Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki: Keynote-puhe: Digieuro – mikä, miksi, milloin. Eurooppa-päivän seminaari 9.5.

Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki
Keynote-puhe: Digieuro – mikä, miksi, milloin
Eurooppa-päivän seminaari
Helsinki, 9.5.2023
Esityskalvot (pdf)

Esitelmän runko – pidetty esitys voi poiketa.

Digieuro: mikä, miksi, milloin

Arvoisat kuulijat, tervetuloa minunkin puolestani juhlistamaan Eurooppa-päivää Suomen Pankkiin. Kuten kuulimme pääjohtajan avaussanoista, Euroopan yhdentymisen voi katsoa käynnistyneen jo yli 70 vuotta sitten hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta, minkä jälkeen, useita yhdentymiskierroksia myöhemmin rahaliitto huipentui Euroopan keskuspankin (EKP) perustamiseen 25 vuotta sitten.

Rahan osalta eurooppalainen yhdentyminen onkin viety pisimmilleen. Eurojärjestelmän liikkeeseen laskema käteinen kelpaa maksuvälineenä kaikissa 20 euromaassa.

Miksi integraatio on onnistunut rahan suhteen erittäin hyvin, ellei jopa täydellisesti? Palataan alkujuurille. Mitä raha on? Metallirahakannasta luopumisen jälkeen meillä on ollut käytössä fiat-raha, jonka arvo pohjautuu luottamukseen sen liikkeeseenlaskijaa eli keskuspankkia kohtaan. Niinpä Euroopan keskuspankille on annettu ensisijaiseksi tehtäväksi huolehtia hintavakaudesta eli rahan ostovoiman pysyvyydestä. Lisäksi eurojärjestelmän liikkeeseen laskemalle käteiselle on annettu laillisen maksuvälineen asema. Toisin sanoen seteleillä voi kuitata minkä tahansa velan pois missä tahansa euromaassa.

Läheskään kaikki raha ei kuitenkaan ole keskuspankkirahaa. Nykyisin valtaosa käytössämme olevista rahavaroista koostuu liikepankeissa olevista talletuksista. Vähittäismaksaminenkin perustuu pitkälti liikepankkirahaan. Minä maksan valtaosan ostoksistani ja laskuistani tilisiirtoina joko debit-kortilla tai verkkopankissa. Käteisellä maksan lähinnä taksimatkani Frankfurtissa, kun olen menossa EKP:n kokouksiin. Kuitenkin mahdollisuus maksaa keskuspankkirahalla on minulle, kuten kaikille muillekin kuluttajille, erittäin tärkeää, tiedostamme sen tai emme. 

Kun keskuspankin liikkeeseen laskeman rahan arvo pohjautuu sen asemaan laillisena maksuvälineenä, ja siihen, että keskuspankille on annettu yksiselitteiseksi päätehtäväksi huolehtia hintavakaudesta, niin mihin liikepankkien tileillä olevan liikepankkirahan arvo pohjautuu? Viime kädessä liikepankkirahan arvo muodostuu siitä, että talletukset voi vaihtaa keskuspankkirahaan yhden suhteessa yhteen. Voit nostaa talletuksesi käteisenä tai siirtää rahaa pankista toiseen siten, että maksut selvitetään keskuspankkirahalla.

Haluan korostaa, että liikepankit ovat erottamaton osa toimivaa rahajärjestelmää. Nykyisenlainen rahoituksen ja maksujen välittyminen olisi äärimmäisen hankalaa ilman hyvin toimivia ja vakaita pankkeja ja maksupalvelulaitoksia. Mutta rahatalouden peruskivi on tehty keskuspankkirahasta. Sen saatavuudesta ja käytettävyydestä on siten tarpeen huolehtia jatkossakin.

Kerron teille seuraavaksi eurojärjestelmän yhteisen hankkeen ­­­– digitaalisen euron – mahdollisuuksista varmistaa keskuspankkirahan asema erityisesti vähittäismaksamisessa, kun maailma ja talous digitalisoituvat entisestään.

