Pääjohtaja Olli Rehn: Talouden näkymät ja kestävyys

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Hallituksen puoliväliriihen avaus
21.4.2021

Talouden näkymät ja kestävyys

Arvoisa pääministeri, hyvät valtioneuvoston jäsenet ja alustajakollegat,

Kiitän kutsusta käyttää puheenvuoro tässä hallituksen puoliväliriihen avausosuudessa. Nyt kun olemme pikku hiljaa jättämässä pandemian taaksemme, on tärkeää, että suuntaamme ajatuksemme ajassa eteenpäin, lähikuukausia pidemmälle.

KALVO 2

Edessämme ovat pitkälti samat talouden kestävyyteen liittyvät kysymykset kuin ennen pandemiaa, joskin monilta osin aiempaa vaikeampina. Julkinen velka on kasvanut. Tällä on merkitystä etenkin, kun työikäinen väestö vähenee ja huoltosuhde heikkenee.

Yksi olennainen näkökulma tähän on ns. inhimillisen pääoman odotettu kehitys. Siitä kertoo tämä kuvio, joka pohjautuu Suomen Pankissa käynnissä olevaan tutkimukseen.[1] Kun lähdetään liikkeelle Suomen väestörakenteesta ja koulutustason viimeaikaista trendeistä, päädytään näkymään, jossa inhimillisen pääoman arvioitu määrä alkaa pienentyä noin 15 vuoden kuluttua. Tämä syö kasvukykyä ja tuottavuuskehitystä ja erottaa meidät muista pohjoismaista, kuten Ruotsista ja Tanskasta.

KALVO 3

Koronapandemia painaa vielä tällä hetkellä raskaasti talouskehitystä koko maailmassa, myös euroalueella ja Suomessa. Elpymistä kuitenkin odotetaan rokotusten myötä tämän vuoden toisen puoliskon mittaan. Näkymissä on yhä paljon riskejä, jotka liittyvät etenkin virusmuunnoksiin ja mahdollisiin viivästyksiin rokotusohjelmissa.

Euroopan keskuspankin neuvosto on koronakriisin aikana keventänyt rahapolitiikkaa useaan otteeseen, laajasti ja eri keinoin, jotta rahoitusolot pysyvät suotuisina kaikilla talouden sektoreilla, yrityksille ja kotitalouksille. Koronakriisissä euroalueen talous olisi supistunut selvästi enemmän ilman talouspolitiikan voimakasta tukea. Tällä kertaa rahapolitiikka ja finanssipolitiikka ovat toimineet samaan suuntaan ja siten tukeneet toisiaan.

Kansallisten finanssipoliittisten ratkaisujen lisäksi merkityksensä on myös yhteisillä eurooppalaisilla toimilla, joista tärkein on EU:n elpymisrahasto, kuten hyvin tiedätte. Lähivuosina sen pitäisi tukea meillä ja muualla Euroopassa kestävän kasvun ja reilun siirtymän edellyttämiä uudistuksia ja investointeja.

Yhdysvalloissa talouden arvioidaan kasvavan nopeasti pandemian helpottaessa, mihin vaikuttaa voimakas finanssipoliittinen elvytys.

Päätetyt ja kaavaillut finanssipolitiikan toimet ovat kooltaan jo niin suuria, että Yhdysvalloissa on herännyt keskustelua siitä, voivatko ne olla ylimitoitettuja ja siten uhata julkisen talouden kestävyyttä ja kiihdyttää inflaatiota pitkäaikaisesti yli tavoitteen. Tällaisia näkemyksiä ovat nyt tuoneet esiin eräät tunnetut taloustieteilijät myös maan poliittisen kartan vasemmalta puolelta.

Keskustelu julkisen velan merkityksestä Atlantin molemmin puolin on vahvasti kytköksissä vallitsevaan korkotasoon. Niin kauan kuin valtiot voivat velkaantua poikkeuksellisen halvalla, velan kasvu ei välttämättä näyttäydy suurena uhkana. On kuitenkin syytä odottaa, että jossain vaiheessa korot nousevat, kun talouskehitys ja inflaatio normalisoituvat. Vaikka tämä ei ainakaan euroalueella ole vielä näköpiirissä, eikä välttämättä siinnä horisontissakaan, ei missään tapauksessa ole syytä tuudittautua siihen, että korkotaso säilyisi loputtomiin nykyisellään.

