Vuoropuhelua vastakkainasettelun maailmassa

Mikkeli 7.8.2024

Avaussanat: Vuoropuhelua vastakkainasettelun maailmassa

Hyvät ystävät,

Lämpimästi tervetuloa jo perinteiseen kesäseminaariimme, jonka Suomen Pankki järjestää Mikkelin musiikkijuhlien yhteydessä. Kiitos, että olette päässeet vieraiksemme näin kauniina kesäpäivänä – ”sommaren är kort”, vaan vielä on kesää jäljellä!

Tämän vuoden teemamme ”Vuoropuhelua vastakkainasettelun maailmassa” syventää luontevasti viime vuoden seminaarissamme käytyä vilkasta keskustelua. Silloin kesäseminaarissa pohdittiin Suomen pärjäämistä voimapolitiikan maailmassa.

* * *

Seminaarimme teema istuu tänne Mikkeliin myös siksi, että se on iso kysymys myös alueellisesti, Itä-Suomen ja koko Suomen idean kannalta. Itä-Suomi on kärsinyt muuta maata enemmän Venäjän kaupan loppumisesta ja itärajan sulkemisesta Venäjän hyökkäyssodan myötä – myös matkailun hyytymisen ja metsäteollisuuden puuhuollon osalta. Alueen kunnat eivät ole myöskään saaneet oikeutettua osuuttaan vihreän siirtymän investoinneista, jotka ovat keskittyneet maan länsi- ja eteläosiin. 

Tämä vaatii kansallista huomiota. Muun muassa EK ja Itä-Suomen unioni ovat tehneet tärkeitä ja kannatettavia aloitteita Itä-Suomen kehittämiseksi.

Kyse on myös koko EU:n yhteisestä itärajasta. Voisiko Suomi samanmielisten maiden kanssa ajaa uutta ohjelmaa EU:n Venäjän vastaisille laajoille raja-alueille, jotka kärsivät sodan vaikutuksista?

Itä-Suomen elinvoima on koko Suomen kannalta iso turvallisuuspoliittinen kysymys. Arvaamattoman itänaapurin vieressä tarvitaan vireää ja vahvistuvaa seutua – aluetta, jonka asukkaat uskovat tulevaan. Sekin on osa pitävää rajaa. Menestyvä Suomi ei voi olla railon jakama Suomi.

Hyvät ystävät,

Ennen kuin esittelen seminaarimme esiintyjät, muutama sana jo virankin puolesta viime päivien markkinamyllerryksestä maailmalla ja Suomen talouden näkymistä.

Maanantaina etenkin Aasian pörssit putosivat rajusti, Japanissa 12 %. Käymistila rauhoittui eilen ja kurssit pitkälti palautuivat. Taustalla oli ilmeisesti nopeasti voimistunut käsitys Yhdysvaltojen taantumariskistä ja Japanin keskuspankin äskettäistä koronnostoa seuranneet voimakkaat markkinareaktiot.

Oma käsitykseni on, että kyse oli markkinavoimien ylireagoinnista epävarmuuden ja lomakauden ohuen markkinalikviditeetin oloissa, ei niinkään talouden perustekijöistä johtuvista seikoista. Yhdysvaltain reaalitalous on edelleen suhteellisen vahva, vaikka perjantaina julkaistut heinäkuun työllisyysluvut olivatkin heikommat kuin markkinoilla odotettiin.

Keskuspankit eivät tapaa reagoida yksittäisiin markkinamuutoksiin. Seuraamme silti valppaasti talouden kokonaiskuvan kehitystä sekä hinta- ja rahoitusvakauden että kasvun ja työllisyyden kannalta.

Euroalueen talous kasvaa tänä vuonna vajaan prosentin vauhtia, mutta kasvu on epätahtista jäsenmaiden välillä. Suomen kannalta tärkeä Saksan talous kasvaa heikosti. Saksan ja koko euroalueen teollisuussektoria leimaa pitkittynyt alisuoriutuminen ja krooniselta vaikuttava taantuma.