Mikä?

Mikä on digitaalinen euro? Digitaalinen euro tai lyhyemmin digieuro on euroalueelle suunnitteilla oleva digitaalinen keskuspankkiraha. Sitä voisi hyvin luonnehtia termillä sähköinen käteinen (säkä). Tämä on kuvaava ilmaisu, sillä digitaalista euroa voi pitää käteisen seuraavana kehitysvaiheena.

Käteisen kysyntä ja maksuvälinekäyttö

Vaikka nykyiset käteistuotteemme eli setelit ovat edelleen suositumpia kuin koskaan, niiden lisäksi kaivataan kehittyneempiäkin maksutapoja, sillä seteleiden käyttö maksuvälineenä on hiipunut vuosien mittaan. Vuoteen 2010 verrattuna liikkeessä oleva setelistö on kaksinkertaistunut vajaaseen 1 600 miljardiin euroon, mutta samalla aikavälillä käteistä ensisijaisena maksuvälineenä käyttävien kuluttajien osuus on pienentynyt alle neljäsosaan, 28 prosentista 6 prosenttiin.

Tarkoituksemme ei ole korvata käteistä digitaalisella eurolla. Parhaillaan analysoimme mahdollisuutta tuoda käteisen rinnalle uusi, joiltakin osin monikäyttöisempi vaihtoehto. Korostan vielä, että digitaalisesta eurosta ei suunnitella perinteisen käteisen korviketta (substituuttia), vaan se olisi käteisen täydentäjä (komplementti).

Keskuspankkirahan muodot

Kuten jo totesin, voimme tänä päivänä pitää rahaa hallussamme joko käteisenä tai tilirahana liikepankeissa. Ainoastaan pankit saava tehdä talletuksia suoraan keskuspankkiin. Digitaalinen euro muuttaisi tätä asetelmaa oleellisesti. Me, yksityishenkilöt, pääsisimme käyttämään keskuspankkirahaa sähköisessä muodossa.

Ajatuksemme siis olisi, että digitaalinen euro sisältäisi monet käteisrahan halutut ominaisuudet sähköisessä muodossa, ja siten tarjoaisimme kansalaisille mahdollisuuden käyttää keskuspankkirahaa maksamiseen digitalisoituvassa maailmassa.

Minkälainen maksuväline suunnitelmissa

Mitä tämä käteisen seuraava kehitysvaihe sitten käytännössä tarkoittaisi? Käteisen käyttöön maksuvälineenä liittyy muutama erityispiirre, joita haluan korostaa.

Ensiksi, digieuroa pitää pystyä käyttämään kaikissa samoissa tilanteissa kuin käteistäkin. Digieurolla voisi maksaa ostokset kaupassa sekä kuitata ystävältä lainatut lounasrahat. Mutta, toisin kuin fyysinen käteinen, digieuro toimisi maksuvälineenä myös verkkokaupassa. Lisäksi digieuroilla tulisi voida kuitata velat julkiselle sektorille, ja vastaavasti julkisen sektorin maksusiirrot kansalaisille voitaisiin tehdä digieuroilla. Itse asiassa laillisen maksuvälineen merkitystä on usein korostettu toteamalla, että sillä voidaan maksaa verot. Digitaalisen euron myötä voisimmekin päästä taas tilaan, jossa verot voidaan myös käytännössä maksaa laillisella maksuvälineellä. 😊

Toiseksi, kun matkustamme euroalueella, huomaamme helposti yhteisvaluutan hyödyt. Eurokäteinen käy kaikkialla. Tämä on lähtökohta myös digieuron suunnittelussa: yksi digitaalinen maksutapa, joka käy euroalueella jäsenmaasta ja käyttötapauksesta riippumatta.

