Pääjohtaja Olli Rehn: Euroopan ja Suomen talouden näkymät koronakriisin hellittäessä
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Sähköteknisen Kaupan Liitto 90 v.
11.11.2021
Euroopan ja Suomen talouden näkymät koronakriisin hellittäessä
Arvoisa juhlaväki, hyvät naiset ja herrat,
Kiitän kutsusta juhlaanne ja mahdollisuudesta esittää teille näkemyksiäni koskien taloutta ja talouspolitiikkaa. Käytän samalla tilaisuutta hyväkseni ja esitän teille lämpimät onnittelut liittonne merkkivuoden johdosta. 90 vuoden taivalta on syytä kunnioittaa ja juhlia.
Kun Sähköteknisen Kaupan Liitto 1930-luvun alkupuolella perustettiin, Suomen 1870-luvulla alkanut sähköistäminen alkoi siirtyä uuteen vaiheeseen. Liittonne synty ajoittuu Imatrankosken voimalaitoksen käyttöönoton ja ensimmäisten suurjännitelinjojen rakentamisen aikaan, jolloin luotiin perusta koko valtakuntaa palvelevan sähköverkon rakentamiseksi. Sähköä oli alkanut ihan kirjaimellisestikin olla ilmassa, ja seuraavien vuosikymmenien suuri murroskausi avattu.
Suomen muodonmuutos alikehittyneestä maatalousmaasta yhdeksi maailman kehittyneimmistä valtioista onkin yksi kansakuntamme suuria tarinoita, jota ei olisi voitu saavuttaa ilman sähköistämistä ja sen vaatimaa laaja-alaista yhteistyötä. Tässä työssä myös STK:lla on ollut tärkeä panoksensa annettavana. Näyttelijäkoomikko George Gobelin sanoin: ilman sähköä katsoisimme televisiotakin yhä kynttilänvalossa.
Vaikka merkkipäivinä onkin aiheellista katsoa hieman taaksepäin, on yhtä tärkeää myös luodata tulevaa. Nimittäin Suomen ja suomalaisten yritysten toimintaympäristö muuttuu nyt kovaa vauhtia. On paikallaan katsoa, miltä Euroopan ja Suomen talouden näkymät näyttävät sekä kasvun ja inflaation että työmarkkinoiden ja kustannuskilpailukyvyn näkökulmasta.
Talouden näkymistä on nyt pääosin myönteistä kerrottavaa. Euroopan talouden elpyminen jatkuu, vaikka nopein kasvu onkin nyt taittumassa. Taloudet avautuvat, ja talouspolitiikan tuki on vahvaa. Tämä näkyy oheisesta kuvasta: euroalueen BKT on nyt saavuttamassa v. 2019 tason, ja palautuu koronaa edeltävälle kasvu-uralle vuosina 2022-23.
Raha- ja talouspolitiikan nopealla ja voimakkaalla vastauksella oli ratkaiseva vaikutus siihen, mitä taloudessa on tapahtunut koronakriisin alkamisen jälkeen. Politiikkatoimet estivät Euroopan ja muiden kehittyneiden talouksien ajautumisen lamaan ja deflaatiovaaraan. Massatyöttömyys ja konkurssiaalto pystyttiin välttämään.
Keskuspankkien rahapolitiikka yhdessä pankkivalvonnan ja finanssipolitiikan toimien kanssa on auttanut yritysten ja kotitalouksien selviämistä kriisin pahimman vaiheen yli, ja sen jälkeen tukenut talouden elpymistä.
Talousuutiset eivät silti ole pelkästään myönteisiä. Yhtäältä näkymiä varjostaa uusien virusmuunnosten mahdollisuus ja kehittyvien maiden alhainen rokotekattavuus. Suomessa täysin rokotettujen osuus koko väestöstä on 71 %, kun se esimerkiksi Italiassa on 72 % ja Portugalissa jopa 87 %. Näihin lukuihin verrattuna Afrikan 6 % on varsin vähän.
Myös erilaiset tuotantokapeikot hidastavat nyt talouksien elpymistä. Monien raaka-aineiden hinnat ovat nousseet ja komponenttien saatavuus heikentynyt. Syynä on osin se, että pandemia on aiheuttanut katkoksia tuotannossa eri puolilla maailmaa ja maailmanlaajuiset logistiikkaketjut eivät ole selvinneet ongelmitta pandemian aiheuttamista häiriöistä.
Kun eri tuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä nyt elpyy, tällaisten tuotannon ja logistiikan rajoitteiden vaikutukset tulevat näkyviin. Olettaisin, että ne näkyvät myös teidän toimialallanne.
Pandemian ja lisääntynyt etätyö ovat myös muuttaneet sitä, mitä tavaroita ja palveluita kotitaloudet ja yritykset tarvitsevat. Tuotannon suuntaaminen uudelleen ei tapahdu hetkessä yrityksissä ja kansainvälisissä tuotantoketjuissa. Lisäksi monilla aloilla työvoiman saatavuus on kysynnän elpyessä muodostunut tuotannon pullonkaulaksi.
