Euroopan rauhanprojekti pakotettiin geopoliittiseksi toimijaksi

Pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankki
Esko Antola -luennon avauspuheenvuoro
Turun Eurooppa-foorumi,  29.8.2024

Euroopan rauhanprojekti pakotettiin geopoliittiseksi toimijaksi

Arvoisat kuulijat, hyvät ystävät,

Lämpimästi tervetuloa Suomen Pankin jo perinteeksi muodostuneelle Esko Antola -luennolle!

Järjestämme tämän luennon nyt viidettä kertaa Turun Eurooppa-foorumin yhteydessä. On hienoa havaita, että keskustelu Euroopan unionista kiinnostaa näinä kesän kenties viimeisimpinä päivinä.

Lokakuussa tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Suomen kansa neuvoi kansanäänestyksessä eduskuntaa hyväksymään Euroopan unionin liittymissopimuksen. Se oli kauaskantoinen päätös, joka olennaisesti vahvisti Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa ja pohjusti myös myöhempiä integraatioaskelia, euron ja Naton jäsenyyttä.

Esko Antola tarkasteli jo 1980-luvun alussa liittymispäätöstä edeltänyttä Suomen läntistä integraatiota, joka eteni usein virallisen politiikan kulisseissa. Esko Antolaa ei ole turhaan luonnehdittu suomalaisen Eurooppa-tutkimuksen isäksi ja uranuurtajaksi.

Arvostamme sitä suuresti, että sinä Esko olet päässyt tänään paikan päälle tähän tilaisuuteen. Olet sydämellisesti tervetullut!

Hyvä Esko, sinun akateeminen ankkuripaikkasi on täällä Turussa: Turun yliopistossa ja sen yhteydessä toimineissa tutkimuslaitoksissa. Olet kouluttanut suuren joukon tutkijoita, toimittajia ja asiantuntijoita. Olet kannustanut kansalaiskeskusteluun Euroopan unionista.

Akateemisessa työssäsi Suomen yhdentyminen eurooppalaisiin ja läntisiin yhteisöihin nähdään osana laajempaa rauhan, turvallisuuden ja kestävän talouden strategiaa. Jaan tämän käsityksen. Siihen sisältyy olennaisesti se ajatus, että EU:n laajentuminen ja syventäminen eivät ole toistensa vastakohtia, vaan pikemminkin toisiaan täydentäviä, joskin myös osin keskenään kilpailevia EU-integraation kehityssuuntia.

Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen EU:n laajentuminen on taas noussut asialistalle. Laajentuminen on aina ollut myös geopolitiikkaa, niin nytkin. EU kilpailee lähialueillaan vaikutusvallasta Venäjän kanssa. Ukraina ja Moldova aloittivat jäsenneuvottelut kesäkuussa. Länsi-Balkanin maiden neuvottelut taitavat nekin herätä talvihorroksestaan.

Euroopan turvallisuuden kannalta Ukrainan menestys on eksistentiaalinen kysymys. Lännen tuen Ukrainalle pitää jatkua vankkumattomana. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vakuutti linjapuheessaan, että EU seisoo maan rinnalla niin pitkään kuin on tarvis oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan solmimiseen saakka.

Ukrainan jäsenyysneuvottelut on käytävä huolellisesti ja vienevät aikansa, myös unionin oman uudistumisen takia. Vuosituhannen vaihteessa, tuolloin käynnistetyn EU:n itälaajentumisen alla, komissiossa laadittiin toimintaohjelma nimeltään Agenda 2000, jossa onnistuneesti ympyröitiin neliö, tai pitäisikö sanoa EU:n mahdoton kolmio – ts. sovitettiin yhteen 12 uutta jäsenmaata, rahoituskehysten reaalinen nollakasvu sekä yhteinen alue- ja maatalouspolitiikka.

Jotain samankaltaista tarvitaan nytkin, kun Ukrainan, Moldovan ja Länsi-Balkanin maiden EU-jäsenyydet ovat vakavasti pöydällä.

Ukraina on yli 40 miljoonan ihmisen teollisuus- ja maatalousmaa, joka on sodan tuhojen takia suuren jälleenrakennuksen tarpeessa. Onko edessä Agenda 2030, jolla nyt ympyröidään EU:n mahdoton kolmio?

Muistetaan silti, että pelkän budjettitekniikan sijaan EU:n laajentumisprosessissa – ja se on aina vuosien prosessi, ei mikään sormiennapsautus – päämääränä on ulottaa rauhan ja vakauden, demokratian ja oikeusvaltion, vaurauden ja hyvinvoinnin alue yli koko Euroopan. Siinä liike on aivan yhtä tärkeä kuin päämäärä.

Mutta se on myös historiallinen prosessi. Kuten eräs näytelmäkirjailija kiteytti: ”Historia on vain ajan yli vedettyä maantiedettä.” Hyvin sanottu.