Kolmas erityispiirre on se, että käteisen käyttöön emme tarvitse internetiä. Toisin kuin korteilla tai puhelimen sovelluksilla, käteisellä maksaminen hoituu, vaikka internetyhteydet tai sähköt olisivat poikki. Tämänkin seikan haluamme huomioida mahdollisuuksien mukaan digieuron suunnittelussa.

Täysi riippumattomuus verkkoyhteyksistä on mahdotonta, mutta tarkoituksena on, että digieuroa pystyisi käyttämään tarvittaessa myös offline-tilassa. Tämä lisäisi maksujärjestelmiemme häiriönsietokykyä.

Kun maksamme käteisellä, voimme toimia anonyymisti. Digitaalisessa ympäristössä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta olla jättämättä mitään jälkiä. Eikä se ole toiveissammekaan, sillä haluamme tehdä työtä myös rahanpesun torjumiseksi. Huoli siitä, että eurojärjestelmä keräisi kansalaisten maksu- tai henkilödataa, on kuitenkin turha. Sellaiseen toimintaan meillä keskuspankeilla ei ole motiiveja, päinvastoin.

Euroopan unioni on jo tehnyt maailmalla esimerkillistä työtä digitaalisen yksityisyyden eteen. Digieuro suunnitellaan tähän viitekehykseen sopivaksi. Tavoitteena on luoda turvallinen maksuväline, johon kansalaiset voivat luottaa. Vahva yksityisyyden suoja on saanut korostetun aseman digitaalisen euron suunnittelussa, mutta se ei voi tarkoittaa täydellistä anonymiteettiä maksamisessa. Yksityisyyttä on voitava raottaa rahanpesun, terrorismin rahoituksen ja maksuvälinepetosten ehkäisemiseksi. Keskuspankki ei kuitenkaan tule seuraamaan yksittäisten kansalaisten varallisuutta tai ostoskäyttäytymistä. Lisäksi saattaa olla mahdollista, että pienissä maksutapahtumissa offline-maksuja voidaan jatkossakin tehdä anonyymisti, jos lainsäätäjät haluavat sellaisen ominaisuuden digieurolle antaa.

Sen, ettei digieuro pysty toistamaan kaikkia fyysisen käteisen ominaisuuksia, ei pidä antaa haitata hanketta. Korostan edelleen, ettemme ole korvaamassa käteistä, vaan rakentamassa sille täydentäjää.

Miksi?

Miten digieuro voi tehdä Euroopasta vahvemman? Tai oikeastaan asetankin kysymykseni näin: onko Euroopan maksamisen markkina heikko?

Meillä on toimiva maksamisen markkina, mutta on olemassa heikkouksia, jotka korostuvat, kun siirrymme yhä nopeammin fyysisestä käteisestä kohti digitaalisia maksutapoja. Nämä seikat voivat olla suomalaiselle kuluttajalle hyvinkin näkymättömiä. Meillä Suomessa digitaaliset maksuvälineet toimivat hyvin ja niitä on käytetty laajasti jo vuosikymmeniä. Useimmat meistä ovat hyvin tyytyväisiä tilanteeseen.

Siinä missä kansalainen voi huoletta ottaa käyttöön pankkinsa tarjoaman sähköisen maksuvälineen, kuten maksukortin tai mobiilimaksusovelluksen, keskuspankin tehtävä on miettiä maksamisen ja maksujärjestelmien kokonaisuutta laajemmin.

Miltä vähittäismaksamisen kokonaisuus Suomessa näyttää?

Tällä hetkellä maksuvälineet löytyvät pääsääntöisesti fyysisestä lompakosta maksukortin muodossa. Toki sieltä lompakosta saattaa löytyä myös seteleitä ja kolikoita, mutta tilastollisesti ehdottomasti suurin osa suomalaisista käyttää päivittäiseen maksamiseen pääsääntöisesti maksukorttia. On myös kasvava joukko ihmisiä, jotka haluavat jättää lompakon kokonaan kotiin ja käyttää maksamiseen kännykän maksusovelluksia. Tosin mobiilimaksummekin ovat useimmiten teknisesti katsottuna korttimaksuja.