Euroalueen inflaatio nopeutui rahtusen heinäkuussa, prosenttiyksikön kymmenyksellä. On kuitenkin tärkeää nähdä metsä puilta: inflaation vakauttamisessa EKP:n 2 % tavoitteeseen keskipitkällä aikavälillä on edistytty merkittävästi sitten lokakuun 2022 huipun 10,6 prosentista nykyiseen 2,6 prosenttiin. Inflaation hidastuminen jatkuu, mutta tie kahden prosentin tavoitteeseen on vielä tänä vuonna kuoppainen.

Mikäli luottamus inflaation hidastuvaan trendiin lähiaikoina vahvistuu, rahapolitiikan keventämistä eli koronlaskuja voidaan mielestäni jatkaa. Se ei olisi pahitteeksi myöskään euroalueen talouden ja etenkin teollisuuden hauraan kasvun ja vaimeiden investointien kannalta, joista kannan huolta. EKP:n neuvostossa emme kuitenkaan sitoudu mihinkään korkouraan, vaan päätökset tehdään aina kokous kokoukselta, seuraavan kerran syyskuun alkupuolella.

Suomessa vuoden ensimmäisen puoliskon talouskehitys oli heikkoa. Kesäkuun ennusteemme mukaan kasvu lähtee käyntiin pienin askelin vuoden 2024 loppua kohden, kun kotitalouksien ostovoima vahvistuu. Sen jälkeisten tietojen valossa suhdanteen pohja vaikuttaisi olevan käsillä, mutta selkeää käännettä parempaan ei ole vielä tapahtunut.

Kuluttajien luottamus on edelleen matalalla tasolla. Yrityksissä luottamus tulevaan näyttäisi olevan kohenemassa, vaikka yritysten nykytilaa kuvaavat mittarit ovat vielä heikoissa kantimissa.

Työllisyys heikkeni ja työttömyys kasvoi edelleen kesäkuussa. Tämä ei yllätä, sillä työllisyyskehitys seuraa suhdannekehitystä viiveellä.

Viimeaikaisista tiedoista havaitaan näin ollen sekä myönteisiä että kielteisiä merkkejä tulevasta. Suhdanteen pohja – joskin kuoppainen sellainen – näyttäisi kyllä olevan käsillä, mutta kasvun piristymistä sen sijaan jouduttaneen odottamaan ainakin loppuvuoteen.

Hyvät ystävät,

Vaimea talouskehitys on pitkälti seurausta myös geopoliittisesta epävarmuudesta. Vuoden takaiseen verrattuna vastakkainasettelu on maailmassa paremminkin kasvanut kuin vähentynyt.

Tämän vuoden seminaarissamme keskitymme vastakkainasettelun yhteiskunnallisiin ja poliittisiin vaikutuksiin. Meillä on kohta ilo ja kunnia toivottaa Turun yliopiston erikoistutkija Jenni Karimäki tervetulleeksi lavalle. Jenni on ansioitunut yhteiskuntatieteilijä ja politiikan tutkija. Hänen alustuksensa teema on ”Konsensus-Suomi vai kaksinapainen kansakunta?”, jossa hän kysyy, miksi vastakkainasettelut ovat pinnalla juuri nyt, vaikka polarisaatio Suomessa ja maailmalla ei ole mikään uusi ja ennennäkemätön ilmiö.

Jennin alustuksen jälkeen pitkän linjan toimittaja Juho-Pekka Rantala vetää paneelikeskustelun, johon ”itse asiassa kuultuna” osallistuu vahva kaarti asiantuntijoita – alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen työ- ja elinkeinoministeriöstä, pääkirjoitustoimituksen vetäjä Saska Saarikoski Helsingin Sanomista ja ”vanhempi veikkonen” (Senior Fellow) Vesa Vihriälä Helsingin yliopistosta. Yhdessä he pohtivat, millä eväillä Suomi oikein voi pärjätä tässä vastakkainasettelun maailmassa.

* * *

Kysymys vastakkainasettelun ja yhteisymmärryksen suhteesta tai niiden ”oikeasta” annostuksesta ei ole mikään helppo asia.

