Pääjohtaja Olli Rehn: Euroopan ja Suomen talous sodan ja energiakriisin varjossa

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn                                  
Talousvaliokunnan julkinen kuuleminen 21.11.2022

Euroopan ja Suomen talous sodan ja energiakriisin varjossa

Arvoisa valiokunnan puheenjohtaja, valiokunnan jäsenet, hyvät kuulijat,

Euroopan talouden näkymä on tällä hetkellä varsin synkkä. Venäjän laitonta, brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainaan on kestänyt jo yli 8 kuukautta. Ukrainalaisten inhimilliset kärsimykset Venäjän julmasta hyökkäyssodasta ovat valtavat. Ukraina taistelee vapauden, demokratian ja Euroopan puolesta ja tarvitsee edelleen laajaa tukea.

Sodalla on myös mittavia taloudellisia vaikutuksia. Venäjä käyttää energiaa aseenaan, muiden aseiden rinnalla. Eurooppa on energian suhteen valitettavasti hyvin haavoittuvainen.

Toisaalta sekä yhteisillä eurooppalaisilla että kansallisilla ratkaisuilla on kyetty vaimentamaan energiakriisin vaikutuksia. Myös yksityinen sektori on onnistunut sopeutumaan ja etsimään uusia ratkaisuja nopeuttaakseen energiatalouden vihreää siirtymää eli irtautumista fossiilisista energialähteistä. Palaan energiakysymykseen tarkemmin myöhemmin.

[Kalvo 2. Taantuman todennäköisyys on kasvanut euroalueella]

Euroopan keskuspankki alensi syyskuussa talousennustettaan ja ennakoi euroalueelle ensi vuodelle noin yhden prosentin talouskasvua.

Koska epävarmuus tulevasta kehityksestä on suurta, EKP teki syyskuussa myös alasuuntaisen riskiskenaarion, jossa euroalueen talous supistuisi ensi vuonna vajaan prosentin. Riskiskenaariossa energian hintojen nousu jatkuisi odotuksia pidempään ja epävarmuus pysyisi korkeana.

Tämän hetken tietojen valossa euroalueen talouskehitys on näiden kahden skenaarion välimaastossa, ja riskiskenaarion toteutumisen todennäköisyys on merkittävä. Niinpä euroalue on vaarassa ajautua taantumaan talven aikana – kuinka lievään tai syvään, riippuu pitkälti energiakriisin kehityksestä ja ratkaisuista sen lievittämiseksi.

[Kalvo 3. Euroalueen inflaatio on edelleen kiihtynyt: lokakuussa 10,7 % – pohjainflaatio 5,0 %]

Hintojen nousu on ollut euroalueella poikkeuksellisen nopeaa: lokakuun inflaatio oli jo 10,7 prosenttia.

Tätä lukua arvioitaessa on hyvä huomioda, että energian hinnan nousu selittää suoraan lähes puolet kokonaisinflaatiosta ja muustakin hintojen noususta välillisesti suhteellisen suuren osan.

Energian kallistuminen on nostanut myös ruoan hintaa. Ruoan hinnannousu koskettaa kaikkia kansalaisia, mutta erityisesti pienituloisia, joiden tapauksessa ruokalasku haukkaa leijonanosan tuloista.

Kuviosta havaitaan, että hintojen nousu on laajentunut lähes kaikkiin tavaroihin ja palveluihin. Sen takia hintojen nousu jatkuu ennusteen mukaan suhteellisen nopeana myös ensi vuonna, vaikka energian hinnan nousun odotetaankin taittuvan.

[Kalvo 4. Inflaation ajuri ja ankkuri euroalueella]

Energiahintojen nousu on inflaation tärkein ajuri. Energiahintoihin rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa vain rajallisesti, mutta rahapolitiikan on kuitenkin reagoitava edellä kuvaamaani yleisen hintatason nousun kiihtymiseen – myös siksi, että inflaatio-odotukset pysyisivät ankkurissa.

Pidemmälle katsoen palkkainflaation kehitys on avainasemassa. On ymmärrettävää, että palkansaajien ostovoiman heikkeneminen johtaa aiempaa suurempiin palkankorotusvaatimuksiin. Palkkakulujen nousu välittyy kuitenkin takaisin kuluttajahintoihin, ja riskinä on inflaatiota ruokkiva hintojen ja palkkojen kierre.

[Kalvo 5. Vaihtosuhde heikentynyt]

Venäjän hyökkäyssodan seurauksena euromaat maksavat tuontienergiasta aikaisempaa selvästi korkeampaa hintaa. Vienti- ja tuontihintojen suhdetta kuvaava vaihtosuhde on kuluvana vuonna heikentynyt nopeasti ja on itse asiassa pudonnut historiallisen alas. Tämä köyhdyttää euromaiden kansantalouksia: viennistä saatavilla tuloilla voidaan ostaa aikaisempaa vähemmän tuontihyödykkeitä.

[Kalvo 6. Palkkainflaatio on ollut pitkään maltillista, mutta nopeutunut tänä vuonna]

Työvoiman kysyntä on kasvanut ja yleisemminkin suuri osa tuotantokapasiteetista on euroalueella käytössä. Tämä näkyy myös palkkojen nousun kiihtymisenä kuluvan vuoden alusta alkaen. Tässä on tosin suuria eroja maiden välillä. Palaan tähän kysymykseen Suomen osalta tarkemmin hieman myöhemmin.

[Kalvo 7. Mikä on hintavakauden kannalta olennaista nykytilanteessa?]

Kuten edellä totesin, rahapolitiikalla ei juurikaan voida vaikuttaa energiahintoihin. Rahapolitiikan on kuitenkin reagoitava yleisen hintatason nousun (tavarat ja palvelut) kiihtymiseen.

Rahapolitiikkaa kiristämällä pyritään välttämään kuluttajahintojen ja palkkojen nousukierteen syntyminen. Hinta-palkkakierteen syntyminen olisi merkki inflaatio-odotusten irtoamisesta ankkurista.

Jos ankkuri ei pidä, inflaatiotavoitteen saavuttaminen keskipitkällä aikavälillä tulee reaalitalouden kannalta kalliimmaksi, koska se johtaisi kireämpään rahapolitiikkaan ja hitaampaan talouden kasvuun. 

[Kalvo 8. Luottamus rahapolitiikkaan säilynyt – inflaatio-odotukset yhä 2 % tuntumassa]

Keskuspankin tulee varmistaa, että inflaatio-odotukset pysyvät ankkuroituneena tavoitteeseen. Inflaatio-odotuksia on mahdollista arvioida käyttäen erilaisia mittareita.

Oheisessa kuviossa hyödynnetään EKP:n ammattiennustajille suunnattua kyselyä sekä rahoitusmarkkinoilta johdettujen inflaatioswapien mukaisia inflaatio-odotuksia.

Näiden indikaattorien perusteella voidaan arvioida, että inflaatio-odotukset ovat edelleen noin kahden prosentin tuntumassa, vaikka ne ovatkin jonkin verran nousseet. Luottamus EKP:n rahapolitiikkaan on siis säilynyt.

[Kalvo 9. EKP:n neuvosto on nostanut ohjauskorkoja]

EKP:n neuvosto on nostanut ohjauskorkoja inflaation vakauttamiseksi kahden prosenttiin keskipitkällä aikavälillä. Korkoja nostettiin 0,5 prosenttiyksikköä heinäkuussa ja 0,75 prosenttiyksikköä syyskuussa ja lokakuussa.

Ennen koronnostojen aloittamista heinäkuussa EKP:n tärkein ohjauskorko oli negatiivinen, –0,5 %. Tällä hetkellä tämä pankkien keskuspankille maksama talletuskorko on 1,5 %.

Ohjauskorkoja nostetaan todennäköisesti vielä lisää. Tahti riippuu siitä, miten talous kehittyy ja millaisia tietoja inflaatiokehityksestä saadaan. Rahapolitiikkaa kiristämällä pyritään siihen, että inflaatio vakautuu keskipitkällä aikavälillä 2 %:n tavoitteen mukaiseksi.

[Kalvo 10. Vastavoima stagflaatiolle: euroalueen työttömyysaste hyvin alhainen – yritysten huolena työvoiman saatavuus]

Stagflaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa samanaikaisesti inflaatio on nopeaa, talouskasvu heikkoa ja työttömyys koholla. Stagflaatio liitetään usein 1970-lukuun, jolloin energian tarjontasokkien aiheuttama voimakas kustannusten nousu välittyi palkkoihin, mikä kiihdytti inflaatiota edelleen. Kustannustason nousu hidasti tuotannon kasvua ja reaalitulojen supistuminen vaimensi yksityistä kulutusta, mikä puolestaan kasvatti työttömyyttä.

Kokonaisuutena talouden rakenteet ja instituutiot ovat toki nyt hyvin erilaiset kuin öljykriisin aikaan. Yksi vastavoima stagflaatiolle on riippumattomat ja itsenäiset keskuspankit. Toinen vahva vastavoima on se, että tällä hetkellä työmarkkinakehitys on edelleen hyvää. Työttömyysaste on laskenut nopeasti euroalueella koronapandemian jälkeen eikä EKP ennusta sen lähtevän nousuun ensi vuonna.

Euroalue ei siis ole stagflaatiossa. Tämä näkyy myös siinä, että poikkeuksellisen iso osa yrityksistä kertoo kyselytutkimuksessa työvoiman saatavuuden rajoittavan tuotannon kasvattamista. Tässä mielessä voidaan puhua jopa työvoimapulasta.

[Kalvo 11. SP:n syyskuun ennuste: Suomen talouskasvu lievään taantumaan]

Entä Suomen talousnäkymät? Kuluvan vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon talouskasvu oli vahvaa. Tilastokeskuksen viime viikolla julkaisemien ennakkotietojen mukaan myös kolmannen vuosineljänneksen kehitys oli hieman ennakoitua parempaa.

Suomen Pankin syyskuun väliennusteen mukaan Suomen talous kasvaa tänä vuonna 2,2 prosenttia, mutta supistuu ensi vuonna 0,3 prosenttia.

Suomi on varautunut nykyisen kaltaiseen energiakriisiin paremmin kuin moni muu euroalueen maa, mutta euroalueen talouskasvun merkittävä hidastuminen energiakriisin takia varjostaa myös Suomen talouden näkymiä.

[Kalvo 12. Työllisyyden kehitys Suomessa ollut myönteistä vuosina 2016-22]

Työllisyys on Suomessa kehittynyt myönteisesti vuodesta 2016 lähtien. Vaikka reaaliansiot ovat viime aikoina laskeneet voimakkaasti inflaation kiihtymisen vuoksi, kotitalouksien taloustilanteen kannalta työllisyyskehityksen jatkuminen hyvänä on ollut ratkaisevan tärkeää.

Työllisyysaste nousi nopeasti myös vuonna 2020 koetun koronapandemian aiheuttaman romahduksen jälkeen.

Tuleviin työllisyysnäkymiin liittyy nyt poikkeuksellisen paljon sodan ja energiakriisin aiheuttamaa epävarmuutta. Taantuman todennäköisyyden kasvaessa kasvaa ei työllisyyden myönteistä kehitystä voi pitää enää itsestäänselvyytenä.

Kyselyjen perusteella työlliset arvioivat omakohtaisen työttömyyden tai lomautuksen uhan pahentuneen yhtä suureksi kuin pitkällä ajalla keskimäärin.

[Kalvo 13. Suomalaisen työn ja yritysten kilpailukyky korjaantui viime vuosikymmenellä]

Suomalaisen työn ja yritysten kilpailukyky heikkeni finanssikriisin jälkeen, ja jouduimme kokemaan sen jälkeen hitaan kasvun vuosikymmenen. Kilpailukykyä kuitenkin korjattiin 2016 lähtien – sittemmin työllisyysaste on noussut 67 %:sta 74 %:iin. Kustannuskilpailukyky on parantunut viime vuosina sekä kehittyneisiin kauppakumppanimaihin että euroalueen keskiarvoon verrattuna.

Työn hinnan kehitykseen liittyy tällä hetkellä paljon epävarmuutta. Tulevat palkkasopimukset meillä ja muualla määrittävät kilpailukyvyn kehitystä. Valitettavasti työmarkkinaöiden neuvotteluasetelma Suomessa on tällä hetkellä vaikeampi kuin moneen vuoteen.

On kuitenkin selvää, että turvallisuusympäristön muutoksen ja energiamarkkinoiden myllerryksen vuoksi monet suomalaiset vientiyritykset etsivät nyt uusia markkinoita tuotteilleen – sama tapahtuu muualla Euroopassa.

Myös Euroopan energiansaanti pitää järjestää uusiksi. Lisäksi turvallisuushuolet pakottavat miettimään taloudellisia riippuvuuksia.

[Kalvo 14. Energiatalouden vihreä siirtymä toteutuu nyt tavalla, jota ei ennakoitu eikä toivottu]

Energiakriisi hallitsee nyt Euroopan ja Suomen talousnäkymiä ja ylläpitää epävarmuutta. Vihreä siirtymä toteutuu nyt hallitsemattomasti ja epätoivotulla tavalla, kun sota ja energiakriisi toimivat sen moottorina.

Energiahinnat alkoivat nousta jo viime vuonna maailmantalouden toipuessa koronataantumasta, ja sodan syttyminen kärjisti tilannetta entisestään. Kysynnän ja tarjonnan voimakas epäsuhta leimaa tulevaa talvea. Kaikki kysynnän joustot ja energian säästön mahdollisuudet on pyrittävä hyödyntämään, ja tukitoimet tulee kohdistaa tarkasti.

Onneksi tilanne Suomessa ei ole yhtä vaikea kuin suurissa euromaissa. Teollisuudessa siirtymä pois fossiilisista energialähteistä ollut käynnissä jo pitempään. Kehitystä on tukenut ydinvoima, uusiutuvat energialähteet ja kuuluminen pohjoismaiseen sähkömarkkinaan. 

Tulevan talven lisäksi myös lähivuodet ovat vaikeita. Tänä vuonna kaasuvarastoja on täytetty pienellä Venäjän tuonnilla, mutta ensi vuonna ei saada sitäkään määrää. Kokonaisuutena Euroopan energiapolitiikan pitkän aikavälin suunta on ratkaisematta. Nyt on erityisen tärkeää pitää yllä Euroopan yhtenäisyyttä sekä omissa politiikkatoimissa että suhteessa Venäjän energiatuotteiden tuontiin.

[Kalvo 15: Kotitaloudet velkaantuneempia kuin koskaan aiemmin]

Suomalaiset kotitaloudet ovat velkaantuneempia kuin koskaan aiemmin. Samalla yhteenlasketut korkomenot pienentyivät lähes koko 2000-luvun ajan. Nyt asuntolainojenkin korot ovat lähteneet nopeaan nousuun, mikä kaventaa monen kotitalouden kulutusmahdollisuuksia.

Kotitalouksien suuri velkaantuneisuus on pitkään ollut rahoitusvakauden kannalta Suomen Pankin keskeisin huolenaihe. Valtaosa kotitalouksien velasta, noin ¾, on asuntolainoja ja taloyhtiöiden lainoja. Uudet asuntolainat ovat aiempaa pidempiä ja suurempia, ja yli viidesosa uusista asuntolainoista on yli 26 vuotta pitkiä.

[Kalvo 16: Talouden välilliset riskit voivat olla suurempia kuin pankkien suorat luottoriskit asuntolainoista]

Suomen Pankissa on arvioitu, että rahoitusvakausnäkökulmasta kotitalouksien velkaantumiseen liittyvät vakaushuolet syntyvät ennemmin välillisesti talouskehitykselle koituvien riskien kautta kuin suoraan asuntolainojen luottoriskeinä.

Korkojen nousu, yhdessä välttämättömien kulutusmenojen kasvun ja työmarkkinoiden epävarmuuden kanssa, voi pienentää kotitalouksien taloudellista liikkumavaraa.

Jos velanhoito vaikeutuu, kotitaloudet saattavat kuluttaa vähemmän  tavaroita ja palveluita. Kulutuksen supistuminen puolestaan heijastuu yritysten haluun työllistää. Tämä voi lisätä pankkien tappioita sekä yritysten että kotitalouksien lainoista.

Tällä hetkellä asuntohintojen käänteestä huolimatta luottoriskien kasvusta ei ole merkkejä.

Hoitamattomien lainojen määrät ovat pysyneet alhaisina ja pankkien varainhankinnassa ei ole havaittavissa riskilisien kasvua.

Ylipäätään pohjoismaisten pankkien vakavaraisuus ja kannattavuus ovat verraten hyvät. Viime vuosina tehtyjen stressitestien perusteella pohjoismaisten pankkien tappionkantokyky on hyvä koviakin kiinteistömarkkinakriisejä vastaan.

[Kalvo 17: Pankkien ja lainanottajien kriisinkestävyys on hyvällä tasolla]

Euroopan järjestelmäriskikomitea antoi syyskuun lopulla varoituksen rahoitusvakautta koskevien riskien kasvusta Euroopassa. Varoituksen tarkoituksena on kiinnittää huomiota riskien vakavuuteen ja kehottaa kaikki toimijoita – etenkin luottolaitoksia ja valvojia – varautumaan mahdollisiin riskien toteutumisesta aiheutuviin ongelmiin.

Suomessa pankkisektori on tärkeä rahoituksen välittäjä yrityksille ja kotitalouksille. Talouden laskusuhdanteissa ja häiriötilanteissa on entistäkin tärkeämpää, että rahoituksen välitys pysyy vakaana ja tehokkaana.

Vaikean toimintaympäristön ja Suomen rahoitusjärjestelmän haavoittuvuuksien vuoksi pankkien kriisinkestävyyttä on tärkeää vahvistaa.

Rakenteellisten makrovakauspuskurien korottaminen pandemian aikana alennetuilta tasoilta aloitettiin Suomessa kesäkuussa 2022. Talouden epävarmojen näkymien vuoksi makrovakauspolitiikan kiristämispäätökset on tehtävä varovaisesti ja asteittain, jotta vältetään suhdanteita kärjistävät vaikutukset.

[Kalvo 18. Päivittäismaksamisen huoltovarmuutta vahvistettu]

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on lisännyt kyber- ja hybridihyökkäysten uhkaa myös Suomessa. Finanssitoimialalla kyberuhka voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pankki- tai maksujärjestelmien käyttö estetään tiedot pyyhkivällä haittaohjelmalla, ja hybridiuhka puolestaan esimerkiksi tietoliikenneyhteyksien tuhoamista tai häirintää.

Muuttuneen uhkatilanteen seurauksena rahoitusmarkkinaviranomaiset valmistelivat kevään ja kesän aikana varajärjestelmät, joilla pyritään turvaamaan päivittäismaksaminen kaikissa olosuhteissa. Varajärjestelmiä voidaan käyttää esimerkiksi vakavien kyberhyökkäysten tai pitkäkestoisen tietoliikenneongelmien sattuessa.

Varajärjestelmien avulla toimintakyvyttömän pankin asiakkaat voisivat saada pääsyn tileillä oleviin varoihin, tehdä tilisiirtoja, käyttää olemassa olevaa debit-korttiaan ja nostaa käteistä.

[Kalvo 19. Päivittäismaksamisen varajärjestelyn vastuut]

Alkuvuoden valmistelu kattoi sekä järjestelmien teknisen toteutuksen että tarvittavat lainsäädäntömuutokset. Uusi lainsäädäntö astui voimaan 11. heinäkuuta 2022. Se asettaa Rahoitusvakausvirastolle tehtäväksi ylläpitää huoltovarmuustilijärjestelmää. Suomen Pankin on puolestaan ylläpidettävä pankkien välisen maksamisen varajärjestelmää.

Luottolaitoksilla ja ulkomaisten pankkien Suomessa toimivilla merkittävillä sivuliikkeillä on lakisääteinen velvollisuus pystyä käyttämään edellä mainittuja varajärjestelmiä jatkuvasti.

[Kalvo 20. Kriisin keskellä pitää työskennellä myös pitkän aikavälin ongelmien ratkaisemiseksi]

Suomen haasteista puhuttaessa ei voida sivuuttaa julkista taloutta ja pitemmän aikavälin kasvunäkymiä. Niihin myös Kansainvälinen valuuttarahasto, IMF, kiinnitti huomiota vuotuisessa konsultaatiossaan viime viikolla.

Julkisen talouden tasapainottaminen vaatii aktiivisia tuloihin ja menoihin vaikuttavia toimia. Rakenteellinen alijäämä, kasvavat korkomenot ja ikäsidonnaiset menot johtavat ylivelkaantumiseen, ellei suuntaa muuteta. Siksi tarvitaan määrätietoista julkisten tulojen ja menojen tasapainottamista.

Jaan IMF:n näkemyksen siitä, että julkista taloutta on keskipitkällä aikavälillä vakautettava huomattavasti, jotta velkasuhde saadaan kääntymään laskuun ja luodaan tilaa ikäsidonnaisille menoille.

Lähtökohdaksi olisi hyödyllistä ottaa pidemmän aikavälin velkakestävyys. Kokonaisuuden tulisi muodostaa johdonmukainen muutaman hallituskauden pituinen sopeutusohjelma. Näin talouspolitiikan kokonaisuus muodostaisi vakaan ja ennakoitavan toimintaympäristön ja parantaisi yritysten toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia toteuttaa pitkän aikavälin investointisuunnitelmia. Keskeistä on, että ohjelmaan on vahva poliittinen sitoutuminen, ja että sitä ryhdytään myös määrätietoisesti toteuttamaan.

Samalla – kuten myös IMF tuo esiin – Suomen tulee jatkaa rakenteellisia uudistuksia pitkän aikavälin kasvun vahvistamiseksi.

Mielestäni osuva esimerkki on koulutus, joka on ollut historiallisesti tärkeä tekijä Suomen talouskasvun taustalla. Valitettavasti tähänastinen hyvä kehitys uhkaa päättyä. Nuorten ikäluokkien koulutustason nousu on pysähtynyt ja 1970-luvun lopulla syntyneet ikäluokat ovat toistaiseksi jäämässä korkeimmin koulutetuksi sukupolveksi.

Myös väestön ikääntyminen sekä heikko tuottavuuskehitys painavat Suomen talouden pidemmän aikavälin kasvunäkymiä. Jos nykyiset kehityskulut väestönkasvussa ja koulutuksessa jatkuvat, uhkana on, että inhimillisen pääoman määrä alkaa vähentyä 2040-luvulla.

Inhimillisen pääoman kehitykseen voidaan vaikuttaa panostamalla koulutukseen sekä lisäämällä kannustimia työntekoon ja uralla etenemiseen. Kansainvälisten osaajien rekrytoinnin eli koulutetun työperäisen maahanmuuton lisääminen kasvattaisi niin ikään inhimillistä pääomaa – ja kotoperäisiä politiikkatoimia nopeammin.

Sama koskee myös koulutusperäistä maahanmuuttoa: miten saada Suomessa opiskelevat kansainväliset opiskelijat jäämään Suomeen entistä useammin, käyttämään osaamistaan ja tuomaan dynamiiikkaa talouteemme? Tässä olisi syytä ja sauma tiivistää yritysten ja yliopistojen välistä yhteistyötä. Sama koskee tietysti myös ammattikorkeakouluja.

Työvoiman saatavuus on todellakin aivan avainkysymys – uskallan sanoa jopa suuri kansallinen haaste – ikääntyvässä Suomessa, mikä asettaa uusia vaatimuksia niin työmarkkinoiden toiminnalle, koulutusjärjestelmälle kuin työperäiselle maahanmuutolle. Onko meistä vastaamaan siihen?

[Kalvo 21: Yhteenveto]

Euroopan ja Suomen turvallisuuspoliittinen ja taloudellinen toimintaympäristö on kovassa murroksessa. Energian hintojen nousu on leikannut elintasoa rajusti, inflaatio on laaja-alaistunut ja epävarmuus leimaa ensi vuoden talousnäkymiä.

Rahapolitiikkaa kiristämällä pienennetään kuluttajahintojen ja palkkojen haitallisen nousukierteen syntymisen riskiä ja vakautetaan inflaatio keskipitkällä aikavälillä kahden prosentin tavoitteen mukaiseksi.

Kriisien jälkeen pitkän ajan kasvun haasteet ovat Suomessa entisenlaiset. Ikärakenteen muutos ja ilmaston muuttuminen eivät ole enää tulevaisuuden ongelmia, vaan niiden vaikutukset näkyvät jo.

90-luvun lamasta Suomi nousi tukeutumalla tutkimukseen, osaamiseen ja yrittäjyyteen. Innovaatiorahoitukseen panostettiin lamankin oloissa, yritysverotus uudistettiin, kilpailukyky korjattiin, uusiutuvaan energiaan satsattiin. Julkinen talous tasapainotettiin.

Myös tämän päivän mittavien haasteiden edessä tarvitaan päättäväisyyttä ja yhtenäisyyttä – niin koko Euroopassa kuin – jotta pystymme voittamaan edessämme olevat isot haasteet. Nyt kaivataan uudistumiskykyä, jotta pystymme ponnistamaan kestävän kasvun tielle, sekä Euroopassa yleensä että etenkin meillä Suomessa. Toivottavasti sitä meiltä löytyy.

Kiitos mielenkiinnostanne!

Esityskalvot (PDF)