Pääjohtaja Olli Rehn: Euroopan ja Suomen talous Venäjän sodan varjossa
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Kehysriihi, 5.4.2022
Euroopan ja Suomen talous Venäjän sodan varjossa
Arvoisa pääministeri, hyvät valtioneuvoston jäsenet, muut kuulijat,
Kiitos kutsusta käyttää puheenvuoro tässä hallituksen kehysriihen avausosuudessa. Taloudenkin maisema on nyt sodan mustaama. Viime vuoden positiivinen talouskehitys on saanut synkän varjon ylleen Venäjän Ukrainaan tekemän laittoman ja verisen hyökkäyksen johdosta. Sota muuttaa olennaisesti myös talouden ja talouspolitiikan lähtökohtia.
Sodan taloudelliset vauriot – sillä vaurioita ja tuhoahan se vain tuottaa – riippuvat ennen muuta sodan kestosta ja laajuudesta. Ja näitä emme voi vielä tietää. Oma arvioni kallistuu siihen, että edessä on pitkäkestoinen ja laaja-alainen vastakkainasettelu läntisen maailman ja Venäjän välillä.
Vaikka sota ei näillä näkymin kokonaan pysäytä Euroopan eikä Suomenkaan talouskasvua tänä vuonna, se vähintäänkin heikentää kasvua hyvin merkittävästi. Mittaluokasta on eri arvioita, mihin palaan hetken päästä. Joka tapauksessa sota merkitsee Euroopan ja Suomen taloudelle stagflaatiomaisen kehityksen voimistumista: samalla kun se jarruttaa kasvua, se nostaa hintoja. Energian ja raaka-aineiden hinnat ovat voimakkaasti nousseet sodan sytyttyä, mikä kiihdyttää kuluttajainflaatiota.
Sodan aiheuttama epävarmuus vaikuttaa ihmisten mieliin ja odotuksiin, heikentäen kulutusta ja investointeja. Sota myös pahentaa tuotannon pullonkauloja, kun monista mineraaleista ja lannoitteista syntyy pulaa.
Sodan vaikutukset riippuvat myös talouden sopeutumiskyvystä ja talouspoliittisista ratkaisuista. Energiaomavaraisuutta, huoltovarmuutta ja puolustusta on kyettävä vahvistamaan, pitäen samalla huolta pitkän aikavälin kasvuedellytyksistä ja julkisen talouden kestävyydestä.
Ilmastonmuutos on edelleen pitkän aikavälin ongelmistamme kriittisin. Sen vastaiset toimet eivät saisi nyt jäädä muiden akuuttien ongelmien sijaiskärsijäksi. Päinvastoin – esimerkiksi energiaomavaraisuuden eteen tehtävien toimien tulee tukea pitkän sihdin ilmastotavoitetta.
Eurooppa on osoittanut yhtenäisyytensä asettamalla erittäin nopeasti ennennäkemättömän voimakkaita talouspakotteita. Pakotteet on koordinoitu hyvin tarkasti Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kanssa. Pakotteet kasvattavat laittoman hyökkäyssodan kustannuksia ja vähentävät Venäjän sotaan käytettävissä olevia resursseja.
Suurimmat vauriot Putinin sota aiheuttaa paitsi Ukrainan myös Venäjän taloudelle, nimenomaan tavallisille ukrainalaisille ja venäläisille. Suomen Pankin BOFIT-tutkimuslaitoksen uudessa ennusteessa Venäjän BKT supistuu tänä vuonna ainakin 10 %, eikä elpymistä juurikaan odoteta ensi vuonna. Kiinteät investoinnit ja tuonti laskevat voimakkaasti.
Kuten tiedämme, Venäjä saa yhä erittäin merkittäviä tuloja öljyn ja kaasun viennistä, jota ei ole toistaiseksi rajoitettu. Venäjän osuus euroalueen energiantuonnista on suuri. Se ei ole sattumaa tai yksinomaan huonoa politiikkaa, vaan maantiedettä. Hyökkäys Ukrainaan korostaa tarvetta vähentää pikaisesti Euroopan riippuvuutta Venäjältä tuodusta energiasta.
Ennen sodan puhkeamista euroalueen talous oli elpynyt odotuksia paremmin koronakriisistä. Kokonaistuotannon arvioitiin palaavaan lähelle koronaa edeltänyttä kasvutrendiä vuoden 2023 aikana.
Venäjän aloittama sota heikentää kasvunäkymiä euroalueella, mutta tätä vaikutusta suhteellistaa se, että Venäjän osuus maailmantaloudesta oli viime vuonna vain alle 2 %. Euroopan unionin ja Kiinan osuus maailmantaloudesta on kummankin 18 % ja Yhdysvaltojen 24 %.
Euroopan keskuspankin maaliskuussa julkaiseman, nyt jo vanhentuneen perusskenaarion lisäksi EKP on laatinut kaksi vaihtoehtoista skenaariota: epäsuotuisan ja vakavan skenaarion, adverse ja severe (oikeanpuoleinen kuvio). Näissäkin kasvu pysyisi tänä vuonna vielä yli 2 prosentin tasolla.
Oma arvioni on, että EKP joutuu päivittämään näitä skenaarioita kevään mittaan rankempaan suuntaan. Oletan, että kasvuluvuista joudutaan leikkaamaan isompi siivu pois kuin mitä vielä vähän aikaa sitten arvioitiin, etenkin korkeampien energian hintojen ja tuotantokapeikkojen takia.
Ratkaisevaa on nyt arvioida, mitä vaikutuksia olisi sillä, että Euroopan riippuvuutta Venäjältä tuodusta energiasta vähennettäisiin nopeasti. Tämä riippuu pitkälti siitä, missä määrin ja kuinka nopeasti Venäjältä tuotua energiaa kyetään korvaamaan muualta tuodulla, ja kuinka tuotantoketjut pystyvät sopeutumaan fossiilisen energian vähenemiseen. Eri arvioiden perusteella Venäjän energiatuonnin lopettaminen vaikuttaisi Euroopan talouteen negatiivisesti, mutta isku ei olisi katastrofaalinen.
Jokaisella valinnalla on hintansa. Myös sillä, että jatketaan energian tuontia Venäjältä. Kun energiariippuvuutta toivottavasti aletaan pian pienentää, toivoisin että keskustelu etenisi kaasusta öljyyn. Öljy on helpompi korvata ja sen merkitys Venäjän taloudelle on suurempi.
Inflaation kiihtyminen on iso kysymys nyt useassa maassa. Yhdysvaltain keskuspankki sekä Englannin pankki aloittivat jo koronnostot.
Maaliskuussa euroalueen inflaatio kiihtyi jo 7,5 prosenttiin ja [energian ja ruoan hinnasta puhdistettu] pohjainflaatiokin 3 prosenttiin. Energiahintainflaatio kiihtyi helmikuun reilusta 30 prosentista jo peräti 45 prosentin tuntumaan vuoden takaa. Energian hinnannousu selittääkin yksistään vähintään puolet nykyisestä kokonaisinflaatiosta.
Inflaation arvioidaan nykynäkymien mukaan kiihtyvän 6-7 prosenttiin. Se voi kuitenkin asettua vuoteen 2024 mennessä EKP:n kahden prosentin tavoitteen tuntumaan, jos energian ja raaka-aineiden hinnat tasaantuvat.
Keskipitkän ajan inflaationäkymää arvioitaessa on tärkeää seurata palkkakehitystä ja – siihenkin liittyen – inflaatio-odotuksia.
Palkkojen nousu on euroalueella toistaiseksi ollut vaimeaa, vaikka alkuvuoden ensimmäisiltä kuukausilta onkin joitain merkkejä sen kiihtymisestä. Työmarkkinat ovat vielä toipumassa vakavasta koronakriisistä. Vaikka työllisyyskehitys on ollut vahvaa sekä euroalueella että Suomessa, tasaantumisen merkkejä on jonkin verran näkyvissä.
Toisaalta rahoitusmarkkinoilta mitatut inflaatio-odotukset ovat viime aikoina kohonneet selvästi. Ne ovat silti keskipitkällä aikavälillä yhä lähellä 2 prosenttia ja ennen finanssikriisiä vallinnutta keskiarvoa.
EKP:n neuvosto päätti maaliskuussa jatkaa rahapolitiikan asteittaista normalisointia. PEPP-ohjelman netto-ostot lopetettiin viime kuun lopussa. APP-ohjelman netto-ostot lopetetaan syksyllä. Ohjauskorkoja ryhdytään nostamaan jonkin aikaa sen jälkeen, kun netto-ostot ovat päättyneet.
Viime aikojen korkeat inflaatioluvut voivat kuitenkin synnyttää tarpeen hillitä inflaatiota nopeammin toimenpitein. EKP:n neuvostossa olemme valmiita käyttämään kaikkia rahapolitiikan välineitämme sen puolesta, että inflaatio vakaantuu kahden prosentin tavoitteen mukaiseksi keskipitkällä aikavälillä. Tämä koskee ohjauskorkoja, omaisuuserien osto-ohjelmia sekä myös yleisemmin rahoitusoloja ja rahapolitiikan välittymistä.
Ei käy kieltäminen, että rahapolitiikka on nyt aikamoisessa ristipaineessa. Kohonneisiin energianhintoihin ei rahapolitiikalla juurikaan voida vaikuttaa. Päätöksenteossa on otettava huomioon sekä inflaation voimakkaaseen kiihtymiseen vaikuttavat seikat että mahdolliset kasvun nopeaan vaimentumiseen liittyvät tekijät. Tilanne ei ole helppo, mutta EKP:n neuvostolla on runsaasti rahapolitiikan instrumentteja käytössään.
Suomen osalta julkaisimme skenaariot 11.3. Vaikutuskanavat Suomen talouteen ovat samat kuin euroalueella. Skenaarioiden oletukset näkyvät tässä oikealla ja tulokset BKT:n ja inflaation kannalta vasemmalla.
Ensimmäisessä laskelmassa oletetaan, että öljyn ja raaka-aineiden hinnat nousevat tänä vuonna voimakkaasti, mutta sitten kääntyvät laskuun. Tällöin Suomen talous kasvaisi noin 2 % tänä vuonna.
Rankemmassa laskelmassa Suomen vientimarkkinat heikkenevät enemmän ja energian ja raaka-aineiden hinnat pysyvät pidempään korkeina, kun sodan arvioidaan kestävän pidempään. Talouden sopeutuminen ja menetettyjen Venäjän markkinoiden korvaaminen olisi hidasta. Tässä skenaariossa Suomen talouskasvu jäisi vain 1/2 prosenttiin vuosina 2022–2023, mutta joku saattaisi puhua nollakasvustakin.
Suomen inflaation odotetaan laskelmien perusteella nopeutuvan kuluvana vuonna 4–5 prosenttiin, mikä on paljon, mutta alle euroalueen keskiarvon.
Suomalaisen työn ja tuotannon kustannuskilpailukyky on viime vuosina parantunut, kun se sitä ennen heikkeni useiden vuosien ajan.
Tässä kuviossa esitetään vaihtosuhdekorjatut yksikkötyökustannukset Suomessa verrattuna muihin maihin. Kun käyrät laskevat, Suomen kustannuskilpailukyky paranee.
Ennusteisiin sisältyy poikkeuksellista epävarmuutta. Tuoreet ennusteet näyttäisivät kuitenkin viittaavan siihen, että Suomen kilpailukyky on kaiken kaikkiaan pysynyt melko muuttumattomana koronakriisin aikana, sillä sen odotetaan vuonna 2022 päätyvän lähelle vuoden 2019 tilannetta.
Nämä ennusteet perustuvat siihen oletukseen, että kaikilla aloilla päädytään kustannusvaikutuksiltaan suunnilleen samanlaisiin sopimuksiin kuin Teknon ja Teollisuusliiton päänavaajasopimuksessa.
Viime vuosien paranemisesta huolimatta Suomen kustannuskilpailukyky on edelleen heikompi kuin ennen finanssikriisiä. Sekä suomalaiset että ulkomaiset yritykset etsivät nyt uusia markkinoita menetetylle Venäjän kaupalleen. Avainkysymys on, miten nykyiset markkinaosuudet voidaan säilyttää ja uusia markkinoita löytää tilanteessa, jossa tuotantokustannukset ovat nousseet merkittävästi. Suomalaisten yritysten kustannuskilpailukyvyn säilyminen on tässä aivan keskeistä.
Parempi kustannuskilpailukyky kohentaa tuotannon ja työllisyyden edellytyksiä ensin talouden avoimella sektorilla ja ajan mittaan myös kotimarkkinatoimiloilla. Viime vuosina työn hinnan maltillinen kehitys on parantanut Suomen kustannuskilpailukykyä. Pidemmän päälle palkanmaksuvaraa tulisi kasvattaa tuottavuutta parantamalla. Tuottavuutta parantavat uudistukset ovat parasta lääkettä myös stagflaatiota vastaan.
Julkinen velka kasvaa erityisesti kriiseissä hyppäyksittäin, mutta velan taittaminen on hidasta ja vaivalloista. Koronakriisin jäljiltä julkiseen talouteen ei ehditty kerryttää puskureita ennen kuin uusi kriisi iski.
Viime vuonna nopea kasvu, inflaation kiihtyminen ja yhä alentuneet korkomenot vaikuttivat velkasuhteen pienenemiseen. Velkasuhde on kuitenkin lähdössä uudelleen kasvuun jo lähivuosina ilman uusia menopäätöksiä, koska menojen ja tulojen rakenteellista alijäämää ei ole saatu korjattua ja talouskasvu hidastuu.
On tärkeää huomata, että Venäjän aiheuttama uhka ei ole äkillinen kriisi, joka poistuu pian. Sodan aiheuttamat menolisäykset tuskin ovat myöskään tilapäisiä. Tämä pitkäaikaisuus on hyvä tiedostaa budjetista päätettäessä.
Suomen velkasuhde ei ole vielä euroalueen keskimääräisen velan tasolla, mutta sehän ei voi olla pienen reunamaan tavoitekaan. Vaikka Suomen valtion velkaantumiseen ei liity akuutteja riskejä, Suomessakin on syytä varautua jo lähivuosina korkoympäristön muuttumiseen.
Kun vanhaa velkaa korvataan kalliimmalla, korkokustannusten oletetaan asteittain kasvavan. Talouskasvusta ja verotuloista ei saada lähivuosina enää yhtä paljoa apua velkasuhteen hallintaan kuin viime vuonna. Kasvavalla velkataakalla on merkitystä pitkällä aikavälillä etenkin, kun työikäinen väestö vähenee ja huoltosuhde heikkenee.
Nyt tarvittaisiin suuren mittakaavan kestävyystiekartan ohella myös pienemmän mittakaavan tarkempaa karttaa, siis selvää suunnitelmaa myös lyhyelle ja keskipitkälle aikavälille siitä, kuinka julkinen talous tasapainotetaan hallitusti. Kyse on entistä enemmän julkisten menojen hallinnasta, minkä merkitystä korostaa, että korkealle nousseesta työllisyysasteesta huolimatta valtiontalouden alijäämä on yhä melko suuri.
Meillä Suomessa kehysmenettely on pitkään toiminut verrattain hyvin. Poikkeustilanteessa kehys jouduttiin rikkomaan kesken vaalikauden.
Jos pandemioita tulee kerran vuosisadassa, kehyksen rikkominen ei ole ongelma. Mutta se ei voi olla ratkaisu kaikkiin yllättäviin tilanteisiin, eikä varsinkaan pysyvien menojen lisäämiseen. Jos kyse on systeemisistä muutoksista, joihin kertainvestoinneilla ei voida vastata, julkisten menojen rakenteita on pystyttävä korjaamaan. Siihen yksi väline on kattava ja seikkaperäinen menokartoitus, vaikka viime kädessä kyse on luonnollisesti poliittisista arvovalinnoista, jotka kuuluvat kansan valitsemille päättäjille.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan herätti varmasti viimeisetkin Euroopassa tarpeeseen vahvistaa iskunkestävyyttämme ja omavaraisuutta. Venäjän toimet luovat painetta uudistaa Euroopan ja Suomen talouden rakenteita – ja toivottavasti antavat tälle vauhtia.
Selvää on, että Euroopan talous- ja turvallisuusyhteistyötä on tarve ripeästi syventää. Meidän on myös nopeutettava vihreää siirtymää investoimalla uusiutuvan energian tuotantoon, energiatehokkuuteen ja energiainfraan.
Nämä seikat vain korostavat julkisten menojen priorisoinnin merkitystä.
EKP:n rahapolitiikka tukee omalta osaltaan Euroopan selviytymistä muuttuneessa ympäristössä. EKP:n neuvosto on tarvittaessa valmis käyttämään kaikkia välineitään sen eteen, että inflaatio vakaantuu kahden prosentin tavoitteen mukaiseksi keskipitkällä aikavälillä. Euroalueen keskuspankit huolehtivat myös osaltaan pankki- ja muun rahoitusjärjestelmän vakaudesta tässä epävarmassa tilanteessa.