Miksi digitaalinen euro

Kun tarkastelemme näitä sähköisiä maksuvälineitä lähemmin, huomaamme kokonaisuuden olevan itse asiassa aika yksipuolinen. Korttien ja maksusovellusten käyttö on riippuvaista muutamasta korttiyhtiöstä ja mobiililaitteista. Lisäksi nämä korttiyhtiöt ja mobiililaitevalmistajat tulevat Euroopan ulkopuolelta.

Kun olemme liikkuneet menneiden vuosien aikana kohti maailmaa, jossa käteisen merkitys maksuvälineenä on vähentynyt, olemme samalla liikkuneet kohti maailmaa, jossa muutamalla ei-eurooppalaisella suuryhtiöllä on kenties suhteettoman suuri valta yhteiskunnan toiminnan kannalta niinkin keskeisessä asiassa kuin maksamisessa. Kun tällaiseen kehitykseen halutaan vastata, EU-politiikassa korostetaan usein Euroopan strategista autonomiaa.

Haluan korostaa, että keskittyneisyydestä huolimatta Suomessa maksaminen on ollut pääsääntöisesti sujuvaa ja turvallista, ja että kansainvälisellä mittapuulla maksamisen kustannukset ovat meillä olleet kohtuullisia. Niin kauan, kun asiat sujuvat, ei maksamisen keskittymisellä ole oikeastaan yksittäisen kansalaisen kannalta merkitystä. Mutta meidän keskuspankkien tehtävänä on pyrkiä ylläpitämään tehokkaita ja vakaita maksujärjestelmiä kaikissa oloissa. Maksamisen keskittymisestä seuraava muutaman toimijan markkinavoiman kasvu voi heikentää maksujen vastaanottajan neuvotteluasemaa palvelun ehdoista sovittaessa.

Keskuspankin täytyy myös huolehtia talouden toiminnan jatkuvuudesta ja miettiä tilanteita, joissa asiat eivät mene normaalisti. Valitettavasti mahdollisten poikkeustilanteiden huomiointi on korostunut Venäjän aloittaman laittoman hyökkäyssodan aikana. Olemme hyvin haavoittuvaisia, jos olemme riippuvaisia vain muutamasta toimijasta, ja varsinkin jos ne eivät ole kotimaisia tai edes eurooppalaisia toimijoita. 

Maksamisen markkinan yllä leijuu huoli myös kilpailun toteutumisesta. Kortti-maksuja voi monessa Euroopan maassa tehdä vain kahden yhtiön korteilla. Se ei ole kilpailun näkökulmasta ihanteellinen tilanne. Jokaisesta kännykän heilautuksesta tai kortin vilautuksesta aiheutuu kustannuksia, jotka kauppias tai viime kädessä kuluttaja maksaa. Tätä kuluttaja tuskin miettii kaupan kassalla asioidessaan. Maksaako maksaminen liikaa? Digieuro toisi markkinalle uuden maksamisen vaihtoehdon ja parantaisi tai ainakin ylläpitäisi kilpailun edellytyksiä. Tämän merkitys korostuu tulevaisuudessa, jos ja kun fyysisen käteisen käyttö vähenee siinä määrin, ettei se enää tuota todellista kilpailullista vaihtoehtoa digitaaliselle maksamiselle.

Emme marssi keskuspankkiin, kun haluamme käteistä. Nostamme sitä pääasiassa automaateilta, joskus myös pankeista tai jopa kaupan kassalta. Digieuron toteutusmalli olisi paljolti samanlainen. Haluamme hyödyntää jo olemassa olevia sähköisiä kanavia. Toisin sanoen kansalaiset eivät asioisi suoraan keskuspankin kanssa, vaan asiakaspäädyssä olisivat yksityiset toimijat, kuten pankit. Perimmäinen tuote on kuitenkin keskuspankin velkaa, ja liikkeeseen lasketut digieurot ovat keskuspankin taseessa. 

