Pääjohtaja Olli Rehn: Euroopan ja Suomen talouden näkymät ja haasteet kestävän kasvun ja työllisyyden kannalta
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Hallituksen budjettiriihi 7.9.2021
Euroopan ja Suomen talouden näkymät ja haasteet kestävän kasvun ja työllisyyden kannalta
Kiitän pääministeriä kutsusta pitää puheenvuoro budjettiriihessä. Keskityn Euroopan ja Suomen talouden näkymiin ja haasteisiin.
Maailmantalouden elpyminen poikkeuksellisen syvästä ja äkillisestä kriisistä on ollut nopeaa. Pandemia kuitenkin vaikuttaa yhä. Monissa köyhemmissä maissa rokotekattavuus on vielä vähäinen, eikä kriisi ole ohi. Koko maailman väestöstä kokonaan rokotettuja on vasta noin 25% - vertailun vuoksi, EU:ssa 59%, Suomessa 53% ja Afrikassa vain 2%.
Kehittyneissä talouksissa tartuntojen lisääntyminen uudelleen kesällä näyttää hidastaneen elpymistä, ja se luo myös epävarmuutta syksyn näkymiin. Deltamuunnoksen talousvaikutusten ei kuitenkaan odoteta olevan kovin suuria eikä pitkäkestoisia, kun rokotekattavuus on suuri.
Inflaatio vaimeni koronakriisin alkuvaiheessa. Tämän vuoden aikana se on puolestaan nopeutunut kehittyneissä talouksissa laajasti, erityisesti Yhdysvalloissa. Euroalueellakin inflaatio kiihtyi elokuussa 3 prosenttiin. Inflaatiota on voimistanut matala hintataso vertailuajankohtana eli vuosi sitten, raaka-aineiden hintojen nousu sekä erilaiset pandemiaan liittyvät tuotantokapeikot. Nämä tekijät arvioidaan pitkälti väliaikaisiksi.
Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa ohjaa nyt uusi strategia, jota valmistelimme puolentoista vuoden pituisella seminaarirumballa ja josta päätimme EKP:n neuvostossa menneenä kesänä. Tämä meni Suomessa heinäkuun helteillä sangen vähällä huomiolla. Pari sanaa siitä, koska se liittyy hyvin olennaisesti myös kaikkien euromaiden julkiseen talouteen.
Merkittävin muutos EKP:n strategiassa on inflaatiotavoitteen uusi määritelmä ja se, miten tavoitetta jatkossa päätöksenteossa sovellamme.
Vanhan strategian mukainen inflaatiotavoite ”alle mutta lähelle 2 %” tulkittiin usein katoksi, ylärajaksi, mikä ruokki deflaatiokierteen vaaraa. Uuden strategian mukaan hintavakaus voidaan parhaiten pitää yllä tavoittelemalla symmetrisesti kahden prosentin inflaatiota keskipitkällä aikavälillä. Inflaatiotavoite on nimenomaan symmetrinen: EKP:n neuvosto pitää sekä tätä 2 prosentin tavoitetta hitaampaa että sitä nopeampaa inflaatiota yhtä kielteisinä.
Uusi strategia tukee sitä, että talous ei juutu pitkäksi aikaa liian hitaaseen inflaatioon. Inflaatio voi väliaikaisesti olla myös tavoitetta jonkin verran nopeampaa. Keskipitkälle aikavälille määritelty inflaatiotavoite mahdollistaa aiempaa paremmin myös täystyöllisyyden painottamisen päätöksenteossa, toki hintavakautta vaarantamatta.
Uuden strategian pohjalta rahapolitiikan linjaa on jatkettu vahvasti talouskasvua tukevana. Tämä on mahdollistanut myös sen, että finanssipolitiikka ja rahapolitiikka vaikuttavat nyt samaan elvyttävän suuntaan, kun koronakriisi yhä painaa euroalueen taloutta.
Samalla euromaiden julkinen velka on kasvanut entisestään. Tämä on uhka kestävän taloudellisen kehityksen kannalta. Vaikka korkojen nousu ei ole nurkan takana eikä ehkä aivan vielä häämötä horisontissakaan, jonain päivänä se on silti edessä, mikä on syytä ottaa huomioon julkisen talouden hoidossa kaikissa euroalueen maissa.
