Pääjohtaja Olli Rehn: Talouspolitiikan johtaminen jatkuvien kriisien maailmassa

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
SUUNTA 2022 –seminaari (RUK Hamina) 17.11.2022

Talouspolitiikan johtaminen jatkuvien kriisien maailmassa

Arvoisat kuulijat, hyvät ystävät,

Kiitos kutsusta käyttää puheenvuoro tässä epäilemättä inspiroivassa Suunta 2022 –seminaarissa. On nostalgista palata tänne Haminaan, jossa vietin 105 pääosin kunniallista ja etenkin intensiivistä päivää 40 vuotta sitten Reserviupseerikoulun talvikurssilla numero 168.

Kalvo 2. RUK 168.

Itse asiassa viikonloppuna järjestetään RUK:n kurssini vuosijuhla, jossa puhun teemasta ”Homeperseensuolta on pitkä matka Natoon – meiltä siihen meni 40 vuotta!”. Asiaan vihkiytymättömille voin kertoa, että kyseinen paikka sijaitsee Haminan itäpuolisessa maastossa, Valkjärven kannaksella, Kattilaisesta pohjoiseen. Siellä harjoittelimme puolustusta idästä tulevaa ”A2 keltaisen suurvalta-armeijan” hyökkäystä vastaan. Ikävä kyllä nyt sama A2 keltainen on Ukrainan raakana riesana.

Tänään teemani on talouspolitiikan johtaminen jatkuvien kriisien maailmassa. RUK toimi erinomaisena johtamisen korkeakouluna myös talouspolitiikan johtamiseen. Selkeät päämäärät, kannustava tiimijohtaminen ja hyvä paineensietokyky ovat yleispäteviä johtamisen prinsiippejä. Geopolitiikan paluun myötä talous ja turvallisuus ovat muutoinkin tänä päivänä entistä enemmän kytkeytyneet toisiinsa.

Kalvo 3. Jatkuvat kriisit ovat nakertaneet euroalueen vakaata kasvua

Viime vuosien taloudellinen ympäristö ei ole ollut helppo päätöksenteon kannalta. Kriisit ovat kumuloituneet – seuraava on jo alkanut ennen kuin edellinen on saatu päätökseen. Kasvu on kärsinyt.

Finanssikriisin ja euroalueen velkakriisin lauettua seurasi Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen kauppasota. Se taas painui nopeasti taustalle, kun koronapandemia alkoi. Ja kun koronakriisin vaikeimmat aallot alkoivat olla ohi, aloitti Venäjä brutaalin hyökkäyksen Ukrainaan, mikä laukaisi energiakriisin ja kiihdytti inflaatiota entisestään.

Kalvo 4: Suomen pitkä marssi kohti Nato-jäsenyyttä

Sodan myötä keskustelu Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta loksahti vuosikymmenien vellomisen selkeälle uudelle uralle. Ulkopolitiikkamme ensisijainen päämäärä on aina ollut kansallinen turvallisuus, ja nyt sen takaamiseksi aggressiivisen Venäjän naapurina päätimme, kansan vahvaan tukeen nojautuen, valita jäsenyyden puolustusliitto Natossa.

Kaupankäyntikin Venäjän kanssa on nyt pitkällä jäähyllä. Meillä on Venäjän kanssa sama raideleveys, mutta eri arvopohja. Oikeusvaltio ja demokratia ovat Suomen tasavallan kovaa ydintä. Niistä ei tingitä.

Nato-jäsenyyden myötä Suomi pääsee aikanaan Naton 5. artiklan turvatakuiden piiriin. Hyvä niin. Vaikeuksista selviää helpommin ja vähemmin vaurioin, jos on varautunut ja jos on liittolaisia.

Yksi seikka on silti syytä muistaa: kuten ennenkin, Suomen puolustuksesta vastaavat ensi sijassa suomalaiset itse, siis Suomen puolustusvoimat, reserviläisarmeijamme – tämä asiaintila ei ole muuttunut. Kansallisesta puolustuskyvystä on siksi pidettävä jatkossakin visusti huoli. Liittoutuminen tuo meille siihen kyllä vankemman selkänojan ja myös parantaa huoltovarmuuttamme.

Kalvo 5. Talouspolitiikan päätöksenteosta epävarmuuden keskellä

Saadaanko energiakriisi selätettyä ennen seuraavan kriisin alkua, voisi olla tänään tuhannen euron kysymys. Kumuloituvien kriisien ympäristö on johtajalle hetteikkö, jossa vasen saapas uppoaa suohon juuri sillä samalla hetkellä, kun on saanut oikean saappaansa irti.

Mitä näistä jatkuvista kriiseistä voidaan sitten oppia? Yksi oppi on kansantalouden kestävyyden merkitys. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vaihto- ja kauppataseen pitämistä sellaisessa tasapainossa, ettei pääse uudelleen syntymään sellaista vaihtotase- ja työttömyyskriisiä, joka oli seurausta 1980-luvun väärästä talouspolitiikasta.

Toisaalta sekin on hyvä myöntää, että kaikkien mahdollisten kriisien havaitseminen ennakolta on kaikkea muuta kuin helppoa. ”Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen”, on tohtori Ahti Karjalaisen viljelemä vanha kansanviisaus, johon sisältyvää ekonomistin piilevää itseironiaa ei aina ole ymmärretty – johtuneeko hienovaraisesta eteläsavolaisesta huumorista. Tähän Keynesin pääteoksen suomentajan lausahdukseen sisältyy nimittäin paljon tervettä epäilyä ja nöyryyttäkin ennusteiden osumatarkkuuden suhteen.

Talousennusteet laaditaan yleensä käyttäen tilastollisia malleja, jotka kuvaavat reaalitaloutta ja rahoitusmarkkinoita sekä eri toimijoiden vuorovaikutusta. Kansantalous on kuitenkin niin monimutkainen, ettei kaikkia sen osia voida koskaan kuvata täysin tarkasti. Lisäksi ns. inhmillinen tekijä tekee täydellisen mallin rakentamisesta mahdotonta.

Hyvä esimerkki ennustamisen vaikeudesta ja epävarmuudesta on vuoden 1991 lama. Muistini mukaan Suomen Pankin ja VM:n helmikuun ennusteiden keskiarvo käynnissä olleelle vuodelle 1991 oli miinus yhden prosentin verran. Vielä huhtikuussa 1991 VM:n hallitusneuvotteluihin laatimassa raportissa Talouspolitiikan linja ennustettiin, että BKT laskee puoli prosenttia 1991 ja kääntyy 1,5 prosentin kasvuun 1992. Raportin julkaisuhetkellä Suomen kansantalous oli kuitenkin jo noin 6 prosentin syöksykierteessä!

Helsingin taksikuskit ja kiinteistönvälittäjät olivat tuolloin huomattavasti paremmin kartalla ja hyödyllisempiä lähteitä kuin ekonomistien ennusteet. Nykyhetkenkin ennustaminen voi näemmä olla vaikeaa.

Päätöksentekijän kannalta tällainen epäsuhta virallisen ennusteen ja oman kokemusperäisen havainnoinnin välillä luo peräti kiusallisen tilanteen. Ainakin minulla oli olo Smolnassa 1991 kuin Tuntemattoman sotilaan ensimmäisen komppanian sotamiehellä, joka meni valittamaan ruoan vähyyttä: ”Menes valittaan nälkääsi niin lyödään semmonen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä.”

Nuo sanat olivat mielessäni, kun vuotta myöhemmin jouduin katsomaan Pelastusarmeijan leipäjonoa silloisilla kotikulmillani Helsingin Kalliossa: eivät osuneet ekonomistien rätingit aivan kohdalleen.

Yhtä kaikki ennusteiden tekemisen ja yleensäkin skenaarioiden laatimisen merkitystä ei missään tapauksessa pidä väheksyä. Taloutta koskevat läpinäkyvät arviot mahdollistavat sen, että talouden näkymistä ja talouspolitiikan toimista voidaan keskustella mielekkäästi, kun tiedetään mistä luvut ovat tulleet. Talousennusteet luovat siis talouspolitiikan päätöksenteolle tärkeän tietopohjan.

Ennustamisen hyödyllisyys perustuu harvoin siihen, että ennusteet toteutuisivat sellaisinaan. Sen sijaan ne auttavat pelkistämään erilaisia skenaarioita, joiden analysointi auttaa päätöksentekijää löytämään ratkaisuja nopeasti eteen tulevissa reaalimaailman valintatilanteissa.

Skenaarioiden ideana on ajatella läpi ja käsitellä niin monta tapahtumakulkua, että epäjatkuvuus – eli hyppy parhaillaan elettävästä skenaariosta toisen, ominaisuuksiltaan erilaisen skenaarion suuntaan – mahtuisi mielekkäästi niiden joukkoon. Siten päätöksentekijä olisi etukäteen eläytynyt ja harjaantunut uuteen tilanteeseen.

Valtiotaidossa tärkeä ”vanhojen ihmisten elementti” on oikeastaan ihan samaa. Paasikivellä, de Gaullella ja Churchillillä oli elämänhistoriansa ja kokemusperustansa vuoksi kyky toimia ennakkoluulottomasti mutta ilmeisen valtioviisaasti kansakunnan historian käännekohdissa.

Dwight D. ”Ike” Eisenhower, Yhdysvaltain presidentti ja merkittävä sotilasjohtaja, lohkaisi taannoin, että ”suunnitelmat ovat arvottomia, mutta suunnittelu on kaikki kaikessa”. Eisenhower oli suunnilleen puoliksi oikeassa. Kyllä suunnitelmia tarvitaan, sillä ne antavat suuntaa ja ryhtiä organisaation toimintaan. Mutta strateginen suunnittelu ja sen osana ennusteiden ja skenaarioiden hyödyntäminen lienee vieläkin tärkeämpää, etenkin kriisiaikana, kun pyritään nopeasti hahmottamaan erilaisia politiikkavaihtoehtoja ja joudutaan tekemään usein vaikeitakin päätöksiä. Viime aikojen kriisit, niin koronakriisi kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan, ovat osoittaneet, että kriisien aikana ennusteiden, edes suuntaa-antavien sellaisten, kysyntä kasvaa aivan uudelle tasolle.

Kalvo 6. Talouspolitiikan tavoitteet: Suomen Pankin toiminta-ajatus

Kun talouspolitiikan johtamisesta puhutaan, on luonnollisesti pidettävä mielessä talouspolitiikan tavoitteet. Pienyrittäjän poikana katson talouspolitiikkaa pitkälti sitä kautta, miten se tukee yrittämisen ja osaamisen kautta syntyvää kestävää kasvua ja luo sitä kautta kestäviä työpaikkoja. Tämän tulee olla yleisen talouspolitiikan keskeinen tavoite.

Toisaalta talouspolitiikalla on muitakin tavoitteita. Yrittäjä luo talouteen lisäarvoa ja dynamiikkaa, talouspolitiikan on puolestaan tärkeää luoda vakaat olosuhteet yritys- ja muulle taloudelliselle toiminnalle.

Rahapolitiikalla on tässä kokonaisuudessa erityinen tehtävä. Kuvaan sen tässä Suomen Pankin toiminta-ajatuksen kautta.

SP:n ensisijainen, lakisääteinen tehtävä on pitää huolta hintavakaudesta. Sen rinnalla SP:n tulee pitää yllä rahoitusjärjestelmän vakautta – tämä on yksi finanssikriisin oppeja. Näiden lisäksi SP:n tehtävänä on tukea tasapainoista talouskasvua, korkeaa työllisyyttä ja kestävää kehitystä, kunhan se ei vaaranna hintavakautta.

Rahapolitiikka on yhtä paljon taidetta kuin tiedettä. Siinä pitää pystyä tekemään nopeitakin päätöksiä kriisitilanteissa. Osuva esimerkki onnistuneesta kriisin estämisestä on koronapandemian aiheuttaman finanssikriisin uhkan torjuminen nopeilla, voimakkailla toimilla.

Kevättalvella 2020 koronapandemia aiheutti jopa uuden globaalin finanssikriisin vaaran, kun markkinat hyytyivät ja eurooppalaisten pankkien välttämätön dollarirahoitus uhkasi kuivua kokonaan. Finanssikriisi onnistuttiin keskuspankkien toimin torjumaan. Etenkin Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven ja Euroopan keskuspankin toiminta ja keskinäinen yhteistyö oli ratkaisevaa. EKP käytti rohkeasti – monien mielestä liiankin rohkeasti – epätavanomaisia rahapolitiikan välineitä suotuisien rahoitusolojen turvaamiseksi.

Kalvo 7. Rahapolitiikkaa on kiristetty inflaation hillitsemiseksi

Sodan ja energiakriisin kiihdyttämänä inflaatio on tämän vuoden mittaan kiihtynyt sekä euroalueella että Suomessa aivan liian nopeaksi. Sen vuoksi rahapolitiikkaa on kiristetty usean elvyttävän vuoden jälkeen. Rahapolitiikan normalisointi aloitettiin viime vuoden joulukuussa. Sitä viedään nyt eteenpäin johdonmukaisesti ja määrätietoisesti, jotta jotta inflaatio vakaantuisi keskipitkällä aikavälillä kahden prosentin tavoitteemme mukaiseksi.

Korkoja on nostettu kolmesti, ja pankkien talletuskorko keskuspankissa on nyt 1,5%. Korkoja nostetaan todennäköisesti lisää, seuraavan kerran joulukuussa. Rahapolitiikan onnistumisen näkökulmasta kuluttajien ja yritysten inflaatio-odotusten pitäminen vakaina on aivan olennaista. Pidemmälle katsoen palkkainflaation kehitys on avainasemassa.

Kalvo 8. Suomi ajautuu taantumaan

Entä miltä Suomen talouden näkymät näyttävät? Suomen talous on ennusteiden valossa supistumassa ja vaipumassa lievään taantumaan talven ja ensi vuoden alun aikana. Suomen Pankki ennustaa Suomen talouden kasvavan tänä vuonna 2,2 % ja supistuvan ensi vuonna 0,3 %.

Energiataloudessa edessä on vaikea talvi, kun sähkön ja lämmön hinta on noussut. Toisaalta Suomen pitkäjänteinen energiapolitiikan linja, panostus päästöttömään, uusiutuvaan energiaan ja tuotantomuotojen moninaisuus, näyttäytyy nyt valtioviisautena. Se ei olisi onnistunut ilman pitkäjänteistä panostusta sekä ydinvoimaan että kotimaiseen, uusiutuvaan energiaan. Uusiutuvan energian osuus on meillä jo selvästi yli 40 prosenttia, ja siitä bioenergian osuus neljä viidennestä.

Kalvo 9. Yhteenveto

Hyvät ystävät,

Suomen toimintaympäristö on parhaillaan yhtä kovassa murroksessa kuin 1990-luvun alussa, sekä talouden että turvallisuuden osalta. Globalisaatio natisee liitoksissaan ja Euroopan turvallisuusjärjestys on henkitoreissaan, uutta muotoaan etsien.

Suomen taloudellinen tilanne ei kuitenkaan ole nyt yhtä onneton kuin 1990-luvun alussa, silloin 1980-luvun väärän talouspolitiikan jäljiltä. Pikemminkin meitä vaivaa näivettymistauti, alisuorittaminen, kihnuttaminen eteenpäin ilman kunnollista näkymää eteenpäin.

90-luvun lamasta Suomi nousi tukeutumalla tutkimukseen ja koulutukseen ja osaamiseen. TKI-rahoitukseen panostettiin lamankin oloissa, yritysverotus uudistettiin, kilpailukyky korjattiin. Julkinen talous tasapainotettiin vaikeilla mutta välttämättömillä päätöksillä.

Meillä on nytkin kaikki eväät olla paitsi selviytyjä- myös menestyjäkansa, kunhan löydämme lääkkeet näivettymistautiimme. Minun silmissäni tulevaisuuden Suomi on osaamisen, yrittämisen ja aidon välittämisen yhteiskunta. Siinä leipä lähtee ennen muuta kahdesta tuotannontekijästä, osaamisesta ja yrittäjyydestä. Silloin yrittämisen ja työn tekemisen kannustimien tulee olla priimakunnossa.

Talouspolitiikan menestyksellinen johtaminen on vaikea mutta välttämätön laji. Kriisit lisäävät sen arvoa ja merkitystä entisestään.

Ja sekin on hyvä pitää mielessä, että käsillä oleva murros on myös mahdollisuus uudistua, sekä yritysten että koko yhteiskunnan kannalta. Sitä mahdollisuutta ei kannata jättää käyttämättä.

Kiitos!

Esityskalvot (PDF)