Pääjohtaja Olli Rehn: Uudistuva kansantalous, uudistuva yritys

Pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankki
Perheyritysten liiton kevätkokous
Helsinki, 16.5.2019
Esityskalvot (pdf)

Uudistuva kansantalous, uudistuva yritys

Suomen taloudella on mennyt muutaman viimevuoden aikana suhteellisen hyvin. Talous on kasvanut, työllisyys kohonnut ennätysvauhtia ja yritykset ovat tehneet hyvää tulosta. Monet teistä ja edustamistanne yrityksistä ovat olleet luomassa tätä kasvua ja päässeet nauttimaan sen luomasta hyvinvoinnista.

Taloutemme näyttää nyt jokseenkin erilaiselta kuin vuosituhannen alkuvuosina. Talouden moottorina toiminut sähkö- ja elektroniikkateollisuus on muuttanut muotoaan, metsäteollisuudessa puhaltavat uudet tuulet, telakkateollisuus on kokenut uuden nousun ja autoja rakennetaan ihmisten ja robottien yhteisvoimin.

Samalla palvelujen rooli taloudessamme on kasvanut niin kokonaistuotannon, viennin, työpaikkojen kuin hyvinvoinninkin tuottajana. Teollisuuden rooli taloudessamme on suhteellisesti supistunut, mutta ei missään nimessä ole vähäpätöinen nykyäänkään.

Suomi mateli kuitenkin pitkään, lähes vuosikymmenen, paikallaan ennen kasvun käynnistymistä, kaipasi uutta suuntaa. Kansainvälisen finanssikriisin ohella Suomen taloutta kuritti sähkö- ja elektroniikkateollisuuden alamäki, paperiteollisuuden ongelmat, Venäjän kaupan supistuminen ja ikääntyvä väestö.

Kuva 1. Suomen talouskasvu lähti myöhään liikkeelle.

Paluu kasvu-uralle syntyi monen tekijän summana. Kansainvälinen suhdannetilanne ja elvyttävä rahapolitiikka loivat hyvät lähtökohdat kasvulle. Suomi ei kuitenkaan lähtenyt nousuun muiden maiden mukana, vaan taantuma jatkui usean vuoden muita maita pidempään. Uudistumisen tarpeessa oleva tuotantorakenne ja rapautunut kilpailukyky olivat taloutemme rasitteena. Näihin ongelmiin kuitenkin tartuttiin niin yrityksissä kuin talouspolitiikan toimin.

Yllä mainitut esimerkit muutoksista teollisuudessa kertovat uudistumisesta yrityksissä. Samalla taloudellemme keskeisen viennin mahdollisuuksia parannettiin kilpailukykysopimuksella.

Vaikka talous nousi pitkään kestäneestä taantumasta ja taloudessa menee nyt monien mittarien mukaan hyvin, noususuhdanne poikkeaa aiemmista. Kasvu ei ole noususuhdanteessa yltänyt entisille tasoille.

Kuva 2. Tuottavuuskasvu on ollut hyvin vaatimatonta

Finanssikriisin jälkeisinä vuosina tuottavuuden kasvutrendi on pysähtynyt. Tuottavuuden kasvu on tärkeää, sillä pitkällä aikavälillä elintason kasvu johtuu pääosin teknologisen kehityksen aikaansaamasta työn tuottavuuden kasvusta. Tuottavuuskasvu tarkoittaa, että samoilla panoksilla saadaan tuotettua enemmän ja laadukkaampia tavaroita ja palveluita. Suomessa elintason kasvutrendi on perinteisesti seurannut hyvin läheisesti tuottavuuden kasvua.

Taloutemme palveluvaltaistuminen on osaltaan hidastanut tuottavuuden kasvua. Tuottavuuskasvu on perinteisesti ollut huomattavasti nopeampaa teollisuudessa kuin palveluissa, joten palveluiden suhteellisen osuuden kasvu taloudessamme heijastuu tuottavuuskehitykseen.

