Pääjohtaja Olli Rehn: Suomen talouden ja työllisyyden näkymät

Pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankki
Pohjois-Pohjanmaan maakuntapäivä 2.11.2020

Suomen talouden ja työllisyyden näkymät

• Esityskalvot (PDF)

Kiitos kutsusta Pohjois-Pohjanmaan maakuntapäiville. On ilo ja kunnia käyttää puheenvuoro tässä tilaisuudessa. Koronapandemia rajoittaa nyt liikkumistamme, enkä minäkään tällä kertaa pääse käymään paikan päällä Oulussa, kaupungissa, jota voi hyvällä syyllä pitää Euroopan pohjoisimpien osien pääkaupunkina. Ja talouden näkökulmasta se on toki tunnettu myös maailman pohjoisimpana teknologiakeskuksena. Onneksi on kuitenkin mahdollisuus olla edes etäyhteydessä teihin kuulijoihin, jotka varmaankin osallistutte tähän tilaisuuteen eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata, Perämeren rannoilta aina itärajalle saakka.

Viime päivien uutiset ovat kertoneet koronapandemian leviämisen lievästä hidastumisesta Suomessa. Ikävä kyllä moni tulee yhä sairastumaan, osa vakavasti tai jopa hengenvaarallisesti. Mutta jos epidemian leviäminen nyt hidastuu, se antaa toivoa. Toivoa siitä, että mahdollisimman harvan suomalaisen elämä menee tämän sairauden takia raiteiltaan ennen kuin rokote tai nykyistä tehokkaampi hoito on saatavissa.

Pandemian mahdollinen lievä hidastuminen on hyvä uutinen myös talouden kannalta. Viime keväänä epidemia supisti jyrkästi tuotantoa Suomessakin monilla aloilla. Suurimmat vaikutukset koettiin majoitus- ja ravitsemisalalla, kuljetuspalveluissa sekä kulttuuri-, viihde- ja virkistyspalveluissa. Työllisyys on kärsinyt myös monella muulla alalla, ja yritykset ovat joutuneet kamppailemaan vaikeissa olosuhteissa.

Kun kesällä ja alkusyksyllä palattiin lähemmäs normaalia, myös talous alkoi elpyä. Vahvasta elpymisestä ei kuitenkaan saatu nauttia kovin pitkään, kun pandemian uusi kiihtyminen sekä kotimaassa että ulkomailla rupesi uudelleen heikentämään tilannetta. Ikävä kyllä Suomessa viime viikkoina havaittu viruksen leviämisen lievä hidastuminen ei vastaavalla tavalla näy muissa maissa laajasti. Moni maa Euroopassa ja sen ulkopuolella kärsii nyt nopeasti pahenevasta tautitilanteesta. Tämä näkyy myös talouskehitystä koskevissa arvioissa.

Euroopan keskuspankin tuorein talousennuste julkaistiin syyskuussa. Sen mukaan euroalueen talous supistuu tänä vuonna 8 %. Seuraavina vuosina talous elpyy ennusteen mukaan niin, että vuonna 2022 tuotannon taso on lähellä koronaa edeltänyttä tilannetta. Vanhaa kasvutrendiä ei kuitenkaan silloinkaan ole vielä saavutettu, ja työttömyys on yhä koholla.

Suomen Pankki julkaisi syyskuussa oman väliennusteensa kotimaantalouden kehityksestä. Sen mukaan BKT supistuu 4,7 % tänä vuonna ja elpyy seuraavina vuosina asteittain. Suomessa talouden taantuma jäi vuoden alkupuoliskolla lievemmäksi kuin vielä kesällä arvioitiin ja myös selvästi lievemmäksi kuin Euroopassa keskimäärin.

Ennusteet nojaavat oletukseen, jonka mukaan epidemian vaimentamisessa koetaan jonkin verran takaiskuja lähineljännesten aikana. Lääketieteellisen ratkaisun oletetaan löytyvän ensi vuoden puoliväliin mennessä: nykytiedoilla koronarokote otettaneen käyttöön rajatusti ensi kevään aikana ja laajemmin vuoden 2021 edetessä.

Näiden ennusteiden laatimisen jälkeen tautitilanne on pahentunut, ja nähtäväksi jää, toteutuuko talouden vähittäinen elpyminen ennustetulla vauhdilla. Viruksen leviämisen hillintä onkin nyt ratkaisevan tärkeää talouden ja työllisyyden kannalta. Edelleen on tärkeää huolehtia käsihygieniasta, pysyä flunssaisena kotona ja noudattaa muutenkin viranomaisten suosituksia.