Nämä ongelmat painavat taloutta alkavana talvena ja yhä ensi vuoden mittaan. Niistä huolimatta maailmantalouden ja Suomen talouden elpymisen ennustetaan silti jatkuvan.
Kriisin alkuvaiheessa inflaatio vaimeni nopeasti. Tämän vuoden mittaan se on puolestaan nopeutunut. Näin on tapahtunut kehittyneissä talouksissa laajasti, erityisesti Yhdysvalloissa, mutta myös Euroalueella.
Inflaatiota ovat euroalueella nopeuttaneet tekijät, joiden arvioidaan olevan suurelta osin väliaikaisia. Inflaatiota väliaikaisesti nopeuttaviin tekijöihin kuuluvat etenkin energian hintojen nousu sekä äsken mainitsemani erilaiset tuotantokapeikot, samoin kuin matala hintataso vertailuajankohtana eli vuosi sitten.
Inflaatiodynamiikkaa paremmin kuvaava energian ja ruoan hinnasta puhdistettu, ns. pohjainflaatio on nyt kahdessa prosentissa, mutta sen ennustetaan vaimenevan lähivuosina. Energian hintojen viimeaikainen nousu ei sellaisenaan johda pitkäaikaisesti nopeaan inflaatioon, elleivät ne tai muut kustannukset nouse vauhdikkaasti myös tästä eteenpäin.
Öljyn hinnalla on tässä suuri merkitys. Emme toki voi olla varmoja siitä, miten öljyn hinta tästä eteenpäin kehittyy, mutta markkinaodotusten mukaan sen odotetaan tasaantuvan tai jonkin verran laskevan ensi vuoden mittaan. Näin kertovat öljyfutuurien hinnat. Samaan suuntaan viittaa myös Yhdysvaltain energiatietoviraston (Energy Information Administration) raportti tämän viikon tiistailta. Kun öljyn tarjonta vähitellen vastaa markkinatilanteeseen, tuotanto kasvaa ja hintojen nousu taittuu.
Ennen tätä syksyä euroalueen inflaatio oli useiden vuosien ajan tavoiteltua hitaampaa. Viimeaikainen pohjainflaation voimistuminen on nostanut sitä kahden prosentin tavoitteen tuntumaan, kun talouden elpyessä inflaatiopaineet ovat kasvaneet pandemiaa edeltäneeseen aikaan verrattuna.
Inflaatiotavoitteen saavuttamisessa auttaa Euroopan keskuspankin rahapolitiikan uusi strategia, josta päätimme heinäkuussa EKP:n neuvostossa. Merkittävin muutos on se, että tavoittelemme symmetrisesti kahden prosentin inflaatiota keskipitkällä aikavälillä. Sekä tätä tavoitetta hitaampaa että nopeampaa inflaatiota pidetään yhtä kielteisenä. Inflaatio voi tilapäisesti nousta yli 2 prosenttiin.
Strategian pohjalta rahapolitiikan linjaa on jatkettu vahvasti talouskasvua tukevana. Tämä on mahdollistanut myös sen, että finanssipolitiikka ja rahapolitiikka ovat vaikuttaneet samaan elvyttävän suuntaan euroalueella. Koronakriisin alusta lähtien julkisia varoja on euroalueella käytetty runsaasti terveydenhuollon lisäksi vaikeuksissa olevien kotitalouksien ja yritysten tukemiseen. Samalla on tuettu yleistä talouskehitystä.
Kun korot ovat lähellä alarajaansa, muun talouspolitiikan kuin rahapolitiikan rooli korostuu. Suhdanteita tasaava finanssipolitiikka voi syvissä taantumissa lisätä rahapolitiikan tehokkuutta.
Se edellyttää kuitenkin puskurien keräämistä silloin, kun suhdannetilanne on parempi. Jos tämä unohtuu, tyydytään eräänlaiseen puolikeynesiläisyyteen. Sen sijaan kokonaiskeynesiläisyyttä on, että hyvässä suhdannetilanteessa maltetaan kasvattaa julkisen talouden puskureita, jotta niitä voidaan sitten tehokkaasti hyödyntää taantuman koittaessa.
Julkista velkaa koskeva keskustelu on usein meillä Suomessakin kovin kahtiajakautunutta. Yhtäältä manataan kriisinaikaistakin velkaantumista, jolla on rahoitettu välttämättömiä yritystukia ja työttömyysturvaa. Toisaalta väheksytään jatkuvankin velkaantumisen vaaroja ja luotetaan maagiseen rahapuuhun, moderniin rahateoriaankin.
On kuitenkin syytä muistaa, että päätöksiä tehdään aina ajassa ja paikassa, myös talouspolitiikan päätöksiä. Koronapandemian aikana akuutissa, äkkijyrkässä kriisivaiheessa julkisten menojen runsas käyttö pandemian ja sen vaikutusten torjumiseen on ollut perusteltua.
Velan kasvuun liittyvät uhat täytyy silti muistaa. Vaikka korkojen nousu ei ole vielä näköpiirissä, jonain päivänä se on edessä. Tämä on syytä ottaa huomioon julkisen talouden hoidossa kaikissa euromaissa, myös Suomessa. Kun aika on toinen ja taloudessa on kovaa maata jalkojen alla, talouspolitiikka tulee taas säätää oikein aikaan ja paikkaan.
