Maksamisen kokonaiskuva kehittymässä myönteiseen suuntaan
Geopoliittinen tilanne on lisännyt tarvetta vahvistaa eurooppalaisen, etenkin suomalaisen, maksamisen tarjontaa, sanoi johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki puhuessaan sidosryhmille Suomen Pankin Talousaamupäivä-tapahtumassa.
Talousaamupäivä 25.9.2024
Esitys (pdf)
Maksamisen kokonaiskuva kehittymässä myönteiseen suuntaan
Hyvät talousaamupäivän osallistujat,
Tervetuloa minunkin puolestani Suomen Pankkiin. Kuulimme edellä geotalouden ja rahoitusvakauden liittymäkohdista. Geotalous ilmiöineen ja siten myös geopolitiikka ovat ikävä kyllä tulleet viime aikoina tutuiksi myös maksujärjestelmien ja maksamisen yhteydessä.
Pyrkimys eurooppalaisen strategisen autonomian vahvistamiseen on viime aikoina noussut korostettuun asemaan. Huoli autonomian puutteesta on akuutti myös maksamisen saralla. Näissä oloissa kriittisten järjestelmien iskunkestävyyttä ja toimintavarmuutta on vahvistettava, ja vähittäismaksaminen, jos mikä, on kriittinen yhteiskunnan toiminto. Vanhan sanonnan mukaan järjestäytynyt yhteiskunta on kuuden lämpimän aterian päässä anarkiasta.
Geopoliittisen tilanteen kärjistyminen on entistä selvemmin tuonut esille tarpeen vahvistaa eurooppalaisen – ja etenkin suomalaisen – maksamisen palvelutarjontaa. Me tarvitsemme enemmän vaihtoehtoja päivittäisten tarpeittemme maksamiseen, ja näiden vaihtoehtojen olisi syytä pitää sisällään eurooppalaisia ratkaisuja.
[Dia 2: Ajankohtaiset teemat maksamisessa]
Maksutottumusten muutosta ja käteisen käytön kehitystä seurataan niin Suomen Pankissa kuin yhdessä koko euroalueella. Vaikka Suomessa käteismaksuja tehdään nykyisin suhteellisen vähän, käteistä käyttäviä kansalaisia on edelleen paljon, ja joillekin se on käytännössä ainoa käytettävissä oleva maksutapa.
Käteisrahan pitää säilyä maksutapana, eli sitä pitää olla niin kuluttajien kuin yritysten saatavilla riittävän helposti ja järkevin kustannuksin, ja sitä pitää pystyä käyttämään maksuvälineenä laajasti.
Myös EU-tasolla on havahduttu tarpeeseen säilyttää käteisen asema, ja sen vuoksi yhteinen sääntely käteisen saatavuudesta ja hyväksyttävyydestä on vireillä. Muiden vaihtoehtojen puuttuessa käteinen on päivittäismaksamisessa paras vaihtoehto korttimaksujen häiriötilanteissa. Sen vuoksi meillä Suomessakin on pidettävä huolta käteisen saatavuudesta ja käytettävyydestä myös jatkossa.
Maksaminen on verkostotoimintaa. Uuden maksutavan käyttöönotto edellyttää samaan aikaan sekä riittävän suurta joukkoa maksutapaa käyttäviä kuluttajia että sen hyväksyviä kauppiaita, riippumatta mikä kunkin tilipankki on. Tämä aiheuttaa muna-kana -ongelman. Minun kannattaa käyttää vain sellaista maksuvälinettä, jota otetaan laajasti vastaan. Toisaalta kauppiaan kannattaa vain ottaa vastaan maksuvälineitä, joita käytetään riittävässä määrin.
Kansalaisella pitää olla vapaus valita, miten hän maksaa. Kansalainen, kuluttaja, voi kuitenkin valita vain niistä vaihtoehdoista, joita sille tarjotaan. Vaihtoehtoja ei välttämättä synny itsestään, vaan niitä voi olla tarpeen luoda järjestelmällisesti.
Haluankin tänään kertoa teille kuulumisia kahdesta keskeisestä maksamisen kehittämisen hankkeesta, joilla näitä uusia vaihtoehtoja luodaan: suomalaisen pikamaksuratkaisun edistämisestä sekä digitaalisen euron hankkeen tilanteesta.