Yhtäältä näkemyserot ovat oleellinen osa demokratiaa. Vastakkaiset pyrkimykset eivät politiikasta häviä. Jos kaikki olisivat yhteisten asioiden hoidosta aina samaa mieltä, ei vaalejakaan kaiketi tarvittaisi.

Toisaalta jakava ja poissulkeva vastakkainasettelu on polarisaation polttoainetta, jossa tehdään jakoa meihin ja muihin, ja identifioidutaan ristiriitojen kautta. Äärimmilleen vietynä se johtaa vihapuheeseen ja poliittisiin konflikteihin – väkivaltaankin, kuten äskettäin Britanniassa.

Osaltani sain pohtia tätä teemaa viime lauantaina Pentinkulman päivillä. Väinö Linna oli toisen tasavallan kansalliskirjailija. On kiinnostavaa verrata häntä toiseen modernin suomalaisuuden tulkkiin, sosiologi Erik Allardtiin, joka oli Linnan ohella keskeinen vaikuttaja suomalaisten arvomaailman ja historiakuvan murroksessa 1950- ja 1960-luvulla. Analyysinsa Allardt kiteytti nelikenttään, jossa aito orgaaninen solidaarisuus edellytti erilaisuuden hyväksymistä ja sitä kautta yhteiskunnallisten ristiriitojen tunnustamista ja sääntelemistä.

Tästä on muisto opiskeluvuosiltani, siis vain muutaman vuoden takaa. Kuvasin tutussa opiskelijaporukassa Linnan Pohjantähti-trilogiaa rankaksi mutta hienoksi kuvaukseksi Suomen tasavallan syntyvaiheista. Eräs aiheeseen jo ilmeisen kyllästynyt ystäväni, lupaava sosiologinalku, totesi siihen kuivasti, että Erik Allardtille olisi riittänyt yksi nelikenttä selittääkseen saman asian, johon Linna tarvitsi tuhat sivua.

Opiskelutoverini huomautus ei laimentanut arvostustani teosta kohtaan. Pohjantähti-sarja on edelleen sydäntäni lähellä, ja palaan usein sen äärelle. Sosiologi pärjää nelikentälläkin. Kirjailijan voima on tarinassa. Tarinoita me tarvitsemme ymmärtääksemme maailmaa paremmin.

Yhtä kaikki Linnan viesti yhteiskunnallisesta eheydestä on ajankohtainen tänäänkin. Vastakkainasettelun aika ei Suomessa ikävä kyllä ole ohi. Politiikka on polarisoitunutta ja työmarkkinajärjestelmä aivan liian konfliktiherkkä. Luottamus olisi saatava palautettua osapuolten välille.

Ei nimittäin kannata unohtaa, että yhteiskunnallinen eheys ja ristiriitojen sääntely ovat edellytys Suomen kaltaisen, pysyvästi vaikealla geopoliittisella maailmankolkalla sijaitsevan pienen maan pärjäämiselle.

Linna puolustaa kansalaissopua, kansanvaltaa ja oikeusvaltiota – ei saarnaamalla eikä pakottamalla ruotuun, vaan kuvaamalla Suomea rehellisesti ja hiljaisen huumorin voimalla – myös monimuotoisuutta.

Monimuotoisen suomalaisuuden ajatus on pysyvästi keskeinen, jotta kaikki me suomalaiset – mukaan lukien ensimmäisen ja toisen polven suomalaiset – voimme kokea osallisuutta Suomesta.  Ja mikä tärkeintä, Suomen tasavaltalaisten arvojen – ihmisarvon, yhdenvertaisuuden, demokratian ja oikeusvaltion – puolustaminen edellyttää vahvaa ja kaikkien suomalaisten aidosti kokemaa yhteiskunnallista eheyttä.

Hyvät ystävät,

Tässä muutamia mietteitä seminaarityön virikkeeksi. Tervetuloa – toivotan kaikille oikein antoisaa iltapäivää keskustelevan kansanvallan hengessä!