Yritysten tuotannolliset investoinnit ja tuotekehitysmenot jäivät taantuman aikana vähäisiksi, eikä investointiaste ole korkeasuhdanteen aikanakaan yltänyt sellaisiin lukemiin joilla pääomakanta olisi pysynyt työllisten määrän nopean kasvun perässä.

Hyvät kuulijat,

Koko kansantaloutta tai toimialoja kuvaavat luvut eivät kuitenkaan välttämättä kerro mistä tuottavuuskasvun heikkous johtuu. Tuottavuuskehitystä on syytä tarkastella myös yritystasolla. Katse makrolukujen alle kertookin monia asioita.

Kansantalouden tuottavuuden kehitys riippuu keskeisesti kahdesta seikasta. Ensinnäkin siitä, kuinka menestys eriytyy yritysten välillä. Suhteellisen pieni joukko yrityksiä menestyy hyvin, samalla kun valtaosa yrityksistä menestyy keskinkertaisesti, ja osa sinnittelee kannattavuuden ja henkiinjäämisen rajalla.

Toiseksi, tuottavuuden kasvu riippuu siitä, kuinka talouden uusiutuminen tapahtuu yrityksissä. Tämä voi tarkoittaa luovaa tuhoa yritysten välillä tai uudistumista yritysten sisällä.

Yritysten menestys vaikuttaa paitsi niihin itseensä, myös muihin yrityksiin. Viime vuosina paljon huomiota ovat saaneet niin nopeasti kasvavat ”gaselliyritykset” ja hyvin menestyvät eturintaman yritykset kuin heikosti menestyvät ”zombie-yritykset”, joiden vaikutuksia koko talouden tuottavuuteen ja talouskasvuun on pyritty arvioimaan.

Nostan esiin kolme esimerkkiä kasvun ja tuottavuuden eriytymisestä yritysten välillä.

Ensinnäkin sen seikan, että tyypillisesti varsin pieni joukko hyvin nopeasti kasvavia ”gaselliyrityksiä” vastaa suuresta osasta uusien työpaikkojen syntymisistä ja arvonlisän kasvusta, kun taas keskivertoyrityksellä on vain vähäinen vaikutus koko talouden työllisyyden tai arvonlisän muutoksiin.

Suomessa erittäin nopeasti – eli kolmen vuoden aikana keskimäärin yli 20 % vuodessa – kasvavien gaselliyritysten osuus yrityksistä on 5 prosentin tuntumassa. Tämä varsin pieni osuus yrityksistä luo hieman yli kolmanneksen talouden työllisyyden ja arvonlisän kasvusta.

Gasellit ovat yleensä nuoria yrityksiä. Ne ovat olleet viime vuosina aiempaa pienempiä, jolloin niiden vaikutus kasvuun myös on aiempaa pienempi.

Kuva 3. Eturintamalla tuottavuuskasvu jatkuu, muut eivät pysy perässä

Otetaan toinen esimerkki. Tuottavuuskasvun hidastuminen on usein liitetty tuottavuutta kasvattavien innovaatioiden puutteeseen ja teknologisen eturintaman etenemisen hidastumiseen. Viimeaikaisessa kansainvälisessä tutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että eturintaman yrityksissä tuottavuuskasvu on jatkunut kriisivuosien aikana ja niiden jälkeen vahvana, mutta muissa yrityksissä tuottavuuskasvu on ollut varsin heikkoa. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko ongelmamme uusien innovaatioiden ja teknologioiden syntymisen sijaan niiden vähäinen leviäminen eturintamalta muihin yrityksiin.

Tarkempi Suomen talouden yritystason analyysi viittaa siihen, että Suomessa erkaantumiskehitys ei ole koko taloutta koskeva ilmiö, vaan toimialat eroavat sen suhteen toisistaan merkittävästi. Tuottavimpien yritysten erkaantumista muista yrityksistä havaitaan lähinnä valmistavassa teollisuudessa sekä informaatio- ja viestintäalalla. Näitä aloja lukuun ottamatta Suomen ongelma on pikemminkin se, ettei edes yritysten parhaimmistossa nähdä nopeaa tuottavuuskasvua.

