Pääjohtaja Olli Rehn: Kasvua konfliktien varjossa? – Euroopan ja Suomen talouden näkymät ja rahapolitiikka. Esitys hallituksen kehysriihessä 15.4.2024.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Esitys hallituksen kehysriihessä
Helsinki, 15.4.2024
Esitys (pdf)

Kasvua konfliktien varjossa? – Euroopan ja Suomen talouden näkymät ja rahapolitiikka

Arvoisa pääministeri, hyvät valtioneuvoston jäsenet, muut kuulijat,

Kiitos kutsusta käyttää puheenvuoro tässä hallituksen kehysriihen avausistunnossa. Käsittelen kahta teemaa otsikolla ”Kasvua konfliktien varjossa?”. Ensin euroalueen talouden näkymää ja rahapolitiikkaa viime viikon EKP:n neuvoston kokouksen pohjalta. Sen jälkeen Suomen talouden pitkän aikavälin näkymiä, erityisesti julkista taloutta.

KALVO 2: Euroalueen talouskasvu tahmeaa, vahvistuu 2025–26

Euroalueen talouskasvu on ollut viime aikoina tahmeaa. Viime aikojen ennakoivissa indikaattoreissa näkyy kuitenkin orastavia käänteen merkkejä, etenkin eteläisen Euroopan maissa ja palvelusektorilla.

EKP:n maaliskuun ennusteessa euroalueen talouden arvioidaan elpyvän tämän vuoden toisella puoliskolla. Kasvuksi arvioidaan 0,6 % tänä vuonna ja 1,5 % v. 2025–26, kun kotitalouksien reaalitulojen kasvu vahvistaa yksityistä kulutusta ja ulkomainen kysyntä vahvistuu. Myös julkinen kulutus kasvaa, vaikka finanssipolitiikka kokonaisuudessaan on kiristävää. BKT:n elpymistä tukevat vahvana säilyneet työmarkkinat.

Riskit heikommasta kehityksestä ovat kuitenkin suuret. Lähi-idän sodan eskalaatio voi nostaa öljyn ja kaasun hintoja. Venäjän brutaali sota ja Ukrainan vaikea tilanne ruokkivat epävarmuutta. Geopolitiikka voi siis suistaa Euroopan talouden myönteisen kehityksen raiteiltaan.

KALVO 3: Inflaatio hidastunut kireän rahapolitiikan tuella

Euroalueen inflaatio on jatkanut hidastumistaan kohti 2 prosentin tavoitetta. Taustalla on energiahintojen lasku ja kiristynyt rahapolitiikka, joka välittyy yhä voimakkaasti reaalitalouteen ja siten myös inflaatioon.

EKP:n ennusteessa inflaation ennustetaan asettuvan 2,0 % tuntumaan ensi vuonna. Pohjainflaation ennustetaan pysyvän pidempään koholla.

Eurostatin ennakkotiedon mukaan inflaatio hidastui maaliskuussa 2,4 prosenttiin (helmikuussa 2,6 %). Energian ja ruoan hinnasta puhdistettu pohjainflaatio hidastui 2,9 prosenttiin (helmikuussa 3,1 %).

KALVO 4. Rahapolitiikan jarrua aletaan keventämään kesällä

Päätimme viime viikon kokouksessamme pitää ohjauskorot ennallaan.

Aiemmat koronnostot vaimentavat kysyntää edelleen, mikä edesauttaa inflaation hidastumista. Pyrimme tällä varmistamaan, että keskipitkän aikavälin inflaatiovauhti palautuu 2 prosentin tavoitteen mukaiseksi.

Tulevat päätöksemme perustuvat päivitettyyn arvioon inflaationäkymistä, pohjainflaation dynamiikasta ja rahapolitiikan välittymisen voimakkuudesta. Kuten pääjohtaja Christine Lagarde torstaina viesti, jos luottamuksemme siihen että inflaatio lähenee tavoitettaan kestävällä tavalla edelleen vahvistuu, rahapolitiikan nykyistä rajoittavuutta voidaan vähentää.

