Turvallinen maksaminen moninapaisessa maailmassa

Esitys

Hyvää iltapäivää arvoisat päätoimittajat ja tervetuloa minunkin puolestani Suomen Pankkiin.

Valitettavasti tulen seuraavan parinkymmenen minuutin ajan avaamaan teille erittäin mielenkiintoiseksi noussutta teemaa turvallisen maksamisen merkityksestä geopoliittisten jännitteiden aikana keskellä nopeasti moninapaistuvaa maailmantaloutta. Olen 30-vuotisen keskuspankkiiriurani aikana oppinut, että keskuspankkitoiminta on parhaimmillaan, kun se ei kiinnosta ketään. Silloin kun inflaatio, kauppapolitiikka tai maksaminen ovat mielenkiintoinen osa jokapäiväisiä lounaskeskusteluja, on tilanne yleensä varsin valitettava.

Kun maailma vetäytyy enenevissä määrin kilpiensä suojiin ja geopoliittinen tilanne jatkuu arvaamattomana, kansallisen varautumisen ja Euroopan unionin merkitykset kasvavat meidän näkökulmastamme entisestään. Kun maailmantalouden tuotantoketjut ja kauppayhteydet heikkenevät, Suomi tarvitsee lisää Eurooppaa ja sen tarjoamaa selkänojaa.

Kaupankäynti on tavaroiden ja palveluiden virtaa. Se vaatii kuitenkin vastinparikseen aina maksutapahtuman, sillä kauppa sinetöityy käytännössä vasta maksamisen myötä. Tämä koskee sekä kansainvälistä kauppaa, jota toteutetaan SWIFTin kaltaisten suurten järjestelmien tukemana, että leivän ostamista lähikaupasta. Kun kaupan toteutuminen edellyttää toimivaa maksamisen infrastruktuuria, finanssisektorista yleisesti ja maksamisesta erityisesti muodostuu houkutteleva kohde hybridivaikuttamiselle. Maksamisen toimintavarmuudesta huolehtiminen onkin yksi keskeisiä perustehtäviämme.

Dia 2. Globaali epävarmuus jatkaa kasvuaan 

Historia ei päättynyt vuoteen 1991. Kommunistisen supervallan romahduksen jälkeen liberaalin demokratian voittokulusta ei sittenkään tullut lopullista – valitettavasti. Maailma on edelleen moninapaistunut arvoiltaan, päämääriltään ja keinoiltaan.

Kasvava määrä erilaisia käsityksiä kilpailee tällä hetkellä siitä, minkälainen maailmanjärjestyksen tulisi olla tulevaisuudessa. Tämä koskee sekä hallintoa että talousjärjestelmää.

Venäjän näkemys vaikuttaa olevan, että Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten johtama, länsimainen järjestys on vain väistyvä historiallinen konstruktio – historia olisi siis Venäjän puolella. Väestön suhtautuminen maan omaan historiaan heijastaa eri blokkien arvojen eroa. Tätä kuvaa vuonna 2011 Venäjällä esitetyn ”aika tuomarina” nimisen televisio-ohjelman esimerkki. Siinä oli tuomiolla erilaisia tapahtumia Venäjän historiasta katsojien toimiessa puhelinäänestysjurynä. Tuolloin 78 % katsojista uskoi, että Stalinin pakkokollektivisoinnit, eli sota talonpoikia vastaan, oli oikeutettu toimi. Peräti 91 % piti Molotov–Ribbentrop-sopimusta Neuvostoliiton kannalta välttämättömyytenä ja sama osuus katsojista yhtyi arvioon, jonka mukaan Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa oli kansallinen katastrofi.[1] Saksalaisten suhtautuminen oman maansa historian synkimpiin hetkiin on kovin erilainen.   

Vastaavasti Kiina on päättänyt, että siitä tulee johtava talous- ja teknologiamahti kansantasavallan satavuotisjuhlaan mennessä 2049. Kiina oli vuosisatojen ajan ollut maailmantalouden mahti, kunnes se myöhästyi oleellisesti teollisen vallankumouksen alusta ja siten menetti suurvalta-asemansa. Virhettä ei aiota toistaa. Nyt mahtiaseman palauttamiseen pyritään mm. tekoälyvallankumouksen teknologisena johtajana ja siinä tarvittavien resurssien omistajana.