Otetaan kolmas esimerkki asteikon toisesta päästä. Kannattamattomien eli ns. zombie-yritysten määrä ja osuus ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan. Pahimmillaan noin 10 prosenttia Suomen koko yrityskannan työvoimasta ja pääomasta on ollut näissä yrityksissä.

Pitkään kannattamattomina pysyviin yrityksiin liittyy useita markkinoiden toimintaa vääristäviä piirteitä ja riskejä. Zombiet hidastavat talouskasvua, koska niiden tuottavuus on usein muita yrityksiä huonompi ja voimavarat ovat tehottomassa käytössä. Ne myös tukahduttavat kannattavien yritysten toimintaedellytyksiä, kilpaillesaan samoilla markkinoilla ja samoista voimavaroista (työvoimasta, rahoituksesta). Nämä tekijät puolestaan heikentävät tuottavuutta ja kasvuedellytyksiä koko kansantalouden tasolla.

Edellä mainitut gasellit, eturintaman yritykset ja zombiet kuuluvat samaan tuottavuustarinaan: ne kertovat yrityskentän toiminnasta ja kyvystä uudistua.

Palataan eturintaman yritysten erkaantumiseen muista yrityksistä ja ilmiön liittymseen tuottavuuskasvuun. Tuottavuuskasvu syntyy innovaatioiden ohella myös niiden leviämisestä innovaattoriyrityksistä muihin yrityksiin. Eturintaman menestyminen ja erkaantuminen muista yrityksistä voi viitata siihen, että uusimman teknologian hidas leviäminen ja käyttöönotto ovat yhtä suuri tai jopa suurempi ongelma kuin innovaatioiden puute.

Tuottavuuden kasvun esteet muille yrityksille ovatkin mahdollisesti kasvaneet, kun esimerkiksi siirtymiskustannukset tuotantoon perustuvasta taloudesta tietoyhteiskuntaan ovat kasvaneet. Taidot ja osaaminen niin yritysjohdolla kuin työntekijöillä voivat olla puutteelliset, kun yrityksen pitäisi ottaa digiloikka, esimerkiksi investoimalla automatisoituihin tuotantoprosesseihin (robotti-investointi) tai siirtämällä myynti nettikauppaan.

Myös rahalliset kustannukset ja epävarmuus saattavat olla suuret kun toimintatapoja ryhdytään uusimaan. Vanhassa pysyminen saattaa lyhyellä tähtäimellä tuntua houkuttelevammalta ja uudistuminen jää tekemättä. Oireena tästä on vähemmän todennäköistä, että yritys tuottavuusjakauman yläviidenneksen ulkopuolelta nousee eturintamalle, etenkin aloilla joissa tietointensiivisyys on korkea.

Yrityssektorin koostumuksesta voidaan tehdä joitakin sen dynamiikkaan liityviä havaintoja. Tarkastellaanpa seuraavaa kuvaa, jossa on kolmenlaisia yrityksiä.

Kuva 4. Yrityssektorin uudistuminen on hidastunut

Havaitsemme että edellä mainittuja heikosti kannattavia zombeja on aiempaa enemmän. Tämä voi tarkoittaa että sitä, että on suhteellisesti aiempaa helpompaa pysyä markkinoilla vanhallakin tuotantotavalla, ilman uudistumista. Kannustimet omaksua uusia teknologioita näyttäisivät heikentyneen, kun markkinat toimivat siten että matalallakin tuottavudella voi sinnitellä markkinoilla.

Havaitsemme myös, että nuorten yritysten osuus on laskussa. Kun uusien yritysten markkinoille tulo on vaisua, on markkinoilla jo olevilla ”vanhoilla” yrityksillä vähemmän painetta omaksua eturintaman teknologiaa ja kohottaa tuottavuuttaan. Zombien on helpompi sinnitellä markkinoilla. Nuoret yritykset luovat myös suuren osan arvonlisän kasvusta, joten niiden vähäisyys haittaa talouden uusiutumista.

