Talous- ja rahaliiton historia
Eurooppa-neuvosto vahvisti vuoden 1988 kesäkuussa tavoitteeksi talous- ja rahaliiton asteittaisen toteuttamisen ja antoi Euroopan komission silloisen puheenjohtajan Jacques Delorsin johtamalle komitealle tehtäväksi ehdottaa konkreettisia vaiheita, joiden kautta liittoon edettäisiin. Komitean työn tuloksena syntyneessä ns. Delorsin raportissa esitettiin etenemistä rahaliittoon kolmen erillisen vaiheen kautta.
EMU-suunnitelma hyväksyttiin osana Maastrichtin sopimusta, joka allekirjoitettiin helmikuussa 1992 ja tuli voimaan 1.11.1993. Sopimuksen mukaan talous- ja rahaliittoon edetään kolmen vaiheen kautta.
1. Vaihe
Ensimmäinen vaihe alkoi heinäkuun 1990 alussa. Siihen mennessä poistettiin lähes kaikki pääomanliikkeiden rajoitukset EY:n alueella.
Ecu (Euroopan valuuttayksikkö, euron edeltäjä) tuli vapaaseen käyttöön.
Taloudellinen lähentyminen eteni.
2. Vaihe
Toinen vaihe alkoi vuoden 1994 alussa.
Euroopan rahapoliittinen instituutti (EMI, European Monetary Institute) perustettiin toisen vaiheen alussa.
EMIn kaksi päätehtävää olivat
- keskuspankkien välisen yhteistyön lujittaminen ja rahapolitiikan yhteensovittaminen
- tarpeellisten valmistelujen hoitaminen Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) perustamiseksi, yhteisen rahapolitiikan harjoittamiseksi ja yhteisen rahan luomiseksi kolmannessa vaiheessa.
Joulukuussa 1995 Eurooppa-neuvosto hyväksyi kolmannen vaiheen alussa käyttöön otettavalle Euroopan rahayksikölle nimen ”euro” ja vahvisti, että EMUn kolmas vaihe alkaisi 1.1.1999. Euron käyttöönoton aikataulu julkistettiin hyvissä ajoin.
EMIlle annettiin tehtäväksi valmistella euroalueen ja muiden EU-maiden tulevia keskinäisiä rahapoliittisia ja valuuttakurssisuhteita. EMI toimitti selontekonsa Eurooppa-neuvostolle joulukuussa 1996. Selonteko oli pohjana Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 1997 antamalle päätöslauselmalle, joka koski uuden valuuttakurssimekanismin (ERM II) periaatteita ja peruselementtejä.
Joulukuussa 1996 EMI toimitti Eurooppa-neuvostolle myös lopullisen suunnitelman 1.1.2002 liikkeeseen laskettavien eurosetelien ulkoasuksi, ja suunnitelma julkistettiin yleisölle pian sen jälkeen.
Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 1997 vakaus- ja kasvusopimuksen. Sopimuksella pyritään varmistamaan finanssipolitiikan kurinalaisuus talous- ja rahaliitossa. Sopimusta täydennettiin EU:n neuvoston toukokuussa 1998 antamalla julistuksella, joka vahvisti sopimukseen liittyviä velvoitteita. Sittemmin sopimusta on uudistettu vuosina 2005 ja 2011.
EU:n neuvosto päätti valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa 2.5.1998, että yksitoista jäsenvaltiota täytti edellytykset osallistuakseen EMUn kolmanteen vaiheeseen ja ottaakseen yhteisen rahan käyttöön 1.1.1999. Ensimmäiset osallistujat olivat Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi. EU:n neuvostossa saavutettiin myös poliittinen yhteisymmärrys siitä, keitä suositeltaisiin nimitettäviksi Euroopan keskuspankin (EKP) johtokuntaan.
Niin ikään toukokuussa 1998 yhteisen rahan käyttöön ottavien jäsenvaltioiden valtiovarainministerien, kansallisten keskuspankkien pääjohtajien, Euroopan komission ja EMIn kesken päätettiin, että euron peruuttamattomien muuntokurssien määrittämisessä käytettäisiin rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden valuuttojen tuolloin voimassa olleita kahdenvälisiä ERM-keskuskursseja.
Rahaliittoon osallistuvat yksitoista jäsenvaltiota nimittivät 25.5.1998 EKP:lle pääjohtajan ja varapääjohtajan sekä EKP:n johtokunnan neljä muuta jäsentä, heidän joukossaan Suomen Pankin pääjohtajan Sirkka Hämäläisen. Nimitykset tulivat voimaan EKP:n perustamisen yhteydessä 1.6.1998. EKP ja rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit muodostavat eurojärjestelmän, joka määrittelee yhteisen rahapolitiikan EMUn kolmannessa vaiheessa.
EKP:n perustaminen 1.6.1998 merkitsi, että EMIn tehtävä oli suoritettu. Kaikki EMIlle uskotut valmistelut saatiin ajoissa päätökseen, ja EKP käytti loppuvuoden 1998 järjestelmien ja menettelyjen lopulliseen testaamiseen.
3. Vaihe
Kolmannen vaiheen alettua 1.1.1999 euroalueeseen osallistuvien maiden valuuttojen väliset muuntokurssit kiinnitettiin lopullisesti. Euroalueeseen osallistuvat maat ottivat käyttöön yhteisen rahan, euron.
Kolmannen vaiheen alkaminen muutti siihen osallistuneiden maiden kansallisten keskuspankkien asemaa olennaisesti. Kotimaista rahapolitiikkaa ei enää ole, vaan rahapolitiikkaa hoitaa eurojärjestelmä. Kansalliset keskuspankit vaikuttavat päätöksentekoon EKP:n neuvoston kautta.
Rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden määrä kasvoi kahteentoista 1.1.2001, kun Kreikka siirtyi EMUn kolmanteen vaiheeseen. Sloveniasta tuli rahaliiton kolmastoista jäsen 1.1.2007, ja vuotta myöhemmin myös Kyproksesta ja Maltasta tuli rahaliiton jäseniä. Slovakia liittyi rahaliittoon 1.1.2009, Viro 1.1.2011, Latvia 1.1.2014, Liettua 1.1.2015 ja Kroatia 1.1.2023. Rahaliittoon liittymisestä lähtien näiden maiden keskuspankit ovat olleet osa eurojärjestelmää.