Päättäjien vaikeana tehtävänä eri maissa on löytää epidemian hallintaan sellaiset tehokkaat keinot, jotka haittaavat elinkeinotoimintaa ja arkielämää mahdollisimman vähän, mutta silti jarruttavat viruksen leviämistä riittävästi. Mitä tarkemmin kansalaiset noudattavat yhteisiä pelisääntöjä ja käyttävät tervettä järkeä, sitä tehokkaammin epidemiaa voidaan hallita ilman uutta täyssulkua. Maskien käyttö ja etäisyyden pitäminen ovat juuri nyt parasta työllisyyslääkettä, myös Suomessa.

Talouspolitiikka on vastannut koronakriisiin laajalla rintamalla. Aiempien kriisien oppien nojalla Euroopan keskuspankin rahapolitiikka on nyt vahvasti elvyttävää, samoin kuin valtioiden finanssipolitiikka. Euroopan tasolla suuri merkitys on myös EU:n yhteisillä toimilla ja etenkin elpymisvälineellä [jota ministeri Tuppurainen juuri omassa alustuksessaan tarkasteli]. Talouspolitiikan toimet ovat tukeneet ostovoimaa ja turvanneet kotitalouksien ja yritysten rahoituksen saatavuuden, auttaen niitä pahimman vaiheen yli. Ja tämä tuki jatkuu.

Koronakriisi aiheutti alkukeväällä jopa uuden finanssikriisin vaaran, jonka keskuspankit onnistuivat torjumaan. Rahapolitiikka on tukenut vahvasti luotonantoa, tuotantoa ja työllisyyttä – ja siten hintavakautta. Vaikka euroalueen inflaatio on kääntynyt viime kuukausina lievästi hintojen alenemisen puolelle, on pystytty välttämään varsinaisen deflaation eli hintojen laskun itseään ruokkivan pidempiaikaisen kierteen uhka.

EKP:n yhteisen rahapolitiikan lisäksi Suomen Pankki on tukenut suomalaisen rahoitusmarkkinan toimintaa kansallisin toimenpitein. Suomen Pankki on ostanut kotimaisia yritystodistuksia sijoitustoiminnassaan ja tehnyt helpotuksia keskuspankkirahoituksen vakuusvaatimuksiin. Myös pankkivalvonnassa ja makrovakauspolitiikassa on Suomessa tehty päätöksiä, jotka ovat tukeneet rahoituksen saatavuutta, etenkin keventämällä pankkien pääomavaatimuksia.

Euroopan keskuspankin neuvosto kokoontui viime viikolla – etäyhteyksien välityksellä – päättämään euroalueen rahapolitiikasta. Tuolloin päätimme tässä vaiheessa pitää rahapolitiikan mitoituksen ennallaan vahvasti kasvua tukevana. Totesimme, että riskit kuitenkin painottuvat nykytilanteessa selvästi odotettua heikomman kehityksen suuntaan. Joulukuun kokouksessamme meillä tulee olemaan käytössämme tuolloin julkaistava eurojärjestelmän talousennuste. Totesimme myös, että tulemme tuolloin säätämään välineitämme tilanteen kehittymisen mukaan varmistaaksemme, että rahoitusolot pysyvät suotuisina ja tukevat talouden elpymistä, hillitsevät pandemian kielteistä vaikutusta inflaationäkymiin ja edistävät siten hintavakaustavoitteen saavuttamista.

Koronapandemian vaikutukset heijastuvat voimakkaasti myös Suomen julkiseen talouteen. Ensinnäkin on tietysti hoidettu itse sairautta ja maksettu sen aiheuttamia terveydenhuollon kuluja. Riippuu pandemian kestosta, kuinka suureksi nämä menot kasvavat. Ensi vuoden budjetissa on varauduttu sekä tilanteen vaatimiin terveydenhoitomenoihin että rokotteen hankintaan. Samaan aikaan on syntynyt myöhemmin maksettavaksi lankeavaa hoitovelkaa, kun kiireettömiä hoitotoimia on lykätty.

Toiseksi on hoidettu taloutta. On tuettu yrityksiä, jotka ovat kärsineet menetyksiä kriisin aikana, sekä suorin avustuksin että lainoin ja lainatakauksin. Lisäksi työeläkemaksuja on alennettu määräaikaisesti, verojen maksusta on myönnetty lykkäystä ja lomautusmenettelyjä on helpotettu. Kotitalouksia on tuettu erilaisten sosiaalietuuksien parannuksella ja uusilla tilanteeseen liittyvillä etuuksilla.