Voimakkaasti elvyttävän rahapolitiikan luoma tila ja hyvä suhdannetilanne on nyt syytä käyttää hyväksi sellaisiin uudistuksiin, jotka edistävät kannattavaa yritystoimintaa ja työllistämistä yrityksissä. Kun talous kasvaa ja työmarkkinat vetävät, vaikeatkin mutta välttämättömät uudistukset ovat vähemmän kivuliaita.
Suomen talous on kärsinyt pandemiasta vähemmän kuin moni muu maa, vaikka meilläkin moni kotitalous ja yritys on pitkään ollut ongelmissa. Suomen talous jatkaa ripeää elpymistään niin, että tänä ja ensi vuonna kasvuluvut ovat 3 prosentin paikkeilla. Vuonna 2023 kasvun odotetaan vaimenevan.
Suomessa väestön ikääntyminen aiheuttaa erityisen tarpeen uudistaa taloutta. Julkisen talouden kestävyysvaje on yhä suuri. Koronakriisin väistyessä meillä on edessämme samat pidemmän sihdin ongelmat kuin ennenkin, mutta nyt niitä lähdetään ratkomaan aiempaa heikommasta tilanteesta, kun julkinen velka on kasvanut.
Suomen talouden ongelmiin on syytä laskea myös työn tuottavuuden kehitys. Se on viimeisten runsaan 10 vuoden aikana ollut poikkeuksellisen heikkoa. Tähän on liittynyt myös yritysten investointien vaimeus.
Suomen taloudessa tarvitaankin uudistuksia ja panostuksia talouden kasvumahdollisuuksiin. Uudistuksia on viime vuosina tehty, ja niistä voi mainita esimerkkinä vuoden 2017 eläkeuudistuksen. Myös niin sanotun työttömyysputken katkaisemisesta on päätetty.
Lisää rakenteellisia toimia kuitenkin tarvitaan yrittämisen ja työn tekemisen kannustimien kohentamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi pohjoismaiselle tasolle. Myös julkisen talouden näkymien kannalta työllisyyttä lisäävillä uudistuksilla on keskeinen rooli. Työperäisen maahanmuuton helpottaminen on tärkeää muutoin ikääntyvässä Suomessa.
Myös työmarkkinaratkaisuilla on merkittävä vaikutus siihen, miten Suomen talous ja työllisyys kehittyvät koronakriisin jäädessä taakse. Työehdoista on jo useamman vuoden ajan sovittu eräänlaisen ”Suomen mallin” puitteissa – ehkä ei teoriassa mutta kyllä käytännössä. Vientialojen ratkaisut ovat luoneet raamin muiden alojen palkkakehitykselle.
Pienessä rahaliiton jäsenmaassa tällainen vientivetoinen koordinaatio on tuotannon ja työllisyyden kasvun kannalta ratkaisevasti parempi vaihtoehto kuin se, että koetettaisiin rämpiä ilman koordinaatiota. Riippumatta yksittäisten alojen ratkaisuista ja käymistilastakin olisi siksi hyvin tärkeää, että viime vuosien toimintamalli saisi jatkoa tavalla tai toisella.
Jää nähtäväksi, millaisen jäljen koronakriisi jättää työn hintaan ja tuottavuuteen euroalueen maissa. Saatavissa olevien tilastotietojen ja talousennusteiden perusteella voidaan kuitenkin tehdä alustavia arvioita.
Niiden perusteella näyttää siltä, että suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyky voi heikentyä selvästi euroalueen keskiarvoon verrattuna, kun tarkastellaan koko koronakriisin aikaa. Tämä heikentäisi tulevina vuosina viennin ja työllisyyden edellytyksiä Suomessa. Arvioon sisältyy yhä merkittävästi epävarmuutta, koska se perustuu ennusteisiin. Ensi vuoden kehitykseen vaikuttavat totta kai merkittävästi Suomessa lähiaikoina tehtävät työmarkkinaratkaisut.
* * *
Arvon juhlaväki, hyvät ystävät
On syytä pyrkiä ennakkoluulottomasti päättämään uudistuksista, jotka kohentavat työllisyyden ja talouskasvun edellytyksiä. On myös syytä toivoa, että palkkaratkaisuja tehtäessä otetaan tasapainoisesti huomioon talouden tila sekä työn hinnan kehitys muualla, etenkin euroalueella.
Samalla tavalla kuin 1800-luvun lopulla panostettiin tulevaisuuteen mm. maan sähköistämisessä, on nytkin syytä katsoa eteenpäin. Samoin kuin 150 vuotta sitten, käsillä on teknologinen murros, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Käsillä ovat myös ratkaisevat hetket ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kunhan nyt toimitaan vastuullisesti ja pidetään huolta talouden uusiutumisen edellytyksistä, näkymät eivät ole huonot. Toivottavasti tällaista uusiutumiskykyä löytyy, yleisesti Euroopassa ja etenkin Suomessa.
Kiitos!