KALVO 4

Mitä seikkoja Suomen talouspolitiikan ajoituksessa kannattaisi ottaa huomioon? Suomessa talous supistui viime vuonna vajaat 3 % ja elpyy Suomen Pankin maaliskuun väliennusteen mukaan niin, että se kasvaa runsaat 2½ % sekä tänä että ensi vuonna. Finanssipolitiikka oli ennätyksellisen elvyttävää viime vuonna ja on edelleen sitä tänä vuonna.

On tärkeää, että finanssipolitiikan avulla voidaan tukea taloutta silloin, kun se on vaikeuksissa. Tämä on jälleen kerran nähty koronakriisin aikana. Jotta näin voidaan toimia myös tulevaisuudessa, on julkista taloutta syytä vahvistaa, kun taloustilanne normalisoituu. Systemaattinen lähestymistapa on tässä tärkeää etenkin meillä, kun ottaa huomioon väestön ikärakenteen.

Kansainvälisten kokemusten nojalla sääntöpohjaisen finanssipolitiikan on havaittu edistävän parhaiten julkisen talouden kestävää hoitoa. Suomessa käytetty valtiontalouden kehysmenettely on ollut tässä toimiva malli. Kehyksistä voi toki olla syytä poiketa kriisitilanteessa. Mutta jos kehyksestä poikkeaminen kuitenkin muodostuu säännöksi, menetetään järjestelmästä saatavat hyödyt kestävyyden kannalta.

Suomessa onkin perusteltua palata valtiontalouden menokehyksiin, kun tilanne koronakriisin jäljiltä normalisoituu. Koska kasvun ja työllisyyden ennustetaan vavistuvan tuntuvasti, näin olisi syytä tehdä vuoden 2022 budjetista lähtien.

On myös syytä ottaa huomioon, että Yhdysvaltain finanssipoliittinen elvytys on niin mittavaa, että sen vaikutukset ”läikkyvät” tuntuvasti myös Euroopan puolelle. On arvioitu, että se voi kasvattaa euroalueen BKT:ta lyhyellä aikavälillä noin 0,3-0,5 prosentin verran (haarukan alapää on EKP:n ja yläpää OECD:n arvio). Vaikutuksia koetaan suurelta osin jo tänä vuonna.

Lisäksi on hyvä noteerata, että EU:n oman elpymisrahaston vaikutukset painottuvat vuosiin 2022 ja 2023. Sen voi odottaa parantavan kestävän kasvun edellytyksiä etenkin välittömästi koronakriisin jälkeisinä vuosina.

Samalla kun julkinen talous näin tukee kasvua, rahapolitiikka on elvyttävää. EKP on sitoutunut pitämään yllä suotuisia rahoitusoloja kotitalouksille ja yrityksille yli koronapandemian kriisivaiheen – ja siten tukemaan hintavakautta.  On tärkeää, että kun nyt tuetaan taloutta yli vaikean vaiheen, silta rakennetaan loppuun asti vastarannalle, eikä projektia hylätä kesken kaiken. Rahapolitiikka toimii talouspolitiikan kokonaisuudessa ikään kuin entisajan futisjoukkueen libero, varmistaen sen, ettei oman joukkueen nousu avaa vastustajalle vastahyökkäyksestä helppoa maalipaikkaa.

KALVO 5

Edessämme olevat keskipitkän ja pitkän aikavälin huolet liittyvät julkiseen talouteen, työllisyyteen ja tuottavuuteen. Kun tarkastellaan työn tuottavuuden kehitystä finanssikriisin jälkeen aina koronapandemiaan asti, se oli Suomessa poikkeuksellisen vaimeaa, pois lukien muutaman vuoden jakso vuodesta 2015 lähtien.