Kolmas julkista taloutta lyhyellä aikavälillä heikentävä mekanismi on ns. automaattisten vakauttajien toiminta. Tällä tarkoitetaan sitä, että työllisyyden ja tuotannon vähentyessä julkinen talous menettää verotuloja samaan aikaan kun sosiaaliturvan menot kasvavat. Siinä suuri merkitys on työttömyyskorvausten lisääntymisellä.

Vaikka kriisi on edelleen päällä, nyt ollaan jo kohdistamassa toimia vahinkojen torjunnasta varsinaiseen talouden kysyntää tukevaan elvyttävään politiikkaan. Näitä toimia sisältyy sekä kuluvan vuoden lisätalousarvioihin että ensi vuoden budjettiin. Kyse on mm. infrastruktuuri-investoinneista sekä panostuksista tutkimukseen ja koulutukseen.    

Mitä tästä sitten seuraa julkiselle taloudelle? Julkinen velka kasvaa nyt ennen näkemättömän nopeasti kaikkialla maailmassa. Jo pitkään on ollut selvää, että Suomessa on edessä suuria haasteita ikääntymisen vuoksi kasvavien julkisten menojen rahoituksessa lähivuosikymmeninä. Nyt rima nousee korkeammalle.

Julkinen velka noussee lähivuosina 70–75 prosentin tasolle. Hallitus on asettanut tavoitteeksi velkasuhteen vakauttamisen tuolle tasolle tämän vuosikymmenen aikana. Vaikka se ei vielä poista julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyysvajetta, vaatii tavoitteen saavuttaminen merkittäviä toimia. Valtiovarainministeriö on arvioinut tavoitteen edellyttävän 5 mrd. euron sopeutusta. Sopeutus tilanteessa, jossa ikäsidonnaiset eläke-, hoiva- ja hoitomenot kasvavat jatkuvasti, on vaikeaa.

Julkista velkaa tarkastellaan yleensä suhteessa velanmaksukykyyn, jota bruttokansantuote mittaa kohtuullisen hyvin. 1990-luvun lamassa kasvaneesta velkasuhteesta ehdittiin sulattamaan runsaat puolet vuoteen 2008 mennessä. Tuon velkasuhteen sulattelussa suurin merkitys oli talouskasvulla, koska sopeutuksen ja työllisyyskasvun kautta saavutetulla ylijäämällä maksettiin vasta velan korkoja. Talouskasvu onkin velkaantumisen kivuttomin hoitomuoto.

Juuri siksi Suomen talouden uudistaminen kasvua tukevaan suuntaan on niin tärkeää. Siksi tarvitaan rakenneuudistuksia ja fiksua elvytystä.

Valitettavasti voi olla niinkin, ettei talouskasvu tälläkään kertaa riitä yksinään velkaantumisen taittamiseen, vaan aikanaan myös tulojen ja menojen kautta tehtävä sopeutus tulee todennäköisesti olemaan tarpeen. Tällä hetkellä julkisen talouden tasapainottamista tukee matala korkotaso. On syytä varautua siihen, että valtionkin velanotto tulee ajan oloon kallistumaan. Vaikka korkojen nousu ei vielä odota nurkan takana eikä ehkä häämötä horisontissakaan, on siihen silti keskipitkällä aikavälillä varauduttava. Lisäksi on syytä muistaa, että tämä kriisi tai taantuma on tuskin viimeinen. Pelivaraa ja puskuria tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Työllisyydellä on keskeinen merkitys julkisen talouden tasapainon kannalta. Nyt työllisyystilanteessa etäisyys hallitusohjelman tavoitteisiin on kasvanut, eikä työmarkkinoiden toipuminen näytä lähitulevaisuudessa olevan nopeaa. Lomautettuja työntekijöitä on edelleen runsaasti, ja kriisin pitkittyessä yhä suurempi osa uhkaa jäädä työttömäksi. Suomen Pankin syyskuun ennusteen mukaan sekä työllisten määrä että työllisyysaste jäävät lähivuosina selvästi pandemiaa edeltäneitä tasoja matalammalle.

Päätökset kunnolla vaikuttavista työllisyystoimista ovat siten nyt entistä tärkeämpiä. Työllisyyskehityksen kohentaminen vaatii nyt tarkasti suunnattujen elvytystoimien lisäksi yhtäältä rakenteellisia uudistuksia ja toisaalta myös sitä, ettei Suomen kustannuskilpailukyky heikkene.

