Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki: Digitaalisen euron ja pikamaksamisen kehityshankkeet sekä maksamisen tulevaisuus 19.10.2023
Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki
Euro ja talous -tiedotustilaisuus 19.10.2023
Esitys (pdf)
Puheen runko – pidetty esitys voi poiketa.
Digitaalisen euron ja pikamaksamisen kehityshankkeet sekä maksamisen tulevaisuus
Tervetuloa tämän vuoden viidenteen Euro ja talous julkaisutilaisuuteen. Muutama viikko sitten saitte kuulla rahapoliittisen näkemyksemme. Tänään keskitymme maksamisen asioihin. Tilaisuuden ajankohtaisuutta korostaa eilen illalla EKP:n neuvostossa tehty päätös siirtymisestä seuraavaan vaiheeseen digitaalisen euron kehittämissä.
Ennen kuin kuvaan eilisten päätösten merkitystä, muutama sana maksamisen tilanteesta Suomessa. Vähittäismaksaminen on sähköistynyt meillä nopeasti ja voimakkaasti. Maksamisen tehostumisella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Vaikka erilaisten maksamisen vaihtoehtojen määrä voi tuntua meistä suurelta, maksamisesta on tullut kovin yksipuolista. Voin totta kai maksaa sähköisesti kortillani debitiltä tai creditiltä, tai vaikka mobiilisti esimerkiksi ApplePay:llä. Vaihtoehtojen näennäisestä monipuolisuudesta huolimatta kaikki nämä maksut kulkevat samoja Visa/MasterCard -raiteita pitkin. Korttiyhtiöt ovat toki maksamisen ammattilaisia. Niiden järjestelmät ovat tehokkaita ja toimintavarmoja, mutta yhteiskunnan kriittisen toiminnon ei saa antaa monopolisoitua. Maksamisessa kuten muissakin toiminnoissa vaihtoehtojen olemassaolo sekä lisää toimintavarmuutta että ehkäisee hintojen nousua.
Maksamisen toimintavarmuus on ollut meidän viranomaisten agendalla jo pitkään, mutta geopoliittisen tilanteen kiristyminen, erityisesti Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan viime vuonna, korosti sen merkitystä. Odotukset ja pelot yhteiskunnan kriittiseen infrastruktuuriin vaikuttamisesta ovat realisoituneet viime aikoina. Yhteiskunnan varautuminen on kuitenkin hyvällä tasolla ja huoltovarmuuden näkökulmasta tilanne on edelleen vakaa.
Yhteiskunnan kriittisten toimintojen varautumistyötä tehdään koko ajan. Myös finanssisektorin varautumista on tehty pitkäjänteisesti, ja toimia on tehty niin yksittäisten toimijoiden kuin koko sektorinkin tasolla.
Finanssisektorin suojautuminen on yleisesti verrattain hyvällä tasolla, mutta parannettavaakin on. Uhkakuvat myös muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Toistaiseksi finanssitoimialalla on nähty lähinnä palvelunestohyökkäyksiä, jotka aiheuttavat etupäässä kiusaa ja harmia.
Finanssisektorin toimintavarmuutta on viime aikoina parannettu myös pankkitilien ja maksamisen varajärjestelyllä. Tämä ”huoltovarmuustilijärjestelmä” perustuu viime vuonna luotuun lainsäädäntöön, jonka myötä Rahoitusvakausvirasto ja Suomen Pankki voivat tuottaa palvelut tilien, maksukorttien ja tilisiirtojen käytön mahdollistamiseksi poikkeusoloissa ja pitkäkestoisissa vakavissa häiriöissä. Elinkeinoelämä huolehtii varajärjestelmän käytön mahdollistamisesta omalta osaltaan.
Käteisen rooli pienentynyt, mutta edelleen tarpeellinen [Kalvo 2]
Keskeinen syy toimintavarmuus- ja kilpailunäkökulmien voimistumiseen maksamiseen liittyvällä agendallamme liittyy käteisen aseman muuttumiseen. Vaikka käteistä on euroalueella liikkeellä aiempaa enemmän, sen asema maksuvälineenä on erityisesti meillä Suomessa supistunut jo pitkään. Eurokäteistä on liikkeellä 1 500 miljardin euron edestä, eli nelisen tuhatta euroa jokaista euroalueen kasalaista kohden. Kuitenkin meillä Suomessa vain pieni osa päivittäisostoista maksetaan nykyään käteisellä, ja alle kymmenen prosenttia meistä kertoo käyttävänsä käteistä pääasiallisena maksuvälineenään.