Sillä kuka voittaa seuraavan teknologisen vallankumouksen tulee olemaan keskeinen merkitys myös kansainvälisen kaupan kehitykseen. 1800-luvulla Britannian punta nousi globaaliksi ankkurivaluutaksi, kiitos teollisen vallankumouksen ja brittiläisen imperiumin vaikutusvallan. Se oli myös aikaa, jolloin maksaminen ja rahoitus kytkeytyivät ensimmäistä kertaa laajamittaisesti keskitettyihin pankkijärjestelmiin. 1900-luvun sodat nostivat Yhdysvallat globaalin rahajärjestelmän uudeksi valtakeskukseksi. Siirryttiin dollarin aikakauteen. Bretton Woods -järjestelmä vahvisti dollarin asemaa kiistattomana maailmantalouden ankkurivaluuttana, ja tämä aikakausi on säilynyt vahvana tähän päivään asti. Kuinka pitkään näin voi jatkua, jos maailman moninapaistuminen jatkuu kiihtyvää tahtia?

Joidenkin maiden halu muuttaa maailmanjärjestystä konkretisoituu muun muassa laajentuneessa BRICS-yhteistyössä. Luemme erilaisista avauksista, miten maat pyrkivät pois dollarivetoisuudesta kohti omaehtoisesti määriteltyjä järjestelyjä. En lähde spekuloimaan näiden maiden intressien yhdenmukaisuuden puutteella tai arvioimaan esitettyjen avausten realistisuutta, mutta sen voin todeta, että kun allianssin väestön yhteenlaskettu määrä lähenee puolta maailman väestöstä, ja kun maiden yhteenlaskettu BKT on noin kolmannes koko maailman BKT:sta, kyseessä on merkittävä tahdonilmaus. Ehkä kuitenkin suurempana uhkana maailman nykyjärjestelyjen nopealle muutokselle pidän sitä, jos Yhdysvaltain asema kansainvälisessä kaupassa muuttuu oleellisesti maan muuttuessa tullien kautta enenevässä määrin suljetuksi taloudeksi. Taitaa olla helpompi romuttaa vahvankin ankkurivaluutan asema sisältä päin kuin rakentaa kilpaileva ankkuri ulkoapäin.

Maailmankaupan blokkiutumista ja halukkuutta pois dollarikeskeisestä maailmanjärjestyksestä on vahvistanut myös maksujärjestelmien ja erityisesti tärkeimmän viestinvälitysjärjestelmän SWIFT:n valjastaminen sanktioiden toteutukseen. Maksujärjestelmien aseellistaminen on sinänsä ymmärrettävää, kun joku oikeudettomasti hyökkää suvereenia valtiota ja vallitsevaa maailmanjärjestystä vastaan. Kuitenkin, kun maaryhmät hakevat vaihtoehtoja dollarille ja SWIFT:lle, ne vahvistavat infrastruktuurin blokkiutumista maailmankaupan ja poliittisen blokkiutumisen rinnalla. Maailmalla onkin käynnissä merkittävä muutos, eikä ole itsestään selvää, kuinka pitkälle se johtaa. Perustellusti voidaankin arvioida, että näköpiirissä ei ole paluuta entiseen, vaan enemmänkin kyse on siitä, kuinka nopeaa tämä muutos tulee olemaan.

Näissä oloissa meidän, eurojärjestelmän ja Euroopan unionin, on syytä pitää kiinni ja vahvistaa Euroopan taloudellista yhtenäisyyttä. Vahva talousalue yhdistettynä yhdentyviin pääomamarkkinoihin luo tilaa ja mahdollisuuden eurooppalaiselle turvalliselle sijoituskohteelle. Tällaista niin kutsuttua safe assettia tarvitaan, jos euroa halutaan vahvistaa valuuttamarkkinoiden uutena ankkurina.