[Dia 3: Maksamiseen tarvitaan vaihtoehtoja – erityisesti kaupan kassalle]
Kuten tiedämme, on maksukortti jo pitkään hallinnut suomalaista päivittäistavarakauppaa. Käteistä pääasiallisena maksuvälineenä käyttävien osuus oli kuluttajakyselyissämme liki puolet väestöstä vielä pari vuosikymmentä sitten. Pitkän tasaisen laskun jälkeen tämä osuus näyttäisi vakiintuneen hieman vajaaseen kymmeneen prosenttiin. Korttimaksamisen asema on puolestaan vahvistunut sitä mukaa, kun sen ainoan tosiasiallisen kilpailijan, käteisen, käyttö on vähentynyt.
Ensi silmäyksellä tätä kuluttajakyselyihimme pohjautuvaa tilastoa näyttäisi voivan tulkita siten, että maksamisen yksipuolistuminen on viime vuosina päättynyt. Käteisen pieni osuus ei ole enää supistunut, ja viime vuosina mobiilimaksaminen on yleistynyt, mikä vaikuttaisi tuovan lisää vaihtoehtoja maksutapoihimme. Näin ei ikävä kyllä ole.
Meillä Suomessa pankit luopuivat kotimaisesta korttimaksujärjestelmästä jo toistakymmentä vuotta sitten. Niinpä korttimaksaminen, sekä debit että credit, tapahtuu käytännössä kahden ei-eurooppalaisen toimijan järjestelmissä. Lisäksi, vaikka mobiilimaksaminen on erilainen maksutapa muovikorttiin verrattuna, päivittäistavaroiden maksamisen osalta se tarkoittaa käytännössä vain erilaista käyttöliittymää korttimaksun suorittamiseen.
On siis tärkeää erottaa maksamisen infrastruktuuri ja maksuväline toisistaan. Infrastruktuurin osalta voimme jakaa vähittäismaksamisen karkeasti kolmeen lajiin: käteismaksuihin, korttimaksuihin ja tilisiirtoihin. Maksuvälineinä puolestaan käytämme käteisrahaa, sirukortteja ja älylaitteiden kuten kännyköiden applikaatioita.
Kun maksan kännykkäni Apple tai Google Payllä, käytän edelleen maksukorttiani, vaikka sen tiedot onkin tässä tapauksessa tallennettu kännykkäni sirulle. Teknisesti tällainen mobiilimaksu kulkee edelleen korttimaksujen raiteita pitkin. Olemme näin Suomessa päätyneet tilanteeseen, jossa sähköistä maksamista dominoivat kansainväliset, ei-eurooppalaiset maksukorttiyhtiöt.
Kun käteisen käyttö on selvästi supistunut ja paikoittain jopa kieltäydytään käteisen vastaanottamisesta, ainoaksi vaihtoehdoksi kuluttajalle tuntuu jäävän kansainvälisillä järjestelmillä ja tietoliikenneyhteyksillä toteutettava korttimaksu. Tämä siis riippumatta siitä, onko kyseessä muovikortin vai älylaitteen avulla käynnistetty maksu.
[Dia 4: Vähittäismaksamisen maksutavat euroalueella]
Suomessa käteisen käyttö on vähentynyt nopeasti. Tältä ei välttämättä tunnu, kun vertailemme itseämme muihin Pohjoismaihin, mutta euroalueen vertailussa vaikutamme poikkeustapaukselta. Vaikka me Suomessa käytämme käteistä selvästi vähiten euroalueella, alle kolmasosan euroalueen keskiarvosta, en kuitenkaan näe Suomea kummajaisena. Me kuljemme maksamisen kehityksen kärjessä, ja suunta tulee olemaan sama myös muualla euroalueella.
Joissakin euromaissa, erityisesti isoimmissa, pankit pyörittävät edelleen kotimaista maksukorttijärjestelmää. Se pienentää yhden kortin varaan jäämisen riskiä, mutta näissäkin maissa kansainvälisten maksukorttiyhtiöitten markkinaosuus on ollut kasvussa.
Yhden vaihtoehdon varaan jääminen kriittisen toiminnon osalta ei ole kestävä tilanne. Se heikentää sekä kilpailua että viime aikoina erityisen tärkeään asemaan noussutta toimintavarmuutta eli maksujärjestelmien kykyä sietää häiriöitä kaikissa tilanteissa. Juuri tästä syystä Suomen Pankki, koko eurojärjestelmä ja Euroopan komissiokin tukevat vahvasti pikamaksamisen edistämistä.