Tämä kuvio maksamisen kehityksestä pohjustaa itse asiassa koko vastailmestyneen Euro ja talous -julkaisun teemat. Anja Harjun artikkelissa kuvataan käteisen vähenevän käytön tuomia haasteita toimivan käteisverkon ylläpitämiseksi.
Vaikka käteisen käyttö alkaa joistakin meistä rinnastua lp-levyjen kuunteluun tai filmikameralla kuvaamiseen, käteisellä on kuitenkin tärkeä asema osalle kansalaisista päivittäisenä maksuvälineenä, ja kaikille meistä kilpailua ja toimintavarmuutta kasvattavana korttimaksamisen vaihtoehtona. Tämä tilanne säilyy kuitenkin vain niin kauan kuin käteisen saatavuus ja hyväksyttävyys on varmistettu tulevaisuudessakin.
EU:n komission aloite käteisen aseman turvaamiseksi, johon EKP julkaisi alkuviikosta kantansa, lähettää yksiselitteisen viestin sekä poliittisesta että keskuspankin tahtotilasta: mahdollisuus eurokäteisen käyttöön on säilytettävä. Sääntelyesitys tarkentuu valmistelussa, mutta on selvää, että käteisen asema laillisena maksuvälineenä tulee säilymään. Tämä ei poista tarvetta kansalliselta sääntelyltä, jolla varmistetaan käteisen saatavuus ja talletusmahdollisuudet. Näistä Suomen Pankki on tehnyt lainsäädäntöaloitteen vuonna 2022.
Oikeanpuoleisessa kuvasta kiinnittäisin huomiota myös mobiilimaksamiseen, joka on kyselymme perusteella saavuttanut suosiossaan käteisen käytön. Mobiilimaksaminen etenkin kauppapaikoilla on kuitenkin tänä päivänä pääasiassa korttimaksamista. Maria Huhtaniska-Montielin artikkeli avaa sitä, kuinka tilipohjaiseen pikamaksamiseen pohjautuva mobiilimaksaminen lisäisi kilpailua ja kasvattaisi toimintavarmuutta vähittäismaksamisessa. Siitä hetken kuluttua enemmän.
Digitaalista euroa suunnitellaan maksuvälineeksi käteisen rinnalle [Kalvo 3]
Juuri nyt eurooppalaisen maksamisen kentällä ajankohtaisimpana ja perustavanlaatuisimpana hankkeena voidaan pitää digitaalista euroa, jota suunnitellaan maksuvälineeksi käteisen rinnalle. Eurojärjestelmä tukee käteisen aseman (saatavuuden ja käytettävyyden) varmistamista, mutta meidän on myös huolehdittava, että euroalueen kotitalouksilla säilyy jatkossakin mahdollisuus maksaa keskuspankkirahalla digitalisoituvassa yhteiskunnassa.
Nykyisin meillä on kahdenlaista keskuspankkirahaa. Siihen lukeutuu yhtäältä kaikkien saatavilla oleva fyysinen käteinen eli setelit ja kolikot, sekä toisaalta liikepankkien keskuspankeissa pitämät talletukset. Digitaalinen euro tuleekin nähdä käteisen seuraavana, sähköisenä, kehitysvaiheena. Käteisen tavoin se olisi kaikkien euroalueen kansalaisille saatavilla olevaa digitaalista keskuspankkirahaa, eli keskuspankin velkaa rahan haltijalle, mutta käteisestä poiketen se olisi olemassa sähköisessä muodossa.
Digitaalista euroa pitäisi pystyä käyttämään kaikissa samoissa tilanteissa kuin käteistäkin. Sillä voisi maksaa kaupan kassalla sekä henkilöiden välisissä maksuissa. Mutta, toisin kuin fyysinen käteinen, digitaalinen euro toimisi maksuvälineenä myös verkkokaupassa ja muissa tilanteissa, joissa maksaja ja maksun saaja eivät ole käsivarren päässä toisistaan. Lisäksi digitaalisilla euroilla tulisi voida kuitata velat julkiselle sektorille, ja vastaavasti julkisen sektorin maksusiirrot kansalaisille voitaisiin tehdä digitaalisilla euroilla. Eurokäteisen lailla myös digitaalista euroa voisi käyttää maksutapana kaikkialla euroalueella jäsenmaasta ja käyttötilanteesta riippumatta.