Koska kriisi on yhteinen, Euroopan unionin jäsenvaltioiden kannattaa korjata vaurioita myös yhteisin ponnisteluin. EU:n elpymispaketista myönnetään jäsenmaille avustuksia ja lainoja, joita käytetään kestävää kasvua luoviin uudistuksiin ja investointeihin. EU-maat laativat parhaillaan nk. elpymis- ja palautumissuunnitelmiaan, joissa kukin maa esittää talouksilleen parhaaksi näkemänsä elvytys- ja uudistuskohteet yhdessä päätettyjen sääntöjen puitteissa. Suomessa tätä kutsutaan kestävän kasvun ohjelmaksi, jonka painopisteinä ovat mm. vihreän siirtymän ja digitalisaation tukeminen.

Yhteiseurooppalaiset elvytystoimet tarjoavat hyvän mahdollisuuden myös Suomelle ja suomalaisille yrityksille. Suomen kestävän kasvun ohjelmaa laaditaan parhaillaan maan eri alueiden näkemyksiä kuunnellen. Alueellinen näkökulma elvytykseen onkin tärkeä.

Suomen talouden rakennemuutos on vuosikymmenten mittaan edennyt useassa aallossa. Kehityksen myötä alkutuotannon ja teollisuuden merkitys työllistäjänä pienenee, ja yhä useammat työpaikat syntyvät palvelualoille. Kehitys ei ole ollut alueellisesti tasapuolinen. Alkutuotannon ja teollisuuden työpaikkojen väheneminen on kohdistunut suhteellisesti voimakkaammin harvemmin asuttuihin alueisiin ja pienempiin kuntiin, kun taas palvelualan työpaikat lisääntyvät keskuskaupungeissa.

Etenkin teollisuuspaikkakunnat, jotka ovat kehittyneet yhden suuren yrityksen ympärille, ovat olleet viime vuosikymmenien aikana rakennemuutoksen kourissa. Esimerkkejä on runsaasti: yhtäältä metsäteollisuuden supistukset eri puolilla Suomea mukaan lukien viimeaikaiset uutiset Jämsästä, toisaalta elektroniikkateollisuuden nousu ja tuho Salossa. Toki elektroniikkateollisuuden menestyksistä ja vaikeuksista suuremmat kaupungitkin, Oulu muiden mukana, saivat osansa. Mutta suurilla kaupunkialueilla osaajille on löytynyt paremmin uusia työmahdollisuuksia.

Alueiden elinkeinorakenteen laajuus ja työvoiman osaaminen ovat alueen resilienssiä, kriisin sieto- ja palautumiskykyä, tukevia ominaispiirteitä. Tuota resilienssiä voidaan vahvistaa talouden uusiutumiskykyä parantavilla uudistuksilla.

Alueiden erot korostuvat, kun tarkastellaan Suomen kuntia. Kuntien talous kääntyi heikompaan suuntaan jo ennen koronakriisiä. Vuonna 2017 kuntatalous oli lähes tasapainossa kansantalouden tilinpidon termein, mutta sen jälkeen alijäämä on kasvanut. Vaikka tänä ja ensi vuonna valtio korvaa kunnille mm. koronaepidemiasta aiheutuneet kustannukset, kuntien pidemmän aikavälin näkymät eivät siitä parane. Väestörakenteen muutoksen haaste näkyy (väestöllisen) huoltosuhteen ennustetussa kehityksessä. Kuntien alijäämä kasvaa tulevina vuosina, kun terveys- ja hoivamenojen kasvu ikääntymisen myötä jatkuu. Sote-uudistuksen jälkeenkin kunnilla on haasteensa.

Edellä mainittujen rakennemuutosepisodien vauhdittamana joillakin kunnilla voi olla edessä näivettymisen kierre muuttoliikkeen ja veropohjan kaventumisen kautta. Mutta on kasvavillakin kunnilla omat haasteensa kasvun aiheuttamien menopaineiden hallinnassa.

Koronapandemian ja sen vaikutusten hoito vie nyt suurimman huomion talouspolitiikassa ja epäilemättä myös monen kunnan päätöksenteossa. Kuntien talouden pidemmän aikavälin näkymien merkitystä ne eivät silti vie mihinkään. Toivon, että Pohjois-Pohjanmaallakaan näkymät eivät ole niin vaikeat, etteikö tulevaisuudenusko auttaisi eteenpäin mentäessä.

Kiitos!