Rahapolitiikan välineet

MARKKINAOPERAATIOT

Markkinaoperaatioilla on tärkeä merkitys markkinakorkojen ohjaamisessa, likviditeetin hallinnassa ja rahapolitiikan mitoituksesta viestimisessä. Eurojärjestelmällä on käytettävissään viisi erilaista instrumenttia: käänteisoperaatiot, suorat kaupat, EKP:n velkasitoumusten liikkeeseenlasku, rahapoliittiset valuuttaswapit ja määräaikaistalletukset. Yleisimpiä näistä ovat likviditeettiä lisäävissä vakuudellisissa rahoitusoperaatioissa käytettävät käänteisoperaatiot ja likviditeettiä kiristävissä operaatioissa käytettävät määräaikaistalletukset.

Eurojärjestelmän avomarkkinaoperaatiot voidaan jakaa neljään luokkaan:

1. perusrahoitusoperaatiot
2. pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot
3. hienosäätöoperaatiot
4. rakenteelliset operaatiot.

Perusrahoitusoperaatiot ovat kansallisten keskuspankkien toteuttamia säännöllisiä likviditeettiä tarjoavia rahoitusoperaatioita, joiden maturiteetti ja frekvenssi on yksi viikko. Ennen finanssikriisiä perusrahoitusoperaatiot olivat eurojärjestelmän rahapolitiikan tärkein väline, mutta kriisin jälkeen niiden merkitys on muuttunut muun muassa uusien epätavanomaisten toimien käyttöönoton myötä.

Pitempiaikaisilla rahoitusoperaatioilla eurojärjestelmä tarjoaa vastapuolille rahoitusta, jonka maturiteetti on pitempi kuin perusrahoitusoperaatioissa. Säännölliset pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot järjestetään kuukausittain, ja niiden maturiteetti on kolme kuukautta.
Myös epäsäännöllisiä pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita voidaan tarvittaessa järjestää. Tästä ovat esimerkkinä maturiteetiltaan 36 kuukauden mittaiset pitkät operaatiot vuosina 2011–2012 ja maturiteetiltaan jopa 48 kuukauden mittaiset kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot (TLTRO), joita on toteutettu vaihtelevin ehdoin vuodesta 2014 alkaen.

Kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden erityispiirteenä ovat kannustimet, joita pankeille asetetaan niiden lainanannon kasvattamiseksi reaalitaloudelle (TLTRO-operaatiot EKP:n sivuilla).

Hienosäätöoperaatioita toteutetaan tarpeen mukaan markkinoiden likviditeetin hallitsemiseksi ja korkojen säätelemiseksi, erityisesti markkinoiden likviditeetin odottamattomista vaihteluista johtuvien korkovaikutusten tasaamiseksi. Erityiset hienosäätöoperaatiot mukautetaan kulloiseenkin kaupantekotapaan ja niihin erityistavoitteisiin, joihin operaatioilla pyritään.

Rakenteellisia operaatioita voidaan toteuttaa milloin tahansa, jos eurojärjestelmän rakenteellista likviditeettiasemaa rahoitussektoriin nähden on tarpeen mukauttaa. Rakenteelliset operaatiot voivat olla joko käänteisoperaatioita tai määräaikaistalletusten keräämistä huutokauppojen kautta tai arvopaperien suoria ostoja tai myyntejä kahdenvälisten järjestelyiden kautta.

Suunniteltu rahoitusoperaatioiden aikataulu ilmoitetaan etukäteen eurojärjestelmän huutokauppakalenterissa. Rahoitusoperaatioiden tulokset julkaistaan EKP:n sivuilla.

MAKSUVALMIUSJÄRJESTELMÄ

Eurojärjestelmä tarjoaa vastapuolilleen maksuvalmiusjärjestelmän, jonka käyttö joko lisää tai vähentää pankkijärjestelmän likviditeettiä. Järjestelmään kuuluu kaksi instrumenttia: maksuvalmiusluotto ja talletusmahdollisuus.

Maksuvalmiusluotto on vastapuolten käytettävissä, mikäli ne haluavat lainata eurojärjestelmältä rahaa yön yli vakuuksia vastaan. Talletusmahdollisuutta käyttäessään pankit tekevät yön yli talletuksia keskuspankkiin.