Mihin digitaalista euroa tarvitaan [Kalvo 4]
Digitaalisen euron ydintavoitteet liittyvät eurojärjestelmän tehtävään huolehtia maksu- ja selvitysjärjestelmien luotettavuudesta ja tehokkuudesta digitalisoituvassa maailmassa ja käteisen käytön vähentyessä.
Keskuspankkirahalla on laillisen maksuvälineen asema, eli se täytyy hyväksyä maksuvälineenä minkä tahansa euromääräisen velan kuittaamisessa. Pankkitileillä olevan liikepankkirahan arvo pohjautuu viime kädessä sen vaihdettavuuteen keskuspankkirahaan – fyysiseen tai digitaaliseen. Toteutuessaan digitaalisten eurojen liikkeeseenlasku varmistaisi keskuspankkirahan asemaa koko rahajärjestelmän ankkurina.
Lisäksi digitaalinen euro vahvistaisi Euroopan strategista riippumattomuutta ja edistäisi kilpailua euroalueella. Viimeaikaiset uutiset Itämereltäkin muistuttavat meitä siitä, ettei kriittinen infrastruktuuri saa olla yhden tai kahden toimijan varassa. Päivittäismaksamisen markkinalla asia on tällä hetkellä pitkälti näin. Valta on keskittynyt muutamalle Euroopan ulkopuoliselle korttiyhtiölle, mikä on resilienssin näkökulmasta kaukana ideaalisesta tilanteesta.
Toimintavarmuuden vahvistamisen lisäksi digitaalinen euro voisi parantaa kauppiaiden neuvotteluasemaa maksupalveluiden hinnoittelussa ja näin parantaa kilpailun edellytyksiä Euroopassa. Tämän merkitys kasvaa, kun käteisen asema vaihtoehtona pienentyy.
On syytä korostaa, että digitaalista euroa suunnitellaan maksuvälineeksi, ei sijoituskohteeksi. Meidän tarkoituksemme ei ole siirtää kotitalouksien talletuksia laajasti liikepankkien taseista eurojärjestelmän taseeseen. Haluamme keskuspankkina varmistua siitä, ettei mahdollinen liikkeeseenlasku vaaranna rahoitusvakautta. Tämän turvaamiseksi digitaalisten eurojen käyttöä voidaan rajoittaa asettamalla sen käytölle enimmäisrajoja, kuten digieurotilin saldon yläraja.
Digitaalisen euro tutkimusvaiheen lopputulemat (1/2) [Kalvo 5]
EKP:n neuvosto päätti eilen siirtyä hankkeen osalta eteenpäin. Nyt vuorossa on kaksi vuotta kestävä valmisteluvaihe.
Tähän päättyneen kaksi vuotta kestäneen tutkimusvaiheen aikana eurojärjestelmä on tehnyt paljon digitaalisen euron ominaisuuksiin liittyviä valintoja. Esimerkiksi jo nyt on selvää, että jos liikkeeseen laskemiseen aikanaan päädytään, digitaaliset eurot tulisivat olemaan seteleiden tavoin keskuspankin taseessa velkaa yleisölle, eikä niille lähtökohtaisesti maksettaisi korkoa. Lisäksi digitaalisten eurojen jakelu tapahtuisi välikäsien (pankkien ja maksulaitosten) kautta – kuten seteleiden liikkeeseen lasku nykyisin tehdään.
Digitaalisesta eurosta pyritään aikaansaamaan sekä online- että offline-versiot. Online-versio muistuttaisi tavallista maksutiliä, ja offline-versio vastaisi puolestaan käyttäjän laitteeseen tallennettua raha-arvoa (kuten Avant-kortti aikoinaan Suomessa).
Vaikka seteleiden anonymiteetin tasolle ei digitaalisen maksuvälineen osalta päästä, eurojärjestelmä ei kuitenkaan tulisi käsittelemään digitaalisiin euromaksuihin liittyviä henkilötietoja. Ja kuten jo aiemmin totesin, digitaalisen euron ensisijaiset käyttökohteet olisivat henkilöltä henkilölle maksaminen, kaupassa ja verkkokaupassa maksaminen sekä julkishallinnon kanssa asiointi.