Eurojärjestelmä laatii digieuron säännöt, joiden mukaan yritykset saavat kehittää sen ympärille palvelua, jos ja kun digitaalisia euroja lasketaan liikkeeseen. Yksi tällainen sääntö tulisi olemaan se, että digieuroon liittyvien peruspalveluiden, kuten digieurotilin avaaminen ja tavanomaisten maksujen tekeminen, tulee olla kansalaisille maksuttomia.

Digieuron toteuttamiseen liittyy toki kustannuksia, ja osa niistä kohdistuu eurojärjestelmään. Koska digieuro on käteisen tavoin julkinen hyödyke, olisi luontevaa, että eurojärjestelmä kantaisi pääosan digieurosta sille itselleen aiheutuvista kustannuksista. Parantunut kilpailutilanne, häiriönsietokyky, luottamus ja resilienssi tekisivät digieurosta euroalueen kansalaisten ja toivottavasti myös yritysten kannalta kannattavan investoinnin Euroopan talouden vahvistamiseksi. 

Milloin?

Milloin digieuro voisi olla käytössä? Tähän en osaa vielä antaa tarkkaa vastausta. Vaikka selvitysvaihe on antanut meille paljon vastauksia ja ideoita digieuron toteutuksesta, on selvitystyö vielä kesken eikä päätöstä liikkeeseenlaskusta ole tehty.

Aikataulusta

Digieuron tutkimusvaiheessa on törmätty myös erilaisiin teknisiin haasteisiin. Esimerkiksi offline-maksamisen turvallinen ja käyttäjäystävällinen toteutus ei todellakaan ole aivan helppo yhtälö.

Lisäksi meidän pitää myös miettiä digieuron liikkeeseenlaskun seurauksia. Keskuspankki ei halua tuoda markkinoille digieuroa, jos se vaarantaisi rahoitusvakauden. Erityisesti moni pankkialaa tunteva saattaa pelätä, että digieuron myötä talletuksia voisi siirtyä suurissa määrin pois liikepankeilta. Siitä aiheutuisi haittaa pankkien toiminnalle. Digieuroa suunnitellaan kuitenkin käteisen kaltaiseksi maksuvälineeksi, ei sijoituskohteeksi. Näin ollen sen ei tule häiritä pankkien liiketoimintaa tai muuttaa pankkien rahoitusrakenteita kohtuuttomasti. Keskuspankki voi jopa asettaa digieuron käytölle rajoituksia, jotta pankkisektorin vakaus ei häiriinny.

Ensi syksynä Euroopan keskuspankin neuvosto päättää, otetaanko digieuron suhteen seuraava askel eli siirrymmekö nykyisen selvitysvaiheen jälkeen pidemmälle menevään valmisteluvaiheeseen, jossa digitaalinen euro alkaisi konkretisoitua. Toki valmisteluvaihekaan ei vielä tarkoita lopullista päätöstä digitaalisten eurojen liikkeeseenlaskusta.

Digitaalisessa eurossa on kaiken kaikkiaan kyse monimutkaisesta kokonaisuudesta ja teknisesti haastavasta maksujärjestelmästä, joka vaatii huolellista valmistelua. Kestää siis edelleen useita vuosia, sanoisin että ainakin 4–5 vuotta, ennen kuin voimme maksaa sähköisellä käteisellä.

Myös muualla maailmassa mietitään näitä samoja kysymyksiä. Käteisen käytön väheneminen ei ole trendi vain euroalueella. Itse asiassa naapurimaamme Ruotsi on ollut maksamisen digitalisaation kärkijoukoissa. Myös siellä selvitetään mahdollisuutta laskea liikkeeseen digitaalista käteistä, e-kruunuja.

Kiinasta taas tuli vuonna 2020 ensimmäinen suuri keskuspankki, joka laski liikkeeseen digitaalista keskuspankkirahaa vähittäiskäyttöön. Kiinassa alettiin testata digiyuanin käyttöä maantieteellisesti rajatulla, mutta hyvin laajalla käyttäjäjoukolla.  Pilotissa on mukana jo satoja miljoonia kiinalaisia. 

Vaikka digitaalisen euron kehitystyön keskiössä ovatkin euroalueen kansalaiset, on syytä pitää silmällä myös muiden maiden kehitystä. Digitaalisen euron, digitaalisen dollarin tai e-kruunun samanaikaista suunnittelua ei tulekaan nähdä keskuspankkien välisenä kilpajuoksuna, vaan pikemminkin luonnollisena seurauksena siitä, että kohtaamme samankaltaisia ongelmia ja kehityssuuntia valuutta-alueesta riippumatta. Näitä projekteja tehdään hyvässä yhteistyön hengessä, ja niissä pikemminkin opitaan toisilta kuin koetetaan kampittaa kaveria. Toivottavasti voimme nähdä tulevaisuudessa senkin olevan mahdollista, että digitaalisella keskuspankkirahalla voisi maksaa ostoksia eri valuutta-alueilla.

Toteutuessaan digitaalinen euro olisi tervetullut vaihtoehto maksamisen markkinalle. Kun käytössämme on monia erilaisia maksamisen palveluita, toimii kilpailu paremmin ja taloutemme häiriönsietokyky on suurempi. Digitaalinen euro, jos sellainen aikanaan lasketaan liikkeeseen, ei tule poistamaan yksityisten toimijoiden tarvetta maksamisen palveluissa. Kuten nykyinen fyysinen käteinen, sähköinen käteinen tulee toteutuessaan toimimaan rinnan yksityisten maksujärjestelmien kanssa. Digitaalisten eurojen jakelussa ja niillä maksamisen pyörittämisessä tarvitaan monin paikoin yksityisiä toimijoita, mutta niin myös yksityisen sektorin maksuvälineet tulevat jatkossakin tarvitsemaan yhteiseurooppalaista keskuspankkijärjestelmän ylläpitämää maksamisen infrastruktuuria, kuten T2:ta.

Maksamisen monimuotoisuus on tavoiteltavaa nyt ja tulevaisuudessa. Fyysinen käteinenkin säilyy vielä pitkään. Käteisen saatavuuden ja käytettävyyden varmistamiseksi teimme valtionvarainministeriölle viime vuonna lakialoitteen, jonka pohjalta ministeriö on ryhtynytkin toimiin. Käynnissä on sekä lausuntokierros että kansalaisille avoin ota kantaa -kysely käteis- ja peruspankkipalveluiden tilanteesta. Pikamaksamisen saralla meidän ja koko eurojärjestelmän toiveena on ollut saada yhteiseurooppalaista kehitystä eteenpäin. Olemmekin nähneet kehitystä, joskin melko hitaanlaista eikä koko euroaluetta kattavaa. Niinpä olemme pyrkineet olemaan aloitteellisia tässäkin suhteessa, ja meidän kotimainen maksuneuvostomme onkin hahmottelemassa kotimaista laajasti hyväksyttyä pikamaksamisen mallia myös Suomeen. Siitä on mahdollista kuulla tarkemmin ensi viikon Maksufoorumissa.  

Lopetuksena haluan todeta, että eurokäteisellä on voinut maksaa euroalueella paikasta riippumatta jo yli 21 vuotta. Digitaalinen euro päivittäisi euromme nykyhetkeen ja tekisi talousalueestamme entistä yhtenäisemmän.

Toiminnaltaan monimuotoinen maksamisen kenttä olisi toimintavarmempi, yksittäisistä toimijoista riippumattomampi, yhtenäisempi ja kilpaillumpi markkina. Se olisi omiaan luomaan vahvemman perustan Euroopan taloudelle. Tämä on se visio, jota kohti haluamme kulkea. 

Kiitos, ja hyvää Eurooppa-päivää.