Pääjohtaja Olli Rehn: Euroopan ja Suomen talous Venäjän hyökkäyssodan varjossa

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Talous ja yhteiskunta -foorumi
Oulun yliopisto, 20.4.2022                                                                              

Euroopan ja Suomen talous Venäjän hyökkäyssodan varjossa

Arvoisat kuulijat, hyvä yleisö,

Kiitos kutsusta tulla alustamaan keskustelua tänne Ouluun Martti Ahtisaari -instituutin hyvin ajankohtaiseen foorumiin, jonka aiheita kuten kaikkea muutakin nyt Venäjän brutaali hyökkäys ja vastenmieliset, veriset toimet Ukrainassa varjostavat. Ukrainan tukeminen on lyhyellä aikavälillä tärkein prioriteettimme. Samalla on henkisesti valmistauduttava siihen, että laaja-alainen vastakkainasettelu läntisen maailman ja Venäjän välillä voi jatkua vielä pitkään. On syntynyt eräänlainen moderni rautaesirippu.

Maailma on jakautumassa – tai jo jakautunut – liberaalien demokratioiden yhteisöön ja toisaalta autoritaarisiin valtajärjestelmiin. Presidentti Martti Ahtisaari on toiminut johdonmukaisesti liberaalin demokratian ja rauhan puolesta, ja tämä työ on tässä ajassa yhtä arvokasta ja välttämätöntä kuin edeltävinä vuosikymmeninä.

Täällä Oulussa keväällä 1993 pitämässään puheessa hän vakuutti jatkavansa presidentti K. J. Ståhlbergin viitoittamalla tasavaltalaisella tiellä, parlamentaarista demokratiaa puolustaen – korporatismia ja suomettumista vastustaen. Se on vahvaa suomalaista, tasavaltalaista perintöä.

Vaikka ukrainalaisten taistelu ja ihmisuhrit ovat varmasti meillä kaikilla päällimmäisenä mielessä, järkevän talous- ja rahapolitiikan kannalta on tärkeää arvioida Venäjän hyökkäyksen vaikutusta myös talouden näkymiin. Tätä on Suomen Pankissakin tehty. Tarkastelen esityksessäni sitä, miltä talouden kuva tällä hetkellä Euroopassa ja Suomessa näyttää, ja mitä se merkitsee etenkin rahapolitiikan näkökulmasta.

KALVO 2 [Venäjän hyökkäys Ukrainaan lisää epävarmuutta ja heijastuu energian ja raaka-aineiden hintoihin]

Maailmantalouden isossa kuvassa Venäjän hyökkäyksen vaikutukset riippuvat olennaisesti siitä, kuinka pitkäkestoiseksi ja laajaksi se muodostuu. Jo nyt olemme nähneet, että sota lisää epävarmuutta tulevasta kehityksestä sekä nostaa energian ja raaka-aineiden hintoja ja sitä kautta inflaatiota. Sota myös pahentaa tuotannon pullonkauloja, kun monista mineraaleista, metalleista, viljasta ja lannoitteista syntyy pulaa.

KALVO 3 [Euroalueen talous vankalla pohjalla, mutta sota heikentää kasvua – skenaariot huonompaan suuntaan]

Euroalueen talous oli ennen sodan puhkeamista elpynyt odotuksia paremmin koronakriisistä. Kokonaistuotannon arvioitiin palaavaan lähelle koronaa edeltänyttä kasvutrendiä vuoden 2023 aikana.

Venäjän hyökkäyssota heikentää kasvunäkymiä euroalueella, mutta tätä vaikutusta suhteellistaa se, että Venäjän osuus maailmantaloudesta oli viime vuonna vain alle 2 %. Euroopan unionin ja Kiinan osuus maailmantaloudesta on kummankin 18 % ja Yhdysvaltojen 24 %.

Euroopan keskuspankin maaliskuussa julkaiseman, nyt jo vanhentuneen perusskenaarion lisäksi EKP on laatinut kaksi vaihtoehtoista skenaariota: epäsuotuisan ja vakavan skenaarion, adverse ja severe (oikeanpuoleinen kuvio). Molemmissa skenaarioissa kasvu pysyisi tänä vuonna vielä yli 2 prosentin tasolla.