Digitaalisen euro tutkimusvaiheen lopputulemat (2/2) [Kalvo 6]
Tutkimusvaiheen perusteella digitaalisen euron tilejä ajatellaan myönnettävän vain luonnollisille henkilöille, ja rahoitusvakaussyistä tilisaldoilla kaavaillaan tarvittaessa kattoa hillitsemään rahan siirtymistä liikepankkitalletuksista keskuspankin taseeseen.
Digitaalisella eurolla tulisi voida maksaa kaikkialla, missä sähköinen maksaminen on mahdollista. Käytännössä kuluttajat voisivat tehdä maksutapahtumia samantapaisilla välineillä kuin nykyisiä sähköisiä maksuja: maksukortilla lähimaksuna tai PIN:llä, mobiililaitteella tai tietokoneella. Digitaalisten offline -maksujen mahdollisuus olisi puolestaan ominaisuus, jota nykyisillä sähköisillä maksutavoilla ei käytännössä ole.
Digitaalisten eurojen tilin avaamisesta tai digitaalisten eurojen käytöstä ei ajatella perittävän maksua kuluttajilta, mutta maksupalveluiden tarjoajat voisivat veloittaa kauppiaita palveluistaan, ja pankeille voitaisiin maksaa hyvityksiä tilien hoitamisesta. Seteleiden tavoin eurojärjestelmä kuitenkin kattaisi omat kustannuksensa eikä perisi maksuja muilta osapuolilta. Näin maksutavan hyväksymiskustannukset jäisivät kohtuullisiksi.
Eurojärjestelmä siirtyy digitaalisen euron valmisteluvaiheeseen [Kalvo 7]
Seuraavaksi käynnistyvä digitaalisen euron valmisteluvaihe keskittyy aluksi digieuron ympärille muodostuvan maksuskeeman sääntökirjan kirjoittamiseen. Lisäksi siinä valmistellaan mahdollisia tulevia hankintoja. Tämä vaihe on siis konkreettinen askel lähemmäs sitä, että eurojärjestelmällä on kyky niin halutessaan laskea digitaalisia euroja liikkeeseen.
On syytä kuitenkin vielä korostaa sitä, että eilinen päätös valmisteluvaiheen käynnistämisestä ei ollut päätös siitä, että digitaalisia euroja tullaan laskemaan liikkeeseen. Edelleen kyse on valmistautumisesta. Pyrimme tilanteeseen, jossa minimoidaan viive käynnistää liikkeeseenlaskut, mikäli se jatkossa katsotaan tarpeelliseksi. Kun nyt päättyvän tutkimusvaiheen jäljiltä tiedämme, mitä digitaaliselta eurolta haluamme ja minkälaisesta maksuvälineestä olisi kyse, käynnistyvän valmisteluvaiheen jälkeen meillä olisi puolestaan selvillä tarkemmat digitaalisiin euroihin liittyvät tekniset ratkaisut, ja valmius rakentaa uudenlainen, turvallinen maksuväline kaikkien euroalueen toimijoiden käyttöön.
Neuvoston eilisen päätöksen näkökulmasta keskeisessä asemassa on myös Euroopan unionin puitteissa tehtävä lainsäädäntötyö. Komissio antoi kesäkuussa lainsäädäntöehdotuksen myös digitaalisesta eurosta. Se luo digitaaliselle eurolle tarpeelliset oikeudelliset puitteet. Ehdotuksen mukaan digitaalisesta eurosta tulisi käteisen tapaan laillinen maksuväline – legal tender. Eli esimerkiksi kauppojen tulee hyväksyä digitaalisilla euroilla tehtävät maksut tietyin rajatuin poikkeuksin. Tällaisiin kuuluu mm. hyvin pienet yritykset sekä henkilöiden väliset maksut.
Pikamaksaminen hyödyntämään koko yhteiskuntaa [Kalvo 8]
Digitaalinen euro on vielä suunnittelupöydällä, mutta muitakin vaihtoehtoja maksamiseen tarvitaan, mielellään nopeasti.