Toisin sanoen kesän korvilla voidaan jalkaa ryhtyä keventämään rahapolitiikan jarrulla. Tämä ekonomistien koodikielellä ilmaistu ”rahapolitiikan rajoittavuuden vähentäminen” kun tarkoittaa selkosuomeksi sitä, että kesäkuussa voidaan ryhtyä laskemaan EKP:n ohjauskorkoja, jos inflaatio hidastuu ennakoidusti.

Joka tapauksessa määritämme rahapolitiikan rajoittavuuden tason ja keston myös tulevissa kokouksissa aina tuoreimpien tietojen perusteella. Emme sitoudu ennalta mihinkään tiettyyn korkouraan.

KALVO 5: Markkinat odottavat koronlaskuja kesäkuusta alkaen 

Korkojen kehityksestä esitetään erilaisia ennusteita ja data-analytiikan tuotteita. Tämä kuvio näyttää, miten markkinat odottavat korkojen kehittyvän euroalueella seuraavan kahden vuoden aikana.

Markkinaodotusten mukaan EKP alkaa alentaa ohjauskorkoja kesäkuussa. Markkinat odottavat koronlaskujen jatkuvan niin, että EKP:n talletuskorot olisivat kuluvan vuoden lopussa hieman yli 3 prosentin tasolla, ja ensi vuoden lopussa noin 2,5 prosentin tasolla.

KALVO 6: Uusien asuntolainojen korot kääntyneet laskuun

Suomessa yleinen asuntolainojen viitekorko, 12 kuukauden euribor, nousi nopeasti EKP:n koronnostojen seurauksena ja myös niitä ennakoiden vuoden 2022 alkupuolelta alkaen.

Vastaavasti markkinoiden koronlaskuodotukset ovat näkyneet viime aikoina markkinakorkojen kehityksessä. 12 kuukauden euribor kääntyi laskuun jo viime vuoden lopulla.

KALVO 7: Kotitalouksien ostovoima on kasvanut

Vuonna 2022 erityisesti nopea inflaatio (vaalea sininen) heikensi suomalaisten kotitalouksien ostovoimaa. Vuoden 2022 lopulta alkaen myös kotitalouksien korkomenot kasvoivat (keltainen alue). Suurin osa suomalaisten asuntolainoista on vaihtuvakorkoisia, joten korkojen nousu nosti nopeasti asuntovelallisten lainanhoitokuluja.

Vaihtuvien korkojen takia lainanhoitomenot alkavat meillä pienentyä korkotason laskun myötä nopeammin kuin euroalueella keskimäärin.

Vuoden 2023 puolivälistä alkaen suomalaisten kotitalouksien reaalinen ostovoima on vahvistunut. Keskeinen tekijä on ollut inflaation hidastuminen. Ansiotulojen ja sosiaalietuuksien lisäksi myös omaisuustulojen kasvu tukenut ostovoiman kehitystä.

KALVO 8: Suomen talous on yhä tukevasti taantumassa, ennuste pikkuhiljaa kohti kasvua vuosina 2025–2026

Maaliskuun väliennusteemme mukaan BKT supistuu kuluvana vuonna 0,5 %. Viime vuoden talouskehitys jäi odotettua heikommaksi, ja ennusteluvut tarkentuivat alaspäin viime vuoden joulukuusta. Näkymä eteenpäin oli kuitenkin jotakuinkin ennallaan: Talouden ennustetaan alkavan vähitellen toipua taantumasta, kun kotitalouksien ostovoima vahvistuu, vientimarkkinoiden veto paranee ja korkojen odotetaan alenevan. Alkuvuoden datan perusteella ei vielä näy käännettä parempaan, mutta taantuman pohja on silti (ilmeisesti!) saavutettu.

KALVO 9: Julkisen talouden vahvistamisen lyhyt ja pitkä aikaväli

Suomen julkisen talouden alijäämä on muodostunut rakenteelliseksi ja on selvää, että menojen ja tulojen pysyvä epäsuhta täytyy korjata. Nyt olemme tilanteessa, jossa joudumme kansakuntana miettimään julkisen talouden vahvistamiseksi sekä nopeasti vaikuttavia, osin välittömiäkin toimia että uskottavaa pidemmän aikavälin suunnitelmaa.

Tärkeä lyhyen aikavälin indikaattori sopeutustarpeelle tulee EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen liiallisen alijäämän menettelystä.

Joulukuun ennusteiden mukaan Suomen alijäämä ylittää tämän vakaus- ja kasvusopimuksen 3 prosentin alijäämärajan selvästi tänä ja ensi vuonna. Lisäksi joulukuun jälkeen heikentynyt suhdannetilanne ja julkisten menojen ennakoitua nopeampi kasvu ovat kasvattaneet arvioita alijäämästä. Tämä merkitsee riskiä joutua liiallisen alijäämän eli EDP-menettelyyn. Alijäämärajan noudattaminen ja velkaantumisen hidastaminen edellyttävät uusia suoria sopeutustoimia tämän vaalikauden aikana karkeasti ottaen 3 mrd. euron verran.

Mutta tarvitsemme myös pitemmän aikavälin suunnitelman Suomen julkisen talouden velkakestävyyden turvaamiseksi. Samalla on tärkeää arvioida, olisiko nykyistä vahvempi finanssipolitiikan ohjauskehikko hyödyllinen tavoitteen saavuttamisessa. Ajankohta pohdinnalle on otollinen, koska EU:n finanssipolitiikan sääntöjen uudistuessa kotimaisiakin sääntöjä on uudistettava.

KALVO 10: Mitä voimme oppia Ruotsista?           

Uudistustyössä hyödyllisenä vertailukohtana voisi olla Ruotsin ajan myötä vakiintunut finanssipolitiikan ohjauskehikko. Ruotsissa kokonaisuuden peruspilarit ovat tasapainotavoite ja velka-ankkuri sekä niiden kanssa johdonmukainen menokatto.

Tasapainotavoite koskee rakenteellista eli suhdanteen vaikutuksesta puhdistettua julkisyhteisöjen rahoitusasemaa. Valtiopäivät asettaa tasapainotavoitteen joka kahdeksas vuosi vaalikauden lopussa niin, että uusi tavoite koskee ennakoivasti seuraavia vaalikausia.

Velka-ankkuri puolestaan on keskipitkän aikavälin tavoite julkiselle velkasuhteelle. Se on nykyisin 35 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Menokatto on valtiopäivien asettama rajoite valtion ja eläkkeiden kokonaismenoille kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Menokatto vastaa suomalaista menokehysjärjestelmää, mutta on sitä kattavampi. Lisäksi kuntien ja maakuntien tulojen on normaalioloissa katettava menot.

Kaikkiaan Ruotsin finanssipolitiikan ohjauskehikko muodostaa kokonaisuuden, jolla on riittävä selkänoja lainsäädännössä sekä perustellut ja laajasti parlamentaarisesti hyväksytyt tavoitteet ja mittarit.

KALVO 11: Kohti yhteistä tavoitetta vahvempien finanssipolitiikan instituutioiden avulla

Suomen Pankin arvion mukaan tätä Ruotsin mallia kannattaa meilläkin tutkia tarkkaan, kun uudistamme kansallisia finanssipolitiikan sääntöjämme. Valmistelutyö varmasti edistyy sitten, kun olemme saaneet tietoa siitä, miten uutta EU-sääntökehikkoa aletaan soveltaa.

Oleellista on myös yhteinen, jaettu tavoitteenasettelu. Miten saavuttaa parlamentaarinen yhteisymmärrys tasapainotavoitteesta ja kattaa useamman hallituskauden aikajänne? Avainkysymys kun – myös tutkimusten nojalla – on laajapohjainen sitoutuminen ja omistajuus.

Yhteinen tavoite ei kaventaisi demokratian liikkumatilaa. Demokraattinen päätöksenteko vain nojaisi kestävään raamiin. Vaalituloksen mukaiset poliittiset arvovalinnat ohjaisivat sekä julkisten menojen että verotuksen painotuksia rakennetta ja tasoa.

Mikä sitten olisi Suomelle mielekäs velkasuhteen tavoite? Ruotsissa ja Tanskassa julkinen velka on nyt noin 30 % BKT:stä, Suomessa 75 % ja lähivuosina jopa 80 %.

Velkasuhde olisi käännettävä mahdollisimman pian laskevalle uralle, mikä onkin hallituksen tavoite. Vakaus- ja kasvusopimuksen 60 % velkasuhde on hyvä virstanpylväs, jota kohti EU:n uudet finanssipolitiikan säännöt asettavat meille kunnianhimoiset askeleet. Ottaen huomioon Suomen väestökehitys, talouden rakenteet ja laajat hyvinvointipalvelut, meidän tulisi pitemmällä aikavälillä pyrkiä kohti velkasuhdetta, joka sisältää riittävän turvamarginaalin vakaus- ja kasvusopimuksen velkarajaan.

KALVO 12: Suomen talouskasvun edellytyksiä vahvistettava

Toinen iso haasteemme on kestävän kasvun eväiden vahvistaminen. Pidemmän aikavälin kasvunäkymille tärkeän osaamispääomamme kasvua rajoittavat työikäisen väestön supistuminen ja nuorten koulutustason nousun pysähtyminen. Osaava työvoima on perusehto myös innovaatioiden syntymiselle ja niiden hyödyntämiselle. Niihin nojaa työn tuottavuuden kasvu, joka on yksi Akilleen kantapäämme.

Osallistumisasteen nousu on vielä toistaiseksi tukenut työllisten määrän kehitystä. Panostamalla laadukkaaseen koulutukseen vahvistamme kykyämme innovoida ja hyödyntää innovaatioita. Väestörakenteemme muutos on kuitenkin niin merkittävää, että kasvun edellytyksiä on hyvin vaikeaa turvata ilman työ- ja koulutusperäisen maahanmuuton kasvua.

Julkinen valta edistää innovaatioita ja niiden käyttöönottoa parhaiten luomalla ihmisille ja yrityksille hyvät kehittymis- ja toimintaedellytykset. Pikavoittoja ei kannata tavoitella, vaan rakentaa pitkäjänteisesti pohjaa uusille ideoille, yrityksille ja toiminnoille. Kestävän talouskasvun eväitä voidaan turvata vain innovaatioita ja niiden hyödyntämistä tukevalla johdonmukaisella talous- ja rakennepolitiikalla.

KALVO 13: Yhteenveto

Hyvät kuulijat,

Euroalueen kasvu vahvistuu, elleivät konfliktit suista sitä raiteiltaan.

Suomen talous on yhä taantumassa, mutta kasvun ennustetaan käynnistyvän kuluvan vuoden loppupuolella. Inflaation hidastuminen on tukenut suomalaisten kotitalouksien ostovoimaa viime vuodesta lähtien.

Suomen julkisen talouden tilanne on vakava. On ymmärrettävää, että tällä hetkellä tavoitteenasettelussa korostuu EU:n finanssipoliittisten sääntöjen asettama raami, etenkin liiallisen alijäämän menettely.

Tarvitsemme toki toimia, joilla on välittömiä vaikutuksia. Yleisemmin on kuitenkin hyvä pyrkiä vahvistamaan julkista taloutta toimilla, jotka eivät vaikuta kotitalouksien ja yritysten toimintaympäristöön äkkinäisesti vaan niin, että niiden pystytään varautumaan ja sopeutumaan.

Tästä syystä olisi hyödyllistä rakentaa parlamentaarisesti yhteistä pitkän aikavälin tavoitetta ja sitä tukevaa kansallista finanssipolitiikan ohjauskehikkoa. Vahvempi finanssipolitiikan kehikko loisi tarpeelliseksi havaittua liikkumavaraa. Terve talous on osa turvallisuutta ja osa kestävää kansallista strategiaa – ja onnistuneen rahapolitiikan edellytys.

Ja lopuksi: kuten edellä totesin, että Suomen pidemmän aikavälin kasvupotentiaalia rajoittaa työikäisen väestön supistuminen ja nuorten koulutustason nousun pysähtyminen. Talouspolitiikan vaikeusastetta epäilemättä nostaa se, että samalla kun vahvistamme julkista taloutta, meidän pitää pystyä vahvistamaan myös kestävän talouskasvun eväitä.

Kiitos.