[Dia 5: Pikamaksamisen edistäminen Suomessa]
Pikamaksamisella tarkoitetaan reaaliaikaista tilisiirtopohjaista maksua. Pikamaksussa raha siirtyy välittömästi pois maksajan tililtä ja on muutamassa sekunnissa maksunsaajan pankkitilillä.
Pikamaksamiseen perustuva tilisiirto ei ole riippuvainen pankkipäivistä, vaan se toimii vuoden jokaisena päivänä, kellon ympäri. Tällöin ei tarvita katevarauksia eikä ennakkotietoa tulevista maksuista. Reaaliaikaisuus tukee oman talouden hallintaa myös sähköisen maksamisen palveluissa.
Euroopan komissio edistää pikamaksamisen käyttöönottoa sääntelyn kautta. Euromääräisten pikasiirtojen käyttöönoton varmistamiseksi koko Euroopan unionin alueella annettiin maaliskuussa 2024 asetus, jonka mukaan kaikkien euromääräisiä tilisiirtoja tarjoavien toimijoiden tulee tarjota myös pikasiirtoja.
Komissio analysoi pikasiirtojen tarjoamia hyötyjä yhteiskunnalle ennen pikasiirtoasetuksensa antamista. Hyötyjä todettiin tulevan niin kuluttajille, yrityksille, julkiselle hallinnolle kuin maksupalveluntarjoajillekin. Maksutapahtuman reaaliaikaisuus tuo maksun tekijälle ja vastaanottajalle varmuuden maksun toteutumisesta. Pankkipäivistä riippumaton maksaminen mahdollistaa liiketoimia myös viikonloppuisin. Pikamaksujen arvioidaan edistävän talouskasvua vapauttamalla rahoitusjärjestelmään lukittuja varoja, kun ne tulevat välittömästi kansalaisten ja yritysten saataville.
Pikasiirtoihin perustuvat maksuratkaisut lisäävät maksamisen toimintavarmuutta, kun maksamisen vaihtoehdot lisääntyvät. Uudet maksamisen vaihtoehdot lisäävät myös kilpailua, ja siten laskevat maksamisen kustannuksia. Emme voi jäädä tilanteeseen, jossa käteisen käytön vähentyminen luo pienelle joukolle monopolivoimaa koko vähittäismaksamiseen. Vaikka joitakin maksamisen hinnoitteluun liittyviä palikoita on säädelty EU:n tasolla, kauppiailta veloitettavia maksuja ei ole rajoitettu. Kaupanalan maksamisen kustannukset ovat – ainakin kauppiaiden kertoman mukaan – olleet selvässä kasvussa. Yksityisen sektorin monopolivoiman muodostumisen ehkäisy kriittiseen toimintoon on painava syy varmistaa maksutapojen moninaisuus jatkossakin.
[Dia 6: Sääntökirjassa toimintatavat, periaatteet ja prosessit]
Suomessa ei vielä ole laajasti tunnettua, kaikkien pankkien asiakkaille yhtäläisesti ja samoin ehdoin toimivaa tilipohjaista pikamaksamisen ratkaisua. Tämä kehitys mielessä käynnistimme viime vuonna maksuneuvostossa pikamaksamisen edistämisen hankkeen. Suomen Pankki otti hankkeen koordinoijan roolin.
Hankkeen tavoitteena on tuottaa konsepti suomalaiselle pikamaksuratkaisulle. Se sisältää sääntökirjan, hallintomallin ja viestintäsuunnitelman.
Sääntökirjassa kuvataan kaikki yhteisesti sovittavissa olevat prosessit ja toimintatavat. Maksupalveluja tarjoavat toimijat voivat kehittää pikamaksamiseen nojaavia maksamisen ratkaisuja, ensi vaiheessa kivijalkakauppaan ja henkilöiden väliseen maksamiseen.
Pikamaksamisen edistämisen hankkeessa on tartuttu aiemmin tunnistettuihin pikamaksamisen toteutumista hidastaneisiin haasteisiin. Jotta onnistutaan tavoitteessa aikaansaada uusi laajasti käytettävissä oleva maksutapaa, tarvitaan sääntökirjan lisäksi mukaan riittävä määrä asiakastilejä, riittävä määrä kauppiaita sekä riittävä joukko kuluttajia ottamaan palvelu käyttöönsä.
