Rahapolitiikan välineet
Eurojärjestelmä toteuttaa rahapolitiikkaa ohjausjärjestelmällään, johon kuuluvat markkinaoperaatiot, maksuvalmiusjärjestelmä ja vähimmäisvarantovelvoitteet. Lisäksi finanssikriisin jälkeen on käytetty epätavanomaisia keinoja, kuten arvopaperien suoria ostoja ja rahapolitiikkatoimia koskevaa ennakoivaa viestintää.
Markkinaoperaatiot
Markkinaoperaatioilla on tärkeä merkitys markkinakorkojen ohjaamisessa, likviditeetin hallinnassa ja rahapolitiikan mitoituksesta viestimisessä.
Eurojärjestelmällä on käytettävissään viisi erilaista instrumenttia: käänteisoperaatiot, suorat kaupat, EKP:n velkasitoumusten liikkeeseenlasku, rahapoliittiset valuuttaswapit ja määräaikaistalletukset. Yleisimpiä näistä ovat likviditeettiä lisäävissä vakuudellisissa rahoitusoperaatioissa käytettävät käänteisoperaatiot.
Eurojärjestelmän avomarkkinaoperaatiot voidaan jakaa neljään luokkaan:
- perusrahoitusoperaatiot
- pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot
- hienosäätöoperaatiot
- rakenteelliset operaatiot.
Perusrahoitusoperaatiot ovat kansallisten keskuspankkien toteuttamia säännöllisiä likviditeettiä tarjoavia rahoitusoperaatioita, joiden maturiteetti ja frekvenssi on yksi viikko. Ennen finanssikriisiä perusrahoitusoperaatiot olivat eurojärjestelmän rahapolitiikan tärkein väline, mutta kriisin jälkeen niiden merkitys on muuttunut mm. epätavanomaisten rahapolitiikkatoimien luoman likviditeettiylijäämän vuoksi. Näiden toimien erääntyessä pankkien odotetaan käyttävän perusrahoitusoperaatiota aktiivisemmin jälleen.
Pitempiaikaisilla rahoitusoperaatioilla eurojärjestelmä tarjoaa vastapuolille rahoitusta, jonka maturiteetti on pitempi kuin perusrahoitusoperaatioissa. Säännölliset pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot järjestetään kuukausittain, ja niiden maturiteetti on kolme kuukautta. Niiden korko on kiinnitetty perusrahoitusoperaation korkoon.
Myös epäsäännöllisiä pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita voidaan tarvittaessa järjestää. Tästä ovat esimerkkinä maturiteetiltaan 36 kuukauden mittaiset pitkät operaatiot vuosina 2011–2012 ja maturiteetiltaan jopa 48 kuukauden mittaiset kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot (TLTRO), joita toteutettiin vaihtelevin ehdoin vuosina 2014–2021.
Kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden erityispiirteenä olivat kannustimet, joita pankeille asetetaan niiden lainanannon kasvattamiseksi reaalitaloudelle (TLTRO-operaatiot EKP:n sivuilla).
Hienosäätöoperaatioita toteutetaan tarpeen mukaan markkinoiden likviditeetin hallitsemiseksi, korkojen säätelemiseksi ja erityisesti markkinoiden likviditeetin odottamattomista vaihteluista johtuvien korkovaikutusten tasaamiseksi. Erityiset hienosäätöoperaatiot mukautetaan kulloiseenkin kaupantekotapaan ja niihin erityistavoitteisiin, joihin operaatioilla pyritään.
Rakenteellisia operaatioita voidaan toteuttaa milloin tahansa, jos eurojärjestelmän rakenteellista likviditeettiasemaa rahoitussektoriin nähden on tarpeen mukauttaa. Rakenteelliset operaatiot voivat olla käänteisoperaatioita, määräaikaistalletusten keräämistä huutokauppojen kautta tai arvopaperien suoria ostoja tai myyntejä kahdenvälisten järjestelyiden kautta. Eurojärjestelmä käynnistää uudet rakenteelliset luotot ja perustaa uuden arvopaperisalkun, kun eurojärjestelmän tase alkaa jälleen kestävästi kasvaa.