Dia 3. Teknologian ja infrastruktuurien aseistaminen

Euroopassa jo neljättä vuotta jatkuva sota ei ole maksamisen osalta merkinnyt vain kasvavaa painetta globaalien maksujärjestelyjen muutokselle. Se on myös lisännyt pankkeihin ja maksamiseen kohdistuvia uhkia merkittävästi.

Meillä kaikilla on tuoreessa muistissa, kun viime syksynä pankkeihin kohdistui poikkeuksellisen voimakas kyberhyökkäyskampanja. Tämä palvelunestohyökkäys kesti kokonaisuudessaan yli kuukauden ja sisälsi merkittävän määrän yksittäisiä hyökkäyksiä. Julkisuudessakin olleiden tietojen mukaan hyökkääjä käytti uudenlaisia tekniikoita ja merkittävän määrän resursseja kampanjan aikana. Tämä viittaa, että taustalla on ollut valtiollinen toimija. Pankin asiakkaille tästä koitui onneksemme vain tilapäisiä haittavaikutuksia, mutta tapahtuneesta voi oppia sen, että pitkäkestoisetkin kyberhyökkäyskampanjat ovat uusi normaali. Niiden aiheuttamiin usein laajemmalle levittäytyviin vaikutuksiin on löydettävä samalla myös uudet keinot.

Itämeri on Suomelle elintärkeä merireitti ei pelkästään kaupan kannalta, vaan myös sen pohjassa kulkevien tietoliikennekaapelien kannalta. Jos meri itsessään on Suomen tavaraliikenteen verisuonisto, jota pitkin noin 95 % Suomen tavarakaupasta kulkee, meren pohjassa kulkevat kaapelit ovat finanssialalle yhtä elintärkeitä. Näihin merikaapeleihin on kohdistunut viimeisen vuoden aikana poikkeuksellinen määrä vahingontekoja. Vaikka ne ovat johtaneet laajasti kaapeleiden katkeamiseen, teleyhtiöt ovat hyvin pitkälti onnistuneet varmistamaan yhteydet vaihtoehtoisia reittejä käyttäen, eikä yhteiskunnalle tai finanssialalle ole toistaiseksi tullut suoria vaikutuksia.

Suomen lähialueilla onkin tapahtunut paljon eriasteista vaikuttamista viimeisen vuoden aikana. Kyberhyökkäyskampanjoiden ja katkenneiden kaapeleiden määrä on ollut poikkeuksellinen. Samalla tavoin vastakkainasettelun määrä mediakentällä tuntuu olevan kasvava keskustelun aihe. Voidaankin kysyä, missä määrin kyse on tietoliikenne- ja informaatioinfrastruktuurien aseistamisesta?  

Ristiriidat kiihdyttävät julkista keskustelua, synnyttäen yhä nopeampia uutissyklejä. Lyhytjänteistä tiedonnälkäämme ruokitaan monilla sosiaalisen median kanavilla, joiden viesteihin ei aina voi luottaa. Kiihtyvä uutissykli ja ehkä myös mediatalojen paine saada klikkejä vaikeuttavat kansalaisten medialukutaitoa. Sosiaalinen mediakin kun on luonteeltaan altis vahvistamaan nimenomaan vastakkainasettelua. Kun informaatioähky ja disinformaatio yhdistyvät julkiseksi riitelyksi, hyötyjiä on vain yksi: hyökkääjä.

Ainoa kestävä suoja informaatiotulvaa ja harhaanjohtavaa viestintää vastaan on riittävä yleissivistys ja perustiedot maailman menosta. Niiden pohjalta syntyy terve epäily ja kyky arvioida esitettyjä väitteitä kriittisesti. Tänä päivänä mediakriittisyys on tärkeämpää kuin koskaan. Yhteiskunnan kannalta arvokkaita ovat kuitenkin ne yhteiset nimittäjät, jotka yhdistävät meitä ja auttavat rakentamaan yhteistä ymmärrystä ja kansallista pohjaa.