Oma arvioni on, että EKP joutuu päivittämään näitä skenaarioita kevään mittaan rankempaan suuntaan. Oletan, että kasvuluvuista joudutaan leikkaamaan isompi siivu pois kuin mitä vielä vähän aikaa sitten arvioitiin etenkin korkeampien energian hintojen ja tarjontakapeikkojen takia.

Ratkaisevaa on nyt arvioida, mitä vaikutuksia olisi sillä, että Euroopan riippuvuutta Venäjältä tuodusta energiasta vähennettäisiin nopeasti. Tämä riippuu pitkälti siitä, missä määrin ja kuinka nopeasti Venäjältä tuotua energiaa kyetään korvaamaan muualta tuodulla, ja kuinka tuotantoketjut pystyvät sopeutumaan fossiilisen energian vähenemiseen. Eri arvioiden perusteella Venäjän energiatuonnin lopettaminen vaikuttaisi Euroopan talouteen negatiivisesti, mutta isku ei olisi katastrofaalinen.  

KALVO 4 [Euroalueen inflaatio on edelleen kiihtynyt – energian hinnannousu selittää siitä yli puolet]

Energian ja raaka-aineiden hintakehitys on luonnollisesti vaikuttanut euroalueen inflaationäkymään. Inflaation kiihtyminen onkin iso, sekä taloudellinen että poliittinen kysymys nyt useassa maassa. Yhdysvaltain keskuspankki sekä Englannin pankki aloittivat jo koronnostot.

Maaliskuussa euroalueen inflaatio kiihtyi jo 7,5 prosenttiin ja [energian ja ruoan hinnasta puhdistettu] pohjainflaatiokin 3 prosenttiin (Yhdysvallat 8,5 % ja Iso-Britannia 7 %). Energiahintainflaatio kiihtyi helmikuun reilusta 30 prosentista jo peräti 45 prosentin tuntumaan vuoden takaa. Energian hinnannousu selittää nyt yksistään yli puolet kokonaisinflaatiosta.

Inflaation arvioidaan nykynäkymien mukaan kiihtyvän tänä vuonna kokonaisuutena 6–7 prosenttiin. Se voi kuitenkin asettua vuoteen 2024 mennessä EKP:n kahden prosentin tavoitteen tuntumaan, jos energian ja raaka-aineiden hinnat tasaantuvat.

KALVO 5 [Palkkainflaatio on toistaiseksi maltillista]

Kriittistä keskipitkällä aikavälillä on se, vaikuttaako energian hinnannousu inflaatio-odotuksiin, palkkoihin ja yritysten hinnoittelukäyttäytymiseen.

Energiainflaatio ja tuotantokapeikot eivät yksistään johda pysyvään inflaation kiihtymiseen, ellei seurauksena ole isoja kerrannaisvaikutuksia eli hintojen ja palkkojen kierrettä. Toisin kuin Yhdysvalloissa, palkkainflaatio on toistaiseksi ollut maltillista euroalueella. Palkka kehityksen ajantasainen seuranta nyt keskeistä inflaationäkymän kannalta.

Palkkojen nousu on euroalueella toistaiseksi ollut vaimeaa, vaikka alkuvuoden ensimmäisiltä kuukausilta onkin joitain merkkejä sen kiihtymisestä. Työmarkkinat ovat vielä toipumassa vakavasta koronakriisistä. Vaikka työllisyyskehitys on ollut vahvaa sekä euroalueella että Suomessa, tasaantumisen merkkejä on työllisyyden paranemisessa jonkin verran näkyvissä.

KALVO 6 [Markkinaperusteiset inflaatio-odotukset nousseet sodan alkamisen jälkeen euroalueella]

Toisaalta rahoitusmarkkinoilta mitatut inflaatio-odotukset ovat viime aikoina kohonneet selvästi. Ne ovat silti keskipitkällä aikavälillä yhä lähellä 2 prosenttia ja ennen finanssikriisiä vallinnutta keskiarvoa.