Nämä havainnot viittaavat siihen, että yritysten (sisäisessä ja niiden välisessä) uusiutumisessa on esteitä ja ne ovat mahdollisesti kasvaneet. Yhtäältä uusiutumisen esteet liittyvät osaamiseen ja kustannuksiin, toisaalta markkinoiden kilpailu ei pakota uusiutumaan (vrt. mm. OECD viimeaikaiset tutkimukset), jolloin luovan tuhon prosessi ei pääse kasvattamaan tuottavuutta täysimääräisesti.

Hyvät ystävät,

Suomen talous on nyt kasvanut useamman vuoden ajan ja taloutemme ja yrityksemme ovat monella tapaa erinäköisiä kuin vuosituhannen alussa. Myös ympäristö jossa toimimme on muuttunut.

Vaikka taloudessa on tehty rakenteellisia uudistuksia, pitkän taantuman jälkeistä talouskasvun käynnistymistä avitti moni tilapäinen tai suhdanneluonteinen tekijä. Pitkällä tähtäimellä talouskasvu ja hyvinvointi syntyvät kuitenkin tuottavuuskasvusta. Tuottavuuskasvu edistää yritysten kilpailukykyä ja luo palkanmaksuvaraa. Tuottavuuskasvun elvyttämiseksi on talouden jatkuvasti uudistuttava – paikalleen jääminen hyydyttää tuottavuuskehityksen. Tuottavuuskasvu edellyttää yrityksiltä uusiutumista ja yhteiskunnalta uusiutumisen edellytysten turvaamista.

Kuva 5. Tuottavuuskasvu edellyttää uudistumista

Pidemmällä aikavälillä tuottavuuskasvua ajavat pitkälti erilaiset innovaatiot ja niiden käyttöönotto. Koulutus, tutkimus ja tuotekehitys ovat keskeisiä tekijöitä innovaatioiden edellytysten taustalla. Siten niitä koskevilla talouspoliittisilla päätöksillä on tärkeä rooli työn tuottavuuden kasvun kannalta.

Työn tuottavuuden kasvun edellytyksiin voidaan vaikuttaa myös laajemmin sellaisilla politiikkatoimilla, jotka parantavat talouden voimavarojen kohdentumista. Tässä tärkeä rooli on kilpailun edistämisellä ja työmarkkinoiden toiminnalla.

Yrityksissä uudistuminen ja tuottavuuden kasvu vaativat investointeja tuotannolliseen toimintaan, tuotekehitykseen ja osaamiseen. Investointien ja tuottavuuden kasvattamisen merkitys korostuu osaltaan siksi, että kasvavien työvoimakapeikkojen ja ikääntyvän väestön vuoksi kasvu ei voi jatkossa perustua työpanoksen lisäämiseen. Vaikka taloudessa on epävarmuustekijöitä, kevyen rahapolitiikan ansiosta rahoitusolot ovat suosiolliset investoinneille. Yritysten taantuman jälkeen parantunut kannattavuus luo myös tilaa investoinneille.

Tuottavuus, talouskasvu ja hyvinvointi syntyvät ennen muuta yritystasolla. Menestyminen ja kilpailukyvyn säilyttäminen muuttuvassa taloudellisessa ympäristössä vaatii jatkuvaa panostamista uuteen. Jos etäisyys eturintamalle päse kasvamaan suureksi, on kiinniottaminen vaikeaa. Vain uudistumalla luomme pitkän aikavälin edellytykset hyvinvoinnin kasvulle jatkossakin. Tämä on Suomelle kansallinen haaste, jonka kohtaamisessa perheyritykset ovat aivan eturintamassa.

Toivotan teille hyvää kevätkokousta ja kykyä jatkuvaan uudistumiseen!