Pääjohtaja Olli Rehn: Euroopan ja Suomen talouden näkymät ja rahapolitiikka
Pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankin sidosryhmätilaisuus
Helsinki, 15.3.2024
Esityskalvot (PDF)
Euroopan ja Suomen talouden näkymät ja rahapolitiikka
Arvoisat kutsuvieraat, hyvät ystävät,
Lämpimästi tervetuloa! On ilo ja kunnia saada teidät vieraaksemme tähän Suomen Pankin vuosittaiseen sidosryhmätapaamiseen. Tilaisuuden tarkoituksena on antaa katsaus Euroopan ja Suomen talouden ja työllisyyden näkymiin ja rahapolitiikkaan.
Geopolitiikassa ja taloudessa puhaltavat nyt voimapolitiikan tuulet, jotka työntävät maita eriseuraisille reiteille, vastakkainasetteluun. Tässä tilanteessa yhteistyö suomalaisen yhteiskunnan eri kanteilla ja ulottuvuuksilla ei ole pelkästään arvokasta, vaan välttämätöntä. Parlamentaarisen Etyk/Etyj-työn veteraanina ajattelenkin, että otetaan tämä tilaisuus siinä hengessä luottamusta lisäävänä toimena. Siitähän meillä ei liene ylitarjontaa, vai mitä?
KALVO 2: Euroalueen talouskasvu alkaa elpyä tänä vuonna
Aloitan keskuspankin leipälajilla – rahapolitiikalla.
Hyviäkin uutisia on. Euroopan keskuspankin tuoreessa ennusteessa arvioidaan, että Euroopan talous on pikkuhiljaa elpymään päin. Inflaatio on hidastunut kohti 2 prosentin symmetristä tavoitetta, ja rahapolitiikka tekee edelleen työtään.
EKP ennustaa euroalueen talouden kasvavan tänä vuonna 0,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,5 prosenttia. Kasvu käynnistyy yksityisen kulutuksen piristymisen kautta, kun ansioiden kasvu, melko hyvä työllisyys ja hidastuva inflaatio voimistavat reaalitulojen kasvua.
Kasvuun liittyvät riskit painottuvat heikomman kehityksen suuntaan johtuen etenkin geopolitiikasta, eli Venäjän laittomasta, brutaalista hyökkäyssodasta Ukrainassa sekä toisaalta Gazan sodan ja Punaisenmeren konfliktin vaikutuksesta energian hintoihin.
KALVO 3: Inflaatio hidastuu edelleen, mutta verkkaisemmin
Euroalueen inflaatio jatkaa hidastumistaan kohti 2 prosentin tavoitetta. EKP on korjannut vuoden 2024 inflaatioennustetta puolessa vuodessa lähes prosenttiyksiköllä alaspäin 2,3 prosenttiin, mikä on merkittävä muutos.
Pohjainflaatio, joka näkyy kuviossa paksulla mustalla viivalla, on kuitenkin yhä sitkeää. Erityisesti palveluinflaatio on voimakasta, ja korkeat palkankorotukset useissa euromaissa pitävät sitä yllä jonkin aikaa.
Energian hinnat ovat kuitenkin jo laskeneet vuoden takaisesta, mikä näkyy kuvion palkeissa keltaisella värillä. Energiakriisin hellittäminen – rahapolitiikan kiristysten lisäksi – onkin auttanut huomattavasti inflaation palautumisessa kohti EKP:n 2 prosentin tavoitetta.
Keskeisin EKP:n ohjauskorko on ollut 4 prosentin tasolla viime syyskuusta lähtien. Vuoden 2022 heinäkuusta alkaen toteutettu nopea koronnostojen sarja vaikuttaa talouteen voimakkaasti edelleen.
Miten eteenpäin? Korkopäätöksemme perustuvat arvioon inflaationäkymistä, pohjainflaation dynamiikasta ja rahapolitiikan välittymisen voimakkuudesta.
Aloitimme EKP:n neuvoston viime viikon kokouksessa keskustelun rahapolitiikan rajoittavan mitoituksen vähentämisestä – selkosuomella siis siitä, milloin koronlasku on syytä aloittaa.
Mikäli inflaatio painuu edelleen ja arviomme mukaan kestävästi alaspäin kohti tavoitetta, voidaan kesän korvilla jo pikkuhiljaa aloittaa hellittämään jalkaa rahapolitiikan jarrupolkimelta.
KALVO 4: Rahoitusvakauden näkymät paranemassa, mutta liikekiinteistöjen riskit seurannassa
Seuraavaksi pari sanaa siitä, miten makrotalouden näkymä vaikuttaa pankkien tilanteeseen. Aihe on tärkeä ja minulle läheinen, sillä aloitin viime vuonna Euroopan järjestelmäriskikomitean eli ESRB:n ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Komitea arvioi ja antaa suosituksia Euroopan rahoitusvakautta uhkaavien riskien torjumiseksi.
Eurooppalaisten pankkien kannattavuus on parantunut korkojen nousun myötä, mutta kiinteistösektorin luottoriskien kasvu on tällä hetkellä erityinen huoli. Erityisesti Pohjoismaissa ja Baltiassa liikekiinteistöihin liittyvät vastuut edustavat merkittävää osaa pankkien taseista. Niihin liittyviä haavoittuvuuksia seuraamme jatkossakin.
KALVO 5: Ongelmalainojen määrä säilynyt Euroopassa vähäisenä
Eurooppalaisten pankkien sääntelyä ja valvontaa on uudistettu monin tavoin globaalin finanssikriisin jälkeen. Yhtenä ongelmana finanssikriisin jälkimainingeissa oli paikoitellen erittäin suureksi kasvanut ongelmalainojen määrä pankkien taseissa. Näiden niin sanottujen järjestämättömien lainojen määrä on saatu viime vuosina määrätietoisella työllä alenemaan selvästi, kuten kuviostakin nähdään.
Pankkien luottokannan laatu on säilynyt viime vuosina hyvänä huolimatta pandemiasta, Ukrainassa käytävästä sodasta ja muuttuneesta korkoympäristöstä. Tämä kertoo pankkien kriisinkestävyyden paranemisesta: pankeilla on ollut varaa tarvittaessa kirjata ongelmalainoja luottotappioiksi. Vaikka kiinteistöalan luottoriskit ovatkin nyt kasvaneet, on pankkien lähtötilanne hyvä.
KALVO 6: Euroalueen pankkien puskurit
Kaiken kaikkiaan euroalueen pankkisektori on vahva, hyvin pääomitettu ja sen likviditeetti on hyvä. Tarvittaessa EKP voi käyttää koko arsenaaliaan täyttääkseen tehtävänsä hinta- ja rahoitusvakauden säilyttämiseksi euroalueella. Tarjoamme tarvittaessa riittävästi likviditeettitukea euroalueen rahoitusjärjestelmälle ja torjumme rahapolitiikan välittymisen uhkia.
Kriisinkestävyyden kannalta olennaista on, että euroalueen pankkien puskureita on vahvistettu finanssikriisin jälkeen tiukennetun sääntelyn ansiosta. Kun puskureita mitataan vakavaraisuudella suhteessa lainakantaan, ne ovat nyt kaksinkertaisia verrattuna vuoteen 2007.
KALVO 7: Tukevasta taantumasta kohti kasvua
Entä Suomen talous? Julkaisimme tänään Suomen talouden väliennusteen. Taantuman pohja on jo saavutettu, ja kasvun odotetaan käynnistyvän tämän vuoden aikana, kun kotitalouksien reaalinen ostovoima vahvistuu.
BKT supistuu kuluvana vuonna 0,5 %, eli hiukan enemmän kuin vielä joulukuussa ennustimme. Ensi vuonna 2025 BKT kasvaa jo 1,7 %. Vuosina 2025 ja 2026 talouskasvun odotetaan olevan jopa hiukan nopeampaa kuin joulukuun ennusteessa.
Inflaation odotetaan hidastuvan vuonna 2024 Suomessa alle yhden prosentin, mikä edelleen vahvistaa kotitalouksien ostovoimaa.
KALVO 8: Työmarkkinoiden tilanne heikkenee vielä tänä vuonna
Työllisyys on toistaiseksi säilynyt suhdannetilanteeseen nähden melko hyvänä. Työllisyysaste ehti kivuta ennen taantumaa ennätyksellisen korkealle, joten taantuma otettiin vastaan hyvästä lähtötilanteesta. Työmarkkinat seuraavat suhdannetilannetta kuitenkin viiveellä, joten työllisyysasteen odotetaan tänä vuonna vielä alenevan.
Työttömyysaste puolestaan on noussut keväästä 2022 alkaen jo miltei 1,5 prosenttiyksikköä. Vuoden 2023 lopulla yritykset ovat lisäksi turvautuneet aiempaa enemmän lomautuksiin. Työtunnit ovat vähentyneet selvästi nopeammin kuin työllisten määrä.
Työllisyysasteen odotetaan kääntyvän pieneen kasvuun vuonna 2025, kun taloustilanne paranee. Vuoden 2026 aikana saavutetaan ennusteen mukaan jo vuoden 2023 työllisyysaste.
Työllisyyden kehitykseen liittyy paljon epävarmuutta. Lomautukset voivat kääntyä irtisanomisiksi varsinkin rakennusteollisuudessa, jos asuntomarkkinat eivät ala vuoden loppua kohti toipumaan.
Epävarmuutta työllisyyskehityksestä lisäävät tietenkin myös työtaistelujen mahdollinen jatkuminen ja laajeneminen.
KALVO 9: Kahden kärjen taktiikka Suomen talouden pitkäaikaisten ongelmien ratkaisemiseksi
Kun katsotaan hieman lähivuosien kehitystä pidemmälle, Suomen taloudessa on kaksi isoa haastetta: kestävän talouskasvun edellytysten vahvistaminen ja julkisen talouden tasapainottaminen.
Suomen kansainvälinen menestys on perustunut osaamiseen ja koulutukseen. Mahdollisuuksien tasa-arvon edistäminen on ollut ja on hyvinvointivaltiomme ydintehtävä. Laadukas ja kattava koulutus on ollut Suomen suuri vahvuus, jonka uudistaminen vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin on yhteinen asiamme.
Suomen pidemmän aikavälin kasvunäkymille tärkeän inhimillisen pääoman kasvua rajoittavat työikäisen väestön supistuminen ja koulutustason nousun pysähtyminen. On selvää, että työ- ja koulutusperäinen maahanmuutto on saatava nykyistä sujuvammaksi. Yhtä selvää on, että työmarkkinoiden toimivuus on osa tervettä taloutta – itsestäänselvyys, tai ”understatement of the week”.
KALVO 10: Julkisen talouden alijäämä syvenee ja velkaantuminen jatkuu
Toinen iso haasteemme on se, että julkisen talouden tasapainottaminen on odotettuakin vaikeampaa. Alijäämä suhteessa BKT:hen heikkenee noin 3,7 prosenttiin kuluvana vuonna, jopa hieman sen yli.
Jo toteutetut sopeutustoimet eivät myöskään riitä kääntämään velkaantumiskehitystä. Oikeanpuoleisessa kuviossa näkyy Suomen julkisen velan suhde BKT:hen. Ilman uusia toimia velkasuhde jatkaa kasvuaan lähivuosina ja ylittää 80 prosenttia.
KALVO 11: Rakenteellisen alijäämän korjaaminen on syytä aloittaa
Suomen valtiontalous on ollut alijäämäinen jo 15 vuotta. Alijäämä on muodostunut rakenteelliseksi, menojen ja tulojen pysyväksi epäsuhdaksi.
Suhdannetilanne ei näillä näkymin perustele alijäämän korjaamisen lykkäämistä. Talouden ennustetaan lähtevän kasvuun vuoden lopulla ja kasvavan ensi vuonna 1,7 % ja seuraavana lähes samaa tahtia.
Ennusteiden mukaan Suomen julkinen alijäämä siis ylittää EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen 3 prosentin alijäämärajan selvästi tänä ja ensi vuonna. Tämä merkitsee riskiä joutua liiallisen alijäämän eli EDP-menettelyyn. Alijäämärajan noudattaminen ja velkaantumisen hidastaminen edellyttävät uusia suoria sopeutustoimia tämän vaalikauden aikana karkeasti ottaen 3 mrd. euron verran.
KALVO 12: Kohti yhteistä tavoitetta vahvempien finanssipolitiikan sääntöjen tuella
Hyvät kuulijat,
Suomen julkisen talouden velkakestävyyden turvaamiseksi tarvittaisiin nyt hallituksen ja opposition rajat ja vaalikaudet ylittävää yhteistä tavoitteenasettelua. Vertailukohtana voisi olla Ruotsin finanssipolitiikan ohjauskehikko, joka sisältää useita julkisen talouden kestävyyttä tukevia tavoitteita ja periaatteita. Siksi muutama sana Ruotsin fipo-mallista.
Ruotsissa finanssipolitiikan sääntökehikon kehittäminen alkoi 1990-luvulla. Nykyään sen pääelementit ovat tasapainotavoite ja velka-ankkuri sekä niiden kanssa johdonmukainen menokatto. Lisäksi kunnille ja maakunnille on asetettu tasapainovaatimus. Olennainen osa kokonaisuutta on myös tiukka ja hyvin organisoitu valtiontalouden budjettiprosessi sekä ulkoinen riippumaton valvonta.
Velka-ankkuri on asetettu 35 prosenttiin BKT:stä, minkä arvioidaan antavan riittävän turvamarginaalin suhteessa EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen sallimaan velkatasoon.
Laaja poliittinen konsensus finanssipolitiikan ohjauskehikosta vähentää finanssipolitiikan linjaan liittyvää epävarmuutta hallitusten vaihtuessa. Tavoitetta arvioidaan 8 vuoden välein. Arvio ajoittuu vaalikauden loppuun, joten uusi tavoite koskee aina seuraavia vaalikausia.
Kaikkiaan Ruotsin finanssipolitiikan ohjauskehikko muodostaa kokonaisuuden, jolla on riittävä selkänoja lainsäädännössä sekä perustellut ja laajasti parlamentaarisesti hyväksytyt tavoitteet ja mittarit.
Tulosten valossa tätä Ruotsin mallia kannattaa meilläkin katsastaa tarkkaan, kun kansallisia finanssipolitiikan sääntöjämme uudistetaan EU:n sääntöuudistuksen mukana.
Mutta mikä olisi Suomelle mielekäs velkasuhteen tavoite? Ruotsissa ja Tanskassa julkinen velka on nyt noin 30 % BKT:sta, Suomessa 75 % ja lähivuosina jopa 80 %. Hitunen realismia: meille Ruotsin ja Tanskan taso on tälle vuosikymmenelle liian kunnianhimoinen tavoite.
Velkasuhde olisi silti käännettävä mahdollisimman pian laskevalle uralle. Keskipitkällä aikavälillä pitäisi saavuttaa vakaus- ja kasvusopimuksen 60 % velkasuhde. Pitemmällä aikavälillä on syytä pyrkiä kohti pohjoismaista tasoa, joka sisältää riittävän turvamarginaalin myös suhteessa vakaus- ja kasvusopimuksen velkarajaan.
KALVO 13: Yhteinen tilannekuva
Hyvät ystävät,
Suomea on rakennettu talvisodan tammikuun kihlauksesta 1940 lähtien yrittämisen, osaamisen, työnteon ja myös yhteisymmärryksen pohjalta.
Nyt työmarkkinoilla on ajauduttu konkeloon, jossa asioita ei pystytä edistämään yhteistyössä ja neuvotellen. Työmarkkinoiden jumi aiheuttaa laajasti vahinkoa Suomen taloudelle. Euroopassa soditaan ja Suomen taloudellinen toimintaympäristö on vaikea. Nyt jos koskaan meidän pitäisi pystyä ratkomaan sisäisiä ongelmiamme paremmin.
Työmarkkinoiden uudistamista kyllä tarvitaan, eikä tupoja kannata haikailla. Eläkeuudistukset, kilpailukykysopimus ja maltilliset palkkaratkaisut kuitenkin osoittavat, että työmarkkinoilla palkansaajien ja työnantajien yhteistyöllä on saatu aikaan myös hyviä tuloksia.
Kannattaako siis heittää lapsi pesuveden mukana? Yhteistyöhön ja neuvotteluun perustuvasta sopimusyhteiskunnasta ei ehkä kannattaisi suit sait luopua. Varmuuden vuoksi totean, että ei tässä syyllisiä kaivata, vaan Lahtista ja ratkaisureittiä.
Kun tätä mietin, niin päädyn siihen, että tällä hetkellä suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon perustavanlaatuinen ongelma on yhteisen tilannekuvan puuttuminen.
Miksi tämä on pulmallista? Koska yhteinen tilannekuva on perusta ongelmien ratkaisuun tähtäävälle yhteistyölle. Eteneminen siinä edellyttää laadukasta, luotettavaa tutkimustyötä ja sen pohjalta valmiutta asialliseen vuoropuheluun, avoimessa yhteiskunnassa.
Suomen Pankin puolesta voin todeta, että olemme jatkossakin valmiita antamaan panoksemme yhteisen tilannekuvan luomiseen. Myös työmarkkinoiden yhteisen tilannekuvan rakentamiseen, jos sellaiseen on kysyntää – sitä en tiedä. Tarvettahan kyllä olisi.
Kun sanon tämän, toivon todella, ettei minua suoralta kädeltä leimata ”menneen maailman maalariksi”, jos lainaan nobelisti Kazuo Ishiguron kirjan nimeä, ja sanomaakin. Ishiguron mainiossa, ajatuksia herättävässä kirjassa sensei Ono, aiemmin arvostettu taidemaalari, on hyllytetty eläkkeelle ja hänen taiteensa julistettu pannaan.
En suostu hyväksymään, että yhteisymmärryksen taide joutaisi Suomessa julistaa pannaan.
Pikemminkin ajattelen, että yhteiskunnallinen eheys ja ristiriitojen järkiperäinen sääntely on edellytys Suomen kaltaisen, pysyvästi vaikealla geopoliittisella maailmankolkalla sijaitsevan pienen maan menestykselle. Vastakkainasettelun kierre uhkaa tätä eheyttä.
Pystyisimmekö parempaan tässä onnellisten tasavallassa?
Kiitos.