmien avulla toimintakyvyttömän pankin asiakkaat voisivat saada pääsyn tileillä oleviin varoihin, tehdä tilisiirtoja, käyttää olemassa olevaa debit-korttiaan ja nostaa käteistä.

Valmistelu kattoi sekä järjestelmien teknisen toteutuksen että tarvittavat lainsäädäntömuutokset. Uusi lainsäädäntö astui voimaan 11. heinäkuuta 2022. Se asettaa Rahoitusvakausvirastolle tehtäväksi ylläpitää huoltovarmuustilijärjestelmää. Suomen Pankin vastuulla on puolestaan ylläpitää pankkien välisen maksamisen varajärjestelmää.

KALVO 7 Euroalueen pankkien puskureita vahvistettu

Toinen esimerkki on ajankohtainen ja liittyy rahoitusmarkkinoiden käymistilaan, joka lisännyt talouden epävarmuutta. Ensin huomio kiinnittyi Yhdysvaltoihin, jossa Silicon Valley Bank kaatui muutamassa päivässä – itse asiassa digitalisaation ja sosiaalisen median vauhdittaman nopean talletuspaon aiheuttamaan likviditeettikriisiin. Pankki oli poikkeuksellinen, koska sillä oli pitkäaikaisista sijoituksista johtuvan suuren korkoriskin lisäksi taseessaan iso lyhytaikaisiin talletuksiin liittyvä likviditeettiriski.

Tämä näkyi suurina markkinaliikkeinä myös Euroopassa. Myrskyn silmään joutui erityisesti sveitsiläinen Credit Suisse -pankki, johon kohdistuvan epäluottamuksen jatkuessa Sveitsin viranomaiset lopulta ilmoittivat, että UBS on ostanut Credit Suissen julkisen vallan tuella.

Euroalueen pankkisektori on vahva, hyvin pääomitettu ja sen likviditeetti on hyvä. Tarvittaessa EKP voi käyttää koko arsenaaliaan täyttääkseen tehtävänsä hinta- ja rahoitusvakauden säilyttämiseksi euroalueella. Tarjoamme tarvittaessa riittävästi likviditeettitukea euroalueen rahoitusjärjestelmälle ja torjumme rahapolitiikan välittymisen uhkia.

Kriisinkestävyyden kannalta olennaista on, että euroalueen pankkien puskureita on vahvistettu finanssikriisin jälkeen tiukennetun sääntelyn ansiosta. Kun puskureita mitataan vakavaraisuudella suhteessa lainakantaan, ne ovat nyt kaksinkertaisia verrattuna vuoteen 2007.

KALVO 8 Julkinen velka on 15 vuodessa kaksinkertaistunut

Kriisinkestävyyttä tuo myös vahva julkinen talous. Suomen julkinen velkasuhde vain on kasvanut lähes yhtäjaksoisesti jo 15 vuoden ajan. Siinä missä Ruotsin ja Tanskan julkinen velkasuhde on pysynyt noin 40 % tuntumassa, Suomen julkinen velkasuhde on kaksinkertaistunut vuoden 2009 jälkeen. Ruotsissa ja Tanskassa julkiset tulot ja menot on sovitettu yhteen paremmin kuin Suomessa. Myös tuottavuuden ja työikäisen väestön kehitys on ollut suotuisampaa kuin Suomessa.

Suomen julkisen velan kasvusuunta onkin huolestuttava. Velkasuhde jatkaa kasvuaan lähivuosina, ellei korjaavia toimenpiteitä tehdä.

Julkisen talouden kestävyyden ei pitäisi ollakaan vain ”yksi tavoite muiden joukossa”, vaan aivan välttämätön edellytys yhteiskunnan luotettavalle toiminnalle ja pitkäjänteiselle kehittämiselle. Julkisen talouden tasapainottamiseksi Suomessa tarvittaisiin mielellään kahden hallituskauden mittainen sopeuttamisohjelma.

KALVO 9

Hyvät ystävät,

Lopuksi vielä: digitalisaatiolla on tärkeä merkitys myös globaalien haasteiden edessä, joita ei pidä unohtaa edes sodan ja kriisien aikoina.

Digihumaus-raportissakin mainitut ilmastonmuutos, luontokato ja väestön ikääntyminen ovat tämän vuosisadan suuria megatrendejä, joiden vaikutuksia voidaan digitalisaation avulla oikein toimien lieventää. Digitalisaation korkealla kehitysasteella on havaittu olevan myös laskusuhdanteita tasoittava vaikutus, kuten koronakriisin aikana saatoimme todistaa.

Kaiken kaikkiaan Suomen kansainvälinen toimintaympäristö on parhaillaan yhtä kovassa murroksessa kuin 1990-luvun alussa, sekä talouden että turvallisuuden osalta. Mutta siinä missä tuolloin mentiin eteenpäin ihmiskunnan evoluutiossa, tänään maailma kulkee peruutusvaihteella kohti uutta kylmää sotaa, joka Ukrainassa on kuumaa ja raakaa.

1990-luvun lamasta Suomi nousi tukeutumalla tutkimukseen ja koulutukseen, osaamiseen ja yrittäjyyteen. Kilpailukyky korjattiin, yritysverotus uudistettiin, julkinen talous tasapainotettiin.

Suomella on nytkin kaikki eväät pysäyttää näivettymiskehitys ja olla paitsi selviytyjä- myös menestyjäkansa. Siinä digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntäminen on meille iso voimavara. Mutta se edellyttää Suomelta sekä vahvaa kykyä uudistua että valmiutta keskinäiseen yhteistyöhön – toivottavasti niitä meiltä löytyy, jotta pärjäämme jatkossakin.

Muu maailma kun ei odota edes maailman onnellisinta kansaa.

Kiitos!

[1] Gal, Nicoletti, von Rüden & Sorbe (2019)

Esityskalvot (PDF)