Hyvät ystävät,

Esko Antola määritteli, että ”Euroopan integraatio on strategia, jolla luodaan hyvinvointia”. Me kokonaisturvallisuuden konseptin kehittäneet suomalaiset tiedämme, että turvallisuus on enemmän kuin asejärjestelmät tai puolustuspolitiikka. EU:n tavoitteena on, että unioni sekä talous- ja rahaliitto EMU tukevat kaikkien EU-kansalaisten ja myös tulevien jäsenmaiden taloudellista hyvinvointia kestävällä tavalla.

Euroopan yhdentymisen pisimmälle ja syvimmälle viety osa on yhteinen ja yksi rahapolitiikka, jota toteutamme yhdessä Euroopan keskuspankin ja 20 euromaan keskuspankin kanssa. Tuorein euromaa on harppauksin kehittynyt Kroatia, jossa kuna vaihtui euroon viime vuoden alussa. Kroatia toimiikin mallina muille entisen Jugoslavian maille.

Euroalueen talous kasvaa tänä vuonna vajaan prosentin vauhtia, mutta kasvu on epätahtista jäsenmaiden välillä. Etenkin Suomen kannalta tärkeä Saksan talous kasvaa heikosti.

Saksan ja osin muunkin euroalueen teollisuutta vaivaa pitkittynyt alisuoriutuminen ja krooniselta vaikuttava taantuma.  Sotaa käydään Euroopan maaperällä, ja kilpailuasemamme teknologia- sekä kauppasodan riivaamassa kansainvälisessä taloudessa on vaikea.

Hintavakauden osalta on nähtävä metsä puilta: inflaation vakauttamiseksi EKP:n kahden prosentin tavoitteeseen keskipitkällä aikavälillä on edistytty merkittävästi sitten lokakuun 2022 huipputason: on tultu 10,6 prosentista viimeisimpään lukuun (7/24) 2,6 prosenttia. Inflaation hidastuminen vahvistaa kansalaisten ja kotitalouksien reaalista ostovoimaa sekä vahvistaa talouden ennustettavuutta muuten epävarmassa ja vaikeassa toimintaympäristössä.

Kunhan luottamus inflaation hidastuvaan trendiin lähiaikoina vahvistuu, rahapolitiikan keventämistä eli koronlaskuja voidaan mielestäni jatkaa. Viime aikojen tiedot etenkin Saksan mutta myös muun euroalueen teollisuuden vaimeasta kehityksestä antavat lisää perusteita laskea EKP:n ohjauskorkoa seuraavassa eli syyskuun alun kokouksessamme – olettaen, että inflaation hidastuminen pysyy raiteillaan.

Suomessa vuoden ensimmäisen puoliskon talouskehitys oli heikkoa. Kesäkuun ennusteemme nojalla kasvu käynnistyy pienin askelin vuoden loppua kohden, kun kotitalouksien ostovoima vahvistuu. Kesän mittaan saatujen tietojen valossa suhdanteen pohja – joskin kuoppainen sellainen – näyttäisi kyllä olevan käsillä, mutta kasvun kunnollista piristymistä sen sijaan jouduttaneen odottamaan ainakin loppuvuoteen.

Kestävän kasvun ja työllisyyden kannalta olisi myös suotavaa, että Suomen työmarkkinoilla soisi yhteinen syksyn sävel.

Hyvät ystävät,

Seuraavaksi minulla on ilo ja kunnia toivottaa esiintymislavalle tämän vuoden Esko Antola -luennon pitäjä, professori Juhana Aunesluoma.

Juhana on Helsingin yliopiston poliittisen historian professori, joka on tutkimustyössään keskittynyt toisen maailmansodan jälkeiseen Euroopan integraatioon, sekä turvallisuuteen että yhteiskunnallis-taloudelliseen kehitykseen. Hän on tutkinut myös Suomen kauppapolitiikan kehitystä osana maamme ulkopolitiikkaa. Esko Antola -luennon otsikokseen hän on valinnut ”Rauhanprojektista turvallisuusunioniksi. EU:n muutos ja Suomi 1994–2024.”

Juhanan alustusta kommentoi Euroopan historian professori Laura Kolbe. Lauran monipuolisessa akateemisessa ja kirjallisessa työssä korostuu Euroopan kulttuurihistorian, ”luokkaretkien” ja kaupunkien kehityksen tutkimus.

Molemmat puhujamme ovat aktiivisia yhteiskunnallisia keskustelijoita ja arvostettuja tiedon jakajia erilaisissa ajankohtaisohjelmissa ja haastatteluissa.

Nyt Juhana Aunesluoma, ole hyvä, tervetuloa lavalle!

Antoisaa seminaaripäivää kaikille!