Dia 4. Suomen Pankki osallistuu aktiivisesti varautumistyöhön koko yhteiskunnassa  

Suomi tai Euroopan unioni eivät ole sodassa, mutta syvän rauhan jakso vaikuttaa olevan pitkäksi aikaa historiaa. Tämän vuoksi haluamme määrätietoisesti edistää finanssisektorin huoltovarmuutta. Normaaliaikojen toimintakyky ei ole tae siitä, että maksaminen toimii myös kriisitilanteissa. Yhteiskunnan iskunkestävyys varmistaa sekä normaali- että kriisiaikojen toimintakyvyn. Tämä kuvio listaa erilaisia hankkeita ja aloitteitamme, joilla olemme viime aikoina pyrkineet varmistamaan suomalaisten mahdollisuutta maksaa kaikissa oloissa.

Nykyisin Suomessa maksetaan kaupan kassalla pääosin korteilla. Digitaalisten maksuvälineiden käytön osuus on kasvanut niin suureksi, että käteisen käyttäminen uhkaa marginalisoitua. Kuluttajasta tuntuu, että onhan sähköisessäkin maksamisessa runsaasti vaihtoehtoja: debit, credit tai vaikka mobiilimaksu kuten ApplePay. Sen jälkeen, kun suomalaiset pankit luopuivat kotimaisesta pankkikorttijärjestelmästä, kaikki nämä vaihtoehdot ovat kuitenkin kulkeneet yksiä ja samoja Visa/MasterCard korttiraiteita pitkin. Nykyinen markkinatilanne maksamisessa onkin lähestynyt teknistä monopolia. Ja kun tuota maksamisen eli kriittisen toiminnan monopolia ei ole tarjoamassa julkinen sektori eikä edes eurooppalaiset toimijat, on selvää, että tarvitsemme eurooppalaisia vaihtoehtoja vähittäismaksamiseen.

Suomen Pankin vetämä maksuneuvosto on edistänyt määrätietoisesti uuden tilipohjaiseen pikamaksamiseen perustuvan vähittäismaksamisen maksuvälineen syntyä. Toteutuessaan se lisäisi tarvittavaa kilpailua myös Suomessa. Tämä hanke on kulkenut valmistelussa Pikiksen nimellä. Maksut liikkuisivat tässä mallissa maksukorttien sijaan reaaliaikaisina siirtoina tililtä toiselle riippumatta siitä, minkä pankin asiakkaita maksaja ja maksun vastaanottaja ovat. Pikiksen tarkoitus ei ole syrjäyttää nykyisiä tehokkaita ja turvallisia maksuvaihtoehtoja, vaan tuoda vaihtoehto nykyisten rinnalle. Näin yhden maksutavan häiriöt eivät tuhoaisi toimintakykyämme.

Toinen, hieman pidemmän aikavälin ratkaisu, jolla pyrimme varmistamaan eurooppalaisen vähittäismaksamisen riippumattomuutta, on eurojärjestelmän puitteissa rakennettava digitaalisen euron hanke. Vaikka digitaalisen euron ja Pikiksen tavoitteissa voi nähdä monia samankaltaisuuksia, niitä molempia tarvitaan. Hankkeiden aikajänteet ovat hyvin erilaiset ja niihin sisältyy myös monia muita eroja, joista keskeisimpänä se, että digitaaliset eurot olisivat seteleiden tapaan keskuspankkirahaa.

Vaihtoehtojen luonti on meille välttämätöntä, mutta erittäin tärkeää on myös turvata nykyiset maksamisen vaihtoehdot entistä paremmin. Suomen Pankin aloitteesta onkin käynnistetty selvitys siitä, miten maksukortit saadaan toimimaan nykyistä varmemmin ja pidempään mahdollisissa häiriöitilanteissa. Tarkoitus on varmistaa, että kansalaiset pystyisivät tekemään ostoksiaan ilman tietoliikenneyhteyksiä, eli offline, vaikka korttimaksujärjestelmässä olisikin syystä tai toisesta vakavia häiriöitä. Tällaisia projekteja on käynnissä myös muissa Pohjoismaissa ja Baltiassa. Voidaankin puhua jo pohjoismaisesta heräämisestä ja tosiasioiden tunnustamisesta. Yhteistyö näiden maiden kanssa on meidän etumme.