Suunniteltu rahoitusoperaatioiden aikataulu ilmoitetaan etukäteen eurojärjestelmän huutokauppakalenterissa. Rahoitusoperaatioiden tulokset julkaistaan EKP:n sivuilla.
Maksuvalmiusjärjestelmä
Eurojärjestelmä tarjoaa vastapuolilleen maksuvalmiusjärjestelmän, johon kuuluu kaksi instrumenttia: maksuvalmiusluotto ja talletusmahdollisuus.
Maksuvalmiusluotto on vastapuolten käytettävissä, mikäli ne haluavat lainata eurojärjestelmältä rahaa yön yli -vakuuksia vastaan. Talletusmahdollisuutta käyttäessään pankit tekevät yön yli -talletuksia keskuspankkiin.
Yhdessä maksuvalmiusjärjestelmän korot muodostavat korkoputken, jonka avulla korkoja voidaan ohjata kattavasti ja osaltaan viestiä rahapolitiikan mitoituksesta. Finanssikriisin jälkeen eurojärjestelmän talletusmahdollisuuden korosta on tullut keskeisin väline lyhyiden markkinakorkojen ohjaamisessa runsaan ylimääräisen likviditeetin määrän takia. EKP on päättänyt, että jatkossakin ylimääräisen likviditeetin määrä pidetään niin runsaana, että talletusmahdollisuuden korko pysyy tärkeimpänä ohjauskorkona.
Vähimmäisvarantovelvoite
Kaikki euroalueella sijaitsevat pankit ovat vähimmäisvarantovelvollisia, eli niiden tulee tallettaa velvoitteen määrittämä osa talletuskannastaan sijaintimaansa kansalliseen keskuspankkiin. Velvoitteen kokoa muuttamalla vaikutetaan keskuspankkirahan rakenteelliseen kysyntään: mitä suurempi velvoite, sitä enemmän vastapuolet tarvitsevat keskuspankkirahaa sen täyttääkseen.
Pankit täyttävät varantovelvoitteensa pitämällä keskuspankkitilillään keskimäärin riittävästi reservejä varantojen pitoajanjakson aikana. Keskiarvoistuksen avulla lyhimpiä rahamarkkinakorkoja vakautetaan. Uusi pitoajanjakso (maintenance period) alkaa aina EKP:n neuvoston rahapolitiikkakokouksen jälkeisen perusrahoitusoperaation suorituspäivänä (settlement date).
Vähimmäisvarannoille ei syyskuusta 2023 alkaen ole maksettu korkoa. Finanssikriisin jälkeen vähimmäisvarantovelvoitteiden rooli rahapolitiikan toimeenpanossa on pienentynyt, kun pankkien keskuspankkitalletusten määrä on kasvanut erilaisten rahoitusoperaatioiden ja arvopapereiden osto-ohjelmien myötä.
Arvopapereiden osto-ohjelmat
Rahapolitiikan välineistöön kuuluvat myös arvopaperien osto-ohjelmat, jotka ovat finanssikriisin jälkeen täydentäneet korkopolitiikkaa erityisesti silloin kun ohjauskorot ovat olleet nollassa prosentissa tai negatiivisia.
Osto-ohjelmilla on myös edistetty rahapolitiikan tehokasta välittymistä. Eri osto-ohjelmissaan eurojärjestelmä on ostanut julkisen sektorin velkapapereita, pankkien katettuja joukkovelkakirjoja, omaisuusvakuudellisia arvopapereita ja yritysten velkapapereita.
Suomen Pankki on osana eurojärjestelmää osallistunut eri osto-ohjelmien suunnitteluun ja toteutukseen aktiivisesti. Tietoa Suomen Pankin arvopaperiomistuksista julkaistaan Suomen Pankin taseessa.