Hankkeessa tavoitteena on ollut myös mahdollistaa aitojen innovaatioiden synty vähittäismaksamiseen. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi kanta-asiakkuustietojen sisällyttäminen maksuprosessiin siten, että tiedot kanta-asiakkuudesta tai alennuskupongeista välittyisivät samalla, kun kuluttaja hyväksyy maksun, yhden näyttökerran periaatteella.
Alku aina hankalaa, sanotaan. On mahdollista, että uusi maksutapa vaatii aluksi yksittäisten toimijoiden rohkeutta olla näyttämässä tietä. Yksi tilipankki, yksi kauppaketju ja yksi palveluntarjoaja voi riittää saamaan menestystarina hyvään alkuun. Lopulta on kaikkien osapuolten etu olla mukana tuomassa ja hyödyntämässä pikamaksamisen tuottamaa lisäarvoa yhteiskunnalle.
Jatkamme määrätietoisesti pikamaksamisen edistämistä. Uusi maksutapa voisi olla käytössämme hyvinkin pian.
[Dia 7: Digitaalinen euro valmisteluvaiheessa]
Siinä missä pikamaksamisen edistämisen hanke on kotimainen vastaus maksamisen tulevaisuuden tarpeisiin, käynnissä on myös muita hankkeita, jotka ulottuvat koko Eurooppaan. Yksi niistä on eurojärjestelmän vuonna 2021 käynnistämä digitaalisen euron hanke.
Vuoden 2023 lokakuussa digitaalisen euron hankkeen kaksivuotinen tutkimusvaihe päättyi ja EKP:n neuvosto päätti käynnistää seuraavan, kaksivuotisen valmisteluvaiheen. Noin vuoden kuluttua neuvosto tulee arvioimaan uudestaan, miten hankkeessa sen hetkisen tiedon valossa edetään.
Digitaalinen euro toimisi keskuspankin tarjoamana käteisrahan sähköisenä vastineena ja toisi vähittäismaksamiseen uuden vaihtoehdon, hieman samaan tapaan kuin, mitä pikamaksamisen osalta olemme kaavailleet Suomeen. Digitaalisilla euroilla voisi maksaa turvallisesti kaupan kassalla, verkkokaupoissa sekä siirtää rahaa henkilöltä toiselle.
Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä on kotimaisella pikamaksamisen hankkeella ja digieurolla?
Digitaalinen euro olisi toteutuessaan keskuspankkirahaan pohjautuva vastaus maksamisen digitalisoitumiselle, kun pikamaksamisen ratkaisut lähtökohtaisesti pohjautuvat liikepankkirahaan. Digitaalinen euro olisi toteutuessaan koko euroalueen laajuinen, kaikissa maissa samalla tavalla toimiva ratkaisu, kun taas pikamaksamisen hanke tähtää Suomessa toimivaan järjestelmään.
Koska digitaalinen euro on mittaluokaltaan suurempi, se näkyy myös hankkeen aikataulussa. Kotimaisen pikamaksamisen ratkaisu saadaan toivottavasti käyttöön mahdollisimman pian. Digitaalisen euron hanke ulottuu ajallisesti kauemmaksi tulevaisuuteen. Jos siinä päätetään edetä toteutukseen asti, kestää vielä useita vuosia, ennen kuin tämä uusi maksutapa on kansalaisten ja kauppiaiden käytössä. Molemmissa hankkeissa pyritään kuitenkin käyttämään eurooppalaisia standardeja, mikä voi mahdollistaa tehtyjen investointien käytön kummassakin toteutuksessa.
[Dia 8: Lopuksi]
Maksamisen tarpeita on monenlaisia, joten on tärkeää, että myös maksamisen ratkaisuja on monenlaisia. On niin ikään tärkeää, että jokaiseen maksamisen tilanteeseen löytyy useita vaihtoehtoja. Tämä varmistaa kilpailun ja sitä kautta edullisemmat kaupankäynnin kustannukset. Lisäksi vaihtoehtojen olemassaolo luo talouteen resilienssiä eli toimintavarmuutta.
Kansalaisen näkökulmasta yksittäistä hanketta tärkeämpi on maksamisen kokonaiskuva, ja se on kehittymässä myönteiseen suuntaan. Useat eri hankkeet yhdessä varmistavat, että maksaminen muuttuu turvallisemmaksi, nopeammaksi ja kustannustehokkaammaksi. Mikään yksittäinen hanke ei sitä pystyisi tekemään.
Kiitos tarkkaavaisuudestanne. Olen valmis vastaamaan mahdollisiin kysymyksiinne.