Muualla Euroopassa kännykkäpohjaisia, kaikkien pankkien asiakkaille yhteisiä pikamaksutapoja on jo olemassa. Sellainen tarvitaan myös Suomeen. Pikamaksut ovat lähes reaaliaikaisia, käytännössä sekunnissa parissa toteutuvia tilisiirtoja, joita kuluttajat voivat tehdä toisilleen kaikkina päivinä kellonympäri esimerkiksi puhelinnumeroa ja mobiiliappia käyttäen, tai joilla voidaan maksaa esimerkiksi kaupassa lähimaksuna tai QR-koodia käyttäen.
Maksuneuvosto perusti viime vuonna työryhmän edistämään pikamaksamista Suomessa. Suomen Pankki on koordinoinut valmisteluja, joita on tehty yhdessä pankkien ja kaupan toimijoiden kanssa. Projektin tavoitteena on aikaansaada eurooppalaisittain yhteensopiva pikamaksuratkaisun konsepti, joka sisältää ratkaisun edellyttämän sääntökirjan, jossa määritellään ne toimintatavat, joita jokainen pikamaksuratkaisussa mukana oleva toimija sitoutuu noudattamaan.
Tällaisessa sääntökirjassa kuvataan mm. osallistumiskriteerit, asiakkaiden tunnistautumisen periaatteet, yhtenäisen käyttäjäkokemuksen saavuttamiseen tarvittavat piirteet ja malli keskitetyn käyttäjärekisterin käytölle. Konseptin tulee sisältää myös suomalaisen pikamaksamisen hallintomalli, jossa kuvataan, miten ja minkä tahon toimesta sääntökirjaa ylläpidetään. Pikamaksaminen toteutuu kunkin tilipankin omin päätöksin ja omiin järjestelmiin sekä yhteisesti hankittavilla palveluilla.
Kaiken kaikkiaan pikamaksamisen hankkeessa tavoitteena on aikaansaada uusi kaikkien pankkien asiakkaille samalla tavalla toimiva reaaliaikainen maksutapa. Tämä kasvattaisi osaltaan kilpailua ja toimintavarmuutta maksamisen saralla. Parhaassa tapauksessa palvelu tukee myös digitaalista euroa, jos sitä päätetään laskea liikkeeseen. Maksuneuvosto tulee päivittämään tietoa pikamaksamisen hankkeen kehityksestä sen edetessä.
Eurojärjestelmän kyberstrategia Suomeen [Kalvo 9]
Lopuksi nostan vielä lyhyesti esiin kyber- ja hybridiuhat, joista on nähty erittäin ikäviä elävän elämän esimerkkejä viimeisen viikonkin aikana. Nämä geopolitiikkaan liittyneet tapahtumat ovat korostaneet erilaisten suojautumistoimien tärkeyttä niin finanssisektorilla kuin kaikissa muissakin yhteiskunnan kriittisissä toiminnoissa.
Finanssisektorin kyberkypsyys on yleisesti hyvällä tasolla, mutta toimiala ei saa jäädä paikoilleen makaamaan. Uhat sekä hyökkääjien keinot ja välineet muuttuvat jatkuvasti.
Eurojärjestelmän kyberstrategia luo mallin, jolla pyrintään varmistamaan, ettei finanssisektorin kyberturvatyöhön jää katvealueita. Finanssisektorin toiminta on erittäin riippuvaista ulkopuolisten palveluntuottajien toiminnasta, ja toiminnan verkostoluonne tarkoittaa, että yhden toimijan ongelmat leviävät nopeasti koko toimialan ongelmiksi, eli ne muuttuvat systeemisiksi. Keskuspankki on mukana kartoittamassa kriittisiä palveluntuottajia ja näin varmistamassa mm. maksujärjestelmien kriisinkestävyyttä.
Kyberstrategian kaksi muuta pilaria ovat maksu- ja selvitysjärjestelmien ja niiden käyttäjien kyberuhkiin varautumisen testaustuki (ns. TIBER-testaus) sekä toimialan ylimmän johdon yhteisen tilannekuvan varmistaminen jatkuvasti muuttuvassa uhkaympäristössä. Kun jokainen finanssisektorin toimija vastaa oman toimintansa riskien hallinnasta ja varautumisesta, keskuspankki tarjoaa työhön ajatusmalleja ja selvitysapua.
[Kalvo 10]
Kiitän teitä kaikkia mielenkiinnosta ajankohtaisiin maksamisen asioihin, ja olen yhdessä asiantuntijoidemme kanssa valmiina vastaamaan mahdollisiin kysymyksiinne.