Euroalueen rahapolitiikka on tukenut talouden kasvua myös Suomessa. Rahoitusolot ovat pysyneet hyvin suotuisina kotitalouksille ja yrityksille. Rahapolitiikan osana toteutetuissa arvopaperien osto-ohjelmissa Suomen julkisen sektorin liikkeeseen laskemia velkapapereita on ostettu niin, että Suomen Pankin ja Euroopan keskuspankin hallussa niitä oli heinäkuun lopussa yhteensä 59,5 miljardin euron verran. Nämä ostot tehdään rahapolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi.
Suomen talous on kärsinyt pandemiasta vähemmän kuin moni muu maa, vaikka meilläkin moni kotitalous ja yritys on yhä ongelmissa. Elpyminen on jatkunut vahvana. Kesäkuussa Suomen Pankki ennusti Suomen talouden kasvavan noin 3 % sekä tänä että ensi vuonna. Vuonna 2023 kasvun odotetaan yhä hidastuvan vaimeaan pidemmän aikavälin tahtiin.
Kun otetaan huomioon, että Euroopassa on kyetty estämään massatyöttömyys ja yritysten konkurssiaalto, voidaan hyvin perustein arvioida, että kriisiajan raha- ja talouspolitiikka Euroopassa ja Suomessa on ollut onnistunutta, tähän asti. Mutta kun koronakriisi väistyy, Suomen taloudella on edessään samat ongelmat kuin ennen kriisiä, joskin nyt vain siltä osin aiempaa vaikeampina, että julkinen velka on kasvanut tuntuvasti.
Velalla on merkitystä etenkin, kun työikäinen väestö vähenee ja huoltosuhde heikkenee. Samalla työllisyysaste on Suomessa yhä selvästi matalampi kuin muissa Pohjoismaissa, ja työn tuottavuuden kehitys on viimeisten runsaan 10 vuoden aikana ollut poikkeuksellisen heikkoa.
Vaimeaan tuottavuuteen on liittynyt pitkään jatkunut yritysten investointien vaimeus. Tuoreet kyselytutkimukset lupaavat lyhyellä aikavälillä parempaa, mutta kokonaiskuva on silti yhä huolestuttava.
Työn tuottavuuden kasvua ajavat pitkällä aikavälillä erilaiset innovaatiot ja niiden käyttöönotto. Tärkeitä tekijöitä ovat koulutus, tutkimus, tuotekehitys ja investoinneille suotuisa yritysten toimintaympäristö.
Mainitsin edellä EKP:n rahapolitiikan strategiauudistuksen. Osana sitä EKP:n neuvosto päätti toimintasuunnitelmasta ilmastotavoitteiden edistämiseksi mandaattinsa puitteissa. Ensisijainen vastuu ilmastopolitiikasta on toki hallituksilla ja parlamenteilla.
Eurooppa on ollut ilmastopolitiikassa edelläkävijä maailmassa, Suomi Euroopassa. Näin on varmasti jatkossakin. Tässä tarvitaan oikeudenmukaista siirtymää, jotta toimenpiteille saadaan ihmisten hyväksyntä.
Keskeinen merkitys innovaatioiden ja työn tuottavuuden kannalta on osaamisella. Huolestuttava trendi viimeisen 15 vuoden aikana on ollut se, että nuorten aikuisten keskimääräinen koulutustaso on alkanut laskea.
Tässä kuviossa esitetyllä arviolla inhimillisen pääoman määrästä tarkoitetaan yhdistelmävaikutusta siitä, miten koulutukseen panostaminen vaikuttaa osaamiseen ja miten osaavan työvoiman määrä kehittyy.[1] Kun lähdetään liikkeelle väestörakenteesta ja koulutustason viimeaikaisista trendeistä, päädytään näkymään, jossa inhimillinen pääoma alkaa supistua noin 15 vuoden kuluttua. Paljon merkitystä on sillä, että 15–74 -vuotiaiden määrä pienenee seuraavien 50 vuoden aikana peräti 600 000 henkilöllä Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan.