KALVO 7 [Rahapolitiikan normalisointia jatketaan inflaation vakauttamiseksi tavoitteen mukaiseksi]

EKP:n neuvostossa Frankfurtissa päätimme viime viikolla jatkaa joulukuussa käynnistettyä rahapolitiikan asteittaista normalisointia. PEPP-ohjelman netto-ostot lopetettiin maaliskuun lopussa. APP-ohjelman netto-ostot lopetetaan syksyllä (kolmannella neljänneksellä). Ohjauskorkoja ryhdytään nostamaan jonkin aikaa sen jälkeen, kun netto-ostot ovat päättyneet.

Viime aikojen korkeat inflaatioluvut voivat kuitenkin synnyttää tarpeen hillitä inflaatiota nopeammin toimenpitein. EKP:n neuvostossa olemme valmiita käyttämään kaikkia rahapolitiikan välineitämme sen puolesta, että inflaatio vakaantuu kahden prosentin tavoitteen mukaiseksi keskipitkällä aikavälillä. Tämä koskee ohjauskorkoja, omaisuuserien osto-ohjelmia sekä myös yleisemmin rahoitusoloja ja rahapolitiikan välittymistä.

Ei käy kieltäminen, että rahapolitiikka on nyt aikamoisessa ristipaineessa. Kohonneisiin energianhintoihin ei rahapolitiikalla juurikaan voida vaikuttaa. Päätöksenteossa on otettava huomioon sekä inflaation voimakkaaseen kiihtymiseen vaikuttavat seikat että mahdolliset kasvun nopeaan vaimentumiseen liittyvät tekijät. Tilanne ei ole helppo, mutta EKP:n neuvostolla on tarvittavat rahapolitiikan instrumentit käytössään tilanteen vakauttamiseksi.

KALVO 8 [Vaikutukset Suomen talouteen]

Hyvät kuulijat,

Venäjän sota Ukrainassa muuttaa olennaisesti myös Suomen talouden näkymiä.

KALVO 9 [Venäjän sota Ukrainassa muuttaa olennaisesti myös Suomen talouden ja talouspolitiikan näkymiä]

Suomen talouskasvu jää selvästi ennen sotaa ennustettua hitaammaksi, kun pakotteet ja vastapakotteet rajoittavat ulkomaankauppaa ja tuotantoa. Kallistuneet energian hinnat ja tuotantoketjujen häiriöt vaikuttavat kaikki nyt negatiivisesti Suomenkin talouteen.

Sodan talouskasvua hidastava vaikutus riippuu sen kestosta ja laajuudesta sekä talouden sopeutumiskyvystä. Myös talouspoliittisilla ratkaisuilla vaikutetaan Suomen kasvu- ja työllisyysnäkymiin. Valitettavasti julkista taloutta ei ehditty vahvistaa ennen uutta kriisiä.

Pitkän aikavälin talouskasvun edellytykset ovat Suomessa vaimeat ilman kriisejäkin. Pitkän aikavälin ongelmista kriittisin on kuitenkin ilmastonmuutos, jota hillitsevät toimet eivät saisi jäädä muiden akuuttien ongelmien jalkoihin. Venäjä rahoittaa sotaansa fossiilisen energian viennillä. Kaasu- ja öljyhanojen sulkeminen Euroopassa sulkisi myös Venäjän sotakoneen rahahanan. Samalla se vauhdittaisi siirtymää uusiutuviin ja vaihtoehtoisiin energianlähteisiin.

KALVO 10 [Suomen talous ehti toipua pandemiasta ennen sotaa]

Viime vuonna Suomen talouskasvu oli vahvaa, ja koronan aiheuttama kuoppa luotiin jo umpeen. Tälle vuodelle ennustettiin ennen sotaa vielä varsin hyvää kasvua, jonka tosin arvioitiin tulevina vuosina hidastuvan kohti pidemmän aikavälin vaimeaksi arvioitua kasvua.

Työllisyyden kehitys on ollut myönteistä, ja joillakin aloilla työvoiman saatavuudesta on muodostunut jo ongelmia. Kasvua on varjostanut myös inflaatio, joka on kiihtynyt myös Suomessa [maaliskuu 5,8 %], vaikka toistaiseksi vähemmän kuin euroalueella.

Sodan vaikutuskanavat Suomen talouteen ovat samat kuin euroalueella. Venäjän osuus Suomen tavaraviennistä on viime vuosina ollut 5 prosentin luokkaa. Vienti on vähentynyt jo Krimin valtauksesta lähtien. Suomessa viennin odotettu sakkaaminen näkyy erityisesti
metalli-, metsä- ja kemianteollisuudessa.

Palvelualoilla erityisesti matkailupalvelut kärsivät tilanteesta. Matkailu Venäjältä tyrehtyi jo koronan vuoksi aiemmin, ja nyt venäläisten ostovoima heikkenee sodan vuoksi merkittävästi.

Kaiken kaikkiaan tilanteeseen liittyvä epävarmuus on myrkkyä taloudelle. Se jarruttaa sekä investointeja että kulutusta Suomessa.

KALVO 11 [Sota heikentää talouskasvua ja kiihdyttää inflaatiota myös Suomessa]

Julkaisimme 11.3. arviomme sodan vaikutuksista Suomen talouteen, siis vain kaksi viikkoa hyökkäyksen käynnistymisen jälkeen. Koska siinä vaiheessa oli – ja on edelleen – suurta epävarmuutta sodan laajuudesta ja kestosta sekä taloudellisten vastatoimien mittakaavasta, arviomme piti sisällään kaksi erilaista skenaariota. 

Ensimmäisessä skenaariossa oletetaan, että öljyn ja raaka-aineiden hinnat nousevat tänä vuonna voimakkaasti, mutta kääntyvät sitten laskuun. Tällöin Suomen talous kasvaisi noin 2 % tänä vuonna.

Rankemmassa laskelmassa Suomen vientimarkkinat heikkenevät enemmän, ja energian ja raaka-aineiden hinnat pysyvät pidempään korkeina, kun sodan arvioidaan kestävän ja vaikuttavan pidempään. Talouden sopeutuminen ja menetettyjen Venäjän markkinoiden korvaaminen olisi hidasta. Tällöin Suomen talouskasvu jäisi vain puoleen prosenttiin vuosina 2022–2023. Joku saattaisi puhua nollakasvustakin.

Suomen inflaation odotetaan laskelmien perusteella kiihtyvän kuluvana vuonna 4–5 prosenttiin, mikä on paljon, mutta alle euroalueen keskiarvon.

KALVO 12 [Suomalaisen työn kilpailukyky]

Suomalaisen työn ja tuotannon kustannuskilpailukyky on viime vuosina parantunut, kun se sitä ennen heikkeni useiden vuosien ajan.

Tuoreet ennusteet näyttäisivät viittaavan siihen, että Suomen kilpailukyky on kaiken kaikkiaan pysynyt melko muuttumattomana koronakriisin aikana, sillä sen odotetaan vuonna 2022 päätyvän lähelle vuoden 2019 tilannetta.

Nämä ennusteet perustuvat siihen oletukseen, että kaikilla aloilla päädytään kustannusvaikutuksiltaan suunnilleen samanlaisiin sopimuksiin kuin Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton päänavaajasopimuksessa.

Viime vuosien paranemisesta huolimatta Suomen kustannuskilpailukyky on edelleen heikompi kuin ennen finanssikriisiä. Suomalaisten yritysten ohella monet ulkomaiset yritykset etsivät nyt uusia markkinoita menetetylle Venäjän-kaupalleen. Avainkysymys on, miten nykyiset markkinaosuudet voidaan säilyttää ja uusia markkinoita löytää tilanteessa, jossa tuotantokustannukset ovat nousseet merkittävästi. Suomalaisten yritysten kustannuskilpailukyvyn säilyminen on tässä aivan keskeistä.

Parempi kustannuskilpailukyky kohentaa tuotannon ja työllisyyden edellytyksiä ensin talouden avoimella sektorilla ja ajan mittaan myös kotimarkkinatoimialoilla. Viime vuosina työn hinnan maltillinen kehitys on parantanut Suomen kustannuskilpailukykyä. Pidemmällä aikavälillä palkanmaksuvaraa tulisi kasvattaa tuottavuutta parantamalla. Tuottavuutta parantavat uudistukset ovat parasta lääkettä myös stagflaatiota vastaan.

KALVO 13 [Vaikka työllisyysaste on noussut nopeasti, se ei ole korjannut julkisen talouden rahoituspohjaa]

Työllisyyden ripeä vahvistuminen on viime aikojen harvoja hyviä uutisia. Työllisyysaste hipoo jo tavoiteltua 75 prosentin tasoa. Koulutetun työvoiman saatavuus on alkanut muodostua joillakin aloilla jälleen ongelmaksi.

Työllisyyden vahvistumisen taustalla on erityisesti osa-aikatyön lisääntyminen. Tämän voi päätellä siitä, että tehtyjen työtuntien määrä ei ole vielä lisääntynyt pandemiaa edeltävälle tasolle, vaikka työllisten lukumäärät ovat tuon tason jo ylittäneet. Kun verot maksetaan tehtyjen työtuntien perusteella maksetuista palkoista, julkisen talouden tulopohja ei ole vielä vahvistunut tältä osin ennalleen. Työllisyyttä edistäviä toimia on siis syytä jatkaa pitkäjänteisesti.

Koronapandemiaan liittyvät menolisäykset ovat vaikuttaneet eniten siihen, että julkisen talouden tasapainoa ei tulla saavuttamaan tällä vaalikaudella. Julkisen talouden alijäämä kasvaa nyt myös Venäjän hyökkäyssodan seurauksena.

KALVO 14 [Uusi kriisi vaikeuttaa julkisen talouden tasapainottamista – julkisten menojen hallinta entistä tärkeämpää (1)]

Julkinen velka kasvaa erityisesti kriiseissä hyppäyksittäin, mutta velan taittaminen on hidasta ja vaivalloista. Toisin kuin 90-luvun laman jälkeen, koronakriisin jäljiltä julkiseen talouteen ei ehditty kerryttää puskureita ennen kuin uusi kriisi iski. Sodan syttyminen on osoittanut jälleen tarpeen varautua poikkeuksellisiin tilanteisiin pitämällä yllä julkisen talouden liikkumavaraa.

Viime vuonna nopea kasvu, inflaation kiihtyminen ja yhä alentuneet korkomenot pienensivät velkasuhdetta. Se on kuitenkin lähdössä uudelleen kasvuun, koska tulojen ja menojen rakenteellista alijäämää ei ole saatu korjattua ja talouskasvu hidastuu.

Suomen velkasuhde ei ole vielä euroalueen keskimääräisen velan tasolla, mutta sehän ei voi olla pienen reunamaan tavoitekaan. Vaikka Suomen valtion velkaantumiseen ei liity akuutteja riskejä, Suomessakin on syytä varautua jo lähivuosina korkotason nousuun.

KALVO 15 [Uusi kriisi vaikeuttaa julkisen talouden tasapainottamista – julkisten menojen hallinta entistä tärkeämpää (2)]

Talouskasvusta ja verotuloista ei saada lähivuosina enää yhtä paljoa apua velkasuhteen hallintaan kuin viime vuonna. Kasvavalla velkataakalla on merkitystä pitkällä aikavälillä etenkin, kun työikäinen väestö vähenee ja huoltosuhde heikkenee.

On myös tärkeää huomata, että Venäjän aiheuttama uhka ei ole kriisi, joka poistuu pian.  Sodan aiheuttamat menolisäykset ovat joiltakin osin pysyviä.

Meillä Suomessa kehysmenettely on pitkään toiminut verrattain hyvin finanssipolitiikan sääntönä. Tosin pandemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa kehys jouduttiin rikkomaan kesken vaalikauden.

Jos pandemioita tulee kerran vuosisadassa, kehyksen rikkominen ei ole ongelma. Mutta se ei voi olla ratkaisu kaikkiin yllättäviin tilanteisiin, eikä varsinkaan pysyvien menojen lisäämiseen. Jos kyse on systeemisistä muutoksista, joihin kertainvestoinneilla ei voida vastata, julkisten menojen rakenteita on pystyttävä korjaamaan. Siihen yksi väline on kattava ja seikkaperäinen menokartoitus, vaikka viime kädessä kyse on luonnollisesti poliittisista arvovalinnoista, jotka kuuluvat kansan valitsemille päättäjille.

KALVO 16 [Saadaanko inhimillisen pääoman supistuminen estettyä ja talouden kasvuedellytyksiä parannettua?]

Suomen Pankin pitkän aikavälin ennusteen mukaan Suomen talouskasvu jää 2020- ja 2030-luvuilla vain noin 1,2 prosenttiin, ja sen jälkeen hidastuu edelleen vain noin puoleen prosenttiin vuodessa. Talouden kasvumahdollisuuksia heikentävät sekä työikäisen väestön pieneneminen että työn tuottavuuden vaimea kehitys ja inhimillisen pääoman heikentyvät näkymät.

Jos nykyiset kehityskulut väestönkasvussa ja koulutuksessa jatkuvat, uhkana on, että inhimillisen pääoman määrä Suomessa alkaa vähentyä 2040-luvulla. Lisäksi ikäsidonnaisten terveys- ja hoivapalveluiden kysyntä kasvaa edelleen, jolloin nämä tuottavuuskehitykseltään heikot palvelut sitovat tulevaisuudessa aiempaa suuremman osan työvoimasta. Näistä trendeistä johtuva hidas talouskasvu vaikeuttaa puolestaan julkisen talouden kestävyysongelman ratkaisua.

Julkisen talouden kestävyyden vahvistamiseksi tarvitaan myös sellaisten uudistusten jatkamista, jotka parantavat työllisyyden ja talouskasvun edellytyksiä. Ne tukevat samalla suoraan suomalaisten taloudellista hyvinvointia. Suuri merkitys on juuri väestön ja sen osaamisen kehityksellä tulevina vuosikymmeninä.

Inhimillisen pääoman kehitykseen voidaan vaikuttaa panostamalla koulutukseen ja lisäämällä kannustimia kouluttautumiseen, työntekoon ja syntyvyyden kasvuun. Koulutetun työperäisen maahanmuuton lisääminen kasvattaisi niin ikään inhimillistä pääomaa – ja kotoperäisiä politiikkatoimia nopeammin. Myös työllistymisen kannustimien vahvistamisella on suuri merkitys, samoin kuin innovaatiopolitiikan laajemmalla uudistamisella.

KALVO 17 [Kriisi lisää painetta Euroopan ja Suomen talouden rakenteiden uudistamiseen]

Venäjän hyökkäys Ukrainaan havahdutti varmasti viimeisetkin Euroopassa tarpeeseen vahvistaa iskunkestävyyttämme ja omavaraisuuttamme. Venäjän toimet luovat painetta uudistaa Euroopan ja Suomen talouden rakenteita – ja toivottavasti antavat tälle vauhtia.

Selvää on, että Euroopan talous- ja turvallisuusyhteistyötä on tarve ripeästi syventää. Meidän on myös nopeutettava vihreää siirtymää investoimalla uusiutuvan energian tuotantoon, energiatehokkuuteen ja energiainfraan.

Nämä seikat vain korostavat julkisten menojen priorisoinnin merkitystä.

EKP:n rahapolitiikka tukee omalta osaltaan Euroopan selviytymistä muuttuneessa ympäristössä. EKP:n neuvosto on tarvittaessa valmis käyttämään kaikkia välineitään sen varmistamiseksi, että inflaatio vakaantuu kahden prosentin tavoitteen mukaiseksi keskipitkällä aikavälillä. Euroalueen keskuspankit huolehtivat myös osaltaan pankki- ja muun rahoitusjärjestelmän vakaudesta tässä epävarmassa tilanteessa.

Hyvät kuulijat,

Kuuntelen hetken päästä mielelläni toimitusjohtajien Keijo Posio ja Reima Loukkola kommenttipuheenvuorot ja sen jälkeisen keskustelun. Sitä ennen lopuksi on tilaisuuden paikan huomioon ottaen paikallaan miettiä, kuinka Martti Ahtisaari, joka ei ole ainoastaan maamme johtava rauhanvälityksen asiantuntija vaan myös Karjalan evakko, nykytilannetta katsoisi. Ahtisaaren ajattelussa konfliktit eivät ole väistämättömiä, vaan niiden taustalla on aina ihminen. Rauhassa on kyse tahdosta, ja jos tahtoa on, ratkaisu on löydettävissä. Niin on tälläkin kertaa. Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan täyden vastuun kantaa presidentti Putin, ja hän voi sen myös lopettaa.

Kiitos.

Esityskalvot (PDF)