Maksuvalmiusjärjestelmän korot muodostavat korkoputken, jonka sisällä pankkienvälinen korko voi liikkua. Korkoputken avulla voidaan osaltaan viestiä rahapolitiikan mitoitusta. Finanssikriisin jälkeen eurojärjestelmän talletusmahdollisuuden korosta on tullut keskeinen väline lyhyiden markkinakorkojen ohjaamisessa.

VÄHIMMÄISVARANTOVELVOITE

Kaikki euroalueella sijaitsevat pankit ovat vähimmäisvarantovelvollisia, eli niiden tulee tallettaa velvoitteen määrittämä osa talletuskannastaan sijaintimaansa kansalliseen keskuspankkiin. Velvoitteen kokoa muuttamalla vaikutetaan keskuspankkirahan rakenteelliseen kysyntään: mitä suurempi velvoite, sitä enemmän vastapuolet tarvitsevat keskuspankkirahaa sen täyttääkseen.

Pankit täyttävät varantovelvoitteensa pitämällä keskuspankkitilillään keskimäärin riittävästi reservejä varantojen pitoajanjakson aikana. Keskiarvoistuksen avulla lyhimpiä rahamarkkinakorkoja vakautetaan. Uusi pitoajanjakso (maintenance period) alkaa aina EKP:n neuvoston rahapolitiikkakokouksen jälkeisen perusrahoitusoperaation suorituspäivänä (settlement date). Vähimmäisvarannoille maksetaan perusrahoitusoperaatioiden keskimääräistä korkoa pitoajanjakson ajalta. Finanssikriisin jälkeen vähimmäisvarantovelvoitteiden rooli rahapolitiikan toimeenpanossa on pienentynyt, kun pankkien keskuspankkitalletusten määrä on kasvanut erilaisten rahoitusoperaatioiden ja arvopapereiden osto-ohjelmien myötä.

ARVOPAPEREIDEN OSTO-OHJELMAT

Rahapolitiikan välineistöön kuuluvat myös arvopaperien osto-ohjelmat, joita on finanssikriisin jälkeen käytetty korkojen säätelyn ohella hintavakaustavoitteen saavuttamiseksi.

Tällä hetkellä aktiivisia osto-ohjelmia ovat julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma (public sector purchase programme, PSPP), kolmas katettujen joukkolainojen osto-ohjelma (third covered bond purchase programme, CBPP3), omaisuusvakuudellisten arvopapereiden osto-ohjelma (asset-backed securities purchase programme, ABSPP) ja yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma (corporate sector purchase programme, CSPP). Nämä yhdessä muodostavat omaisuuserien osto-ohjelman (asset purchase programme, APP). Ohjelmasta on kerrottu enemmän muun muassa EKP:n sivuilla.

Lisäksi EKP:n neuvosto ilmoitti 18.3.2020 uuden pandemiaan liittyvän osto-ohjelman (pandemic emergency purchase programme, PEPP) käynnistämisestä. PEPP-ohjelmassa ostoja on tehty 26.3.2020 alkaen. Ohjelmasta on kerrottu enemmän muun muassa EKP:n sivuilla.

Muita arvopaperien osto-ohjelmia ovat rahapoliittiset suorat kaupat (outright monetary transactions, OMT), josta on ilmoitettu mutta jonka piirissä ei ole toteutettu yhtään arvopaperiostoja, sekä jo päättyneet ohjelmat eli arvopaperimarkkinoita koskeva ohjelma (securities markets programme, SMP) ja ensimmäinen ja toinen katettujen joukkolainojen osto-ohjelma (CBPP1 ja CBPP2).

Tietoa Suomen Pankin arvopaperiostoista näiden ohjelmien kautta julkaistaan Suomen Pankin taseessa. EKP:n sivuilla kerrotaan enemmän myös päättyneistä arvopaperien osto-ohjelmista ja julkaistaan ohjelmissa ostettujen arvopaperien määrät sekä muuta tietoa koko eurojärjestelmän tasolla.