Pankkitoiminta tulee jatkossakin olemaan erittäin riippuvainen tietoliikenneyhteyksistä. Tähän ongelmaan mekin olemme paneutuneet määrätietoisesti. Keskeisimpänä hankkeena rakensimme rahoitusmarkkinaviranomaisten yhteistyönä muutama vuosi sitten huoltovarmuustilijärjestelmän. Sen avulla pyrimme varmistamaan elintärkeät toiminnot, käteisnostot, tilisiirrot, debit-korttien käytön ja pankkien välisten katteiden siirron sellaisessakin tilanteessa, jossa jokin pankki olisi pitempikestoisesti toimintakyvytön esimerkiksi kyberhyökkäyksen takia.

Emme myöskään ole unohtaneet käteistä ja sen roolia yhteiskunnassa. Suomen Pankin kuluttajatutkimuksen perusteella käteistä käyttää ensisijaisesti noin joka kymmenes kuluttaja. Vaikka luku vaikuttaakin prosentuaalisesti pieneltä, puhutaan kuitenkin noin puolesta miljoonasta ihmisestä.

Toisaalta sana ensisijainen saattaa myös johtaa meitä harhaan. EKP:n tekemän tutkimuksen perusteella nimittäin Suomessa käteistä käytetään noin joka neljännellä ostokerralla. Käteisen käyttö onkin palautunut koronakuopasta. Meille kyse ei ole marginaali-ilmiöstä ja Suomen Pankin näkökulmasta käteisen saatavuus ja käytettävyys tulee jatkossakin turvata kansalaisille. Se on myös osa hyvää varautumista, kun jakeluverkostot pidetään kunnossa ja kansalaisten käytössä.

Kansalaisilla on toki itselläänkin velvollisuus osallistua varautumistyöhön. Suomen Pankki on puhunut maksamisen kotivarasta jo pitkään. On järkevää säilyttää kotonaan ja myös käyttää pientä määrää käteistä taloudenpidon osana. On myös järkevää mahdollisuuksien mukaan ylläpitää asiakkuutta useammassa pankissa siten, että lompakossa on useampi maksukortti. Lisäksi on järkevää pystyä tunnistautumaan digitaalisesti useammalla kuin yhdellä tavalla, ja rajoittaa pankkitunnuksilla tunnistautuminen vain pankkiasioiden hoitoon. Näistä osasista koostuu maksamisen kotivara, jota suosittelen osaksi jokaisen kansalaisen elämää.

Samalla tavoin yritysten velvollisuus varmistaa oma toimintakykynsä häiriötilanteessa on tärkeää, eikä tämä koske ainoastaan huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä. Jos maksujärjestelmiin syntyy häiriöitä ne usein vaikuttavat viiveellä myös yritysten kassanhallintaan, laskujen maksuun ja tietysti myös palkanmaksukykyyn. Iskunkestävyys syntyy sisältä ulospäin ja se rakennetaan normaaliaikoina.

Yhteiskuntamme ja myös maksujärjestelmiemme turvallisuus ja toimintavarmuus ovat meidän tärkeimpiä prioriteettejamme. Emme tee tätä vain EU:ta tai NATO:a varten, vaan itseämme varten.

Suomella on pitkät perinteet varautumistyössä. Yhteistyö viranomaisten, yritysten ja kolmannen sektorin välillä on meille luontaista. Osittain tämä johtuu pitkään rakennetusta yhteistyöstä, mutta erityisesti syvästä kansallisesta tunteesta pitää huolta Suomen toimivuudesta ja turvallisuudesta.

Suomi on Euroopan vahvin lenkki huoltovarmuudessa ja NATO:ssakin olemme turvallisuuden tuottaja. Meistä otetaan mallia myös finanssisektorilla. Me tarvitsemme lisää Eurooppaa, mutta niin Eurooppakin tarvitsee lisää Suomea.

Puheluonnos, pidetty esitys saattaa poiketa.

[1] Orlando Figes, Vallankumouksen Venäjä 1891–1991 (2021).