Kuviossa näkyy mustalla viivalla vaihtoehtoinen laskelma, jossa inhimillisen pääoman määrä ei käänny supistuvaksi vaan vakautuu. Tämä edellyttäisi laskelman mukaan n. 12 000 koulutetun henkilön lisäystä maahanmuuttoon vuosittain. Heidän koulutustasonsa oletetaan olevan painottunut ammattikorkeakoulutukseen, yliopistojen perustutkintoihin ja osin myös jatkotutkintoihin. Maahanmuuttajien lasten oletetaan hankkivan vanhempiensa koulutustasoa vastaavan koulutuksen. Maahanmuuton lisäksi vaihtoehtoisessa skenaariossa oletetaan lisäpanostuksia nuorten koulutukseen kotimaassa. Opetustunteihin, oppimateriaaleihin ja opetusvälineisiin panostettaisiin oppilasta kohden saman verran kuin 1980- ja 90-lukujen taiteessa eli enemmän kuin 2000-luvulla.
Vaihtoehtoinen laskelma kertoo siitä toimenpiteiden mittaluokasta, jota tällainen tulevaisuuden näkymä edellyttäisi.
Inhimillisen pääoman vakauttaminen edes nykytasolle parantaisi merkittävästi hyvinvointivaltion rahoituksen edellytyksiä. Tässäkin tapauksessa talouskasvu jäisi silti lähivuosikymmeninä vaimeaksi.
Kasvun edellytysten mittavampi parantaminen edellyttäisi muitakin merkittäviä toimenpiteitä tuottavuuskasvun vauhdittamiseksi.
Erityisesti on syytä kantaa huolta tutkimusrahoituksesta – sekä perustutkimuksen että yritysten innovaatiotoiminnan. On hyvä, jos hallitus on löytänyt keinot turvata Akatemian myöntövaltuudet. Vastaavasti yksi tehokas keino edistää tutkimus- ja innovaatiotoimintaa yrityksissä olisi kannustaa sitä laajalla ja pysyvällä t&k-verohelpotuksella, joka tukisi yhtäläisesti kaikkien alojen ja yritysten eväitä kehittää tuottavuutta.
Jotta julkisen talouden tasapainon ja talouskasvun edellytykset kohenisivat, merkittävät toimet myös työllisyysasteen nostamiseksi ovat tarpeen. Tärkeitä päätöksiä on jo tehty, mutta lisää tarvitaan.
Yksi ainakin periaatteessa hyödyllinen keino tuodaan esiin professori Markus Jäntin johtaman työryhmän tuoreessa raportissa. Ehdotuksen mukaan ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen päivärahakauden kesto olisi poikkeuksellisen hankalassa suhdannetilanteessa nykyistä pidempi ja muulloin nykyistä lyhyempi. Tutkimustiedon perusteella tällainen uudistus kasvattaisi työllisyyttä. Toinen mahdollinen keino on ansioturvan keston sitominen aiempien työssäolojen pituuteen. On selvää, että työllisyyden kohentamiseksi tarvitaan myös muita toimia.
Kaiken kaikkiaan sekä EKP:n että Suomen omat raha- ja finanssipoliittiset elvytystoimet tarjoavat nyt taloutemme uudistamiseen sellaisen mahdollisuuksien ikkunan, joka on syytä ja kannattaa käyttää hyödyksi.
Nyt onkin oikea aika käyttää vallitseva hyvä suhdannetilanne sellaisiin uudistuksiin, jotka edistävät kannattavaa yritystoimintaa ja työllistämistä yrityksissä. Kun talous kasvaa ja työmarkkinat vetävät, vaikeatkin mutta välttämättömät uudistukset ovat vähemmän kivuliaita.
Toivon teille rohkeutta, viisautta ja joukkuehenkeä, kun ratkotte talouden ja ympäristön kestävyyden kannalta ja siten meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta keskeisiä ongelmia tässä budjettiriihessä.
[1] Kuvio pohjautuu Suomen Pankissa käynnissä olevaan tutkimukseen.Arto Kokkinen, Petri Mäki-Fränti ja Meri Obstbaum: Bank of Finland’s Novel Long Run Forecast Framework with Human Capital. Julkaisematon käsikirjoitus, valmistuu syksyllä 2021.