Tämä pitkän aikavälin kehitys pitäisi kääntää parempaan suuntaan. Suomessa on investoitu liian vähän sekä fyysiseen tuotannolliseen pääomaan että tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Eikä ole aktiivisesti huolehdittu kansainvälisten osaajien saamisesta Suomeen yritystemme ja taloutemme dynamiikkaa vahvistamaan.

Nyt kannattaakin kysyä: Pystyisimmekö kokoamaan sellaisen kahden kärjen työllisyys- ja tuottavuuslinjauksen, jossa asetettaisiin aidosti tavoitteeksi sekä korkea pohjoismainen työllisyysaste että nopea tuottavuuden kasvu? Ja suuntaamaan julkisen vallan ja työmarkkinoiden osapuolten toimet pitkäjänteisesti niitä kohden?

Mitä tämä voisi tarkoittaa? Vaikkapa sitä, että paikallisen sopimisen edellytyksiä lisättäisiin sekä työ- ja virkaehtosopimusten raameissa että lainsäädäntöä kehittämällä. Sitä, että henkilöstön edustusta ja tiedonsaantia kehittämällä työntekijät saavat riittävästi tietoa yrityksen tilasta – ja että sopimiseen on riittävää osaamista kummallakin puolella.

Viimeaikaiset liikkeet työmarkkinoilla heijastavat paikallisen sopimisen lisäämisen tarvetta. Toivoa sopii, että tulevista muutoksista riippumatta koordinaatio työehdoista sovittaessa onnistuu Suomessa. Rahaliiton jäsenmaana vientivetoinen koordinaatio eri alojen välillä – Suomen malli joka syntyi käytännössä vaikkakaan ei teoriassa – on meille hyvin tärkeä.

Kaiken kaikkiaan työllisyyden vahvistamiseksi on tarpeen tehdä paljon. Keskeisiä ovat sellaiset uudistukset, joilla on todellista vaikuttavuutta tutkimustiedon valossa, kuten jo tehty päätös eläkeputken poistamisesta.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan muuttaminen nykyistä kannustavammaksi olisi yksi tällainen toimenpide. Ottaen huomioon suhdannetilanteen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, yksi vaihtoehto voisi olla saattaa uudistus voimaan siinä vaiheessa, kun työllisyystilanne on vahvistunut esimerkiksi siihen mittaan, että työllisyysaste on noussut koronapandemiaa edeltävälle tasolle.

Toinen kärki olisi se, että Suomen rakenteellista kilpailukykyä, siis kasvukykyä, vahvistettaisiin monin eri tavoin, jotta työn tuottavuus taloudessamme voi kasvaa. Innovaatiotoimintaa on mahdollista tukea laajalla ja pysyvällä t&k-verohelpotuksella, joka tukisi yhtäläisesti kaikkien alojen ja yritysten mahdollisuuksia kehittää tuottavuutta. Sen rinnalla julkinen valta antaisi edelleen suunnattua t&k-tukea – viittaan etenkin Business Finlandiin ja ex-Tekesiin – jonka suuntaamiseen vaikuttaisivat arviot eri klusterien ja toimialojen menestymisen edellytyksistä.

Kunnianhimoinen tavoite t&k-menojen kasvattamisesta 4 prosenttiin BKT:sta on nähdäkseni täysin paikallaan, kun otamme huomioon Suomen heikon tuottavuuskehityksen. On aihetta kysyä: voisiko sen taakse saada laajan yhteiskunnallisen tuen, vaikkapa parlamentaarisen komitean avulla? Näin voitaisiin huolehtia pitkäjänteisesti julkisen vallan panostuksesta tutkimus- ja innovaatiotoimintaan.

Arvoisa pääministeri, hyvät valtioneuvoston jäsenet,

Toivotan hallitukselle viisautta ja voimia tehdä päätöksiä, joilla Suomea uudistetaan ja kestävän kasvun ja työllisyyden eväitä vahvistetaan.

Kiitos!

[1] Arto Kokkinen, Petri Mäki-Fränti ja Meri Obstbaum: Bank of Finland’s Novel Long Run Forecast Framework with Human Capital. Julkaisematon käsikirjoitus